Tutkija: Selviääkö EU päällekkäisistä kriiseistään?

EU on useiden perustavanlaatuisten kriisien keskellä, arvioi tutkija. Tähän asti unioni on pystynyt käsittelemään vain yhtä kriisiä kerrallaan.

Ulkomaat
Teija Tiilikainen
Teija TiilikainenMarkku Ulander / Lehtikuva

EU:n päätöksentekokyky ja yhtenäisyys ovat kovan paineen alla unionia koettelevien perustavanlaatuisten kriisien vuoksi, arvioi Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.

Päälle kaatuvat samanaikaisesti niin pakolaiskriisi, Iso-Britannian jäsenyysneuvottelut kuin nationalismin lisääntyminen ja EU:n perusarvojen kyseenalaistaminen Puolassa ja Unkarissa.

– Unionin poliittiselle agendalle on yleensä mahtunut vain yksi mittava haaste kerrallaan. Nyt niitä on käynnissä monta, ja ne ovat erittäin perustavaa laatua. Ajatellaan vaikka Schengen-alueen tulevaisuutta ja edelleen käynnissä olevaa turvallisuuspoliittista kriisiä, eli Ukrainan kriisiä. Siinä EU on ollut aika hampaaton sotilaallisen suurvallan uhitellessa, arvioi Tiilikainen Yle Radio 1:n Ykkösaamussa.

Merkelin asema heikkenee

Unionin polttavin haaste on saada vietyä eteenpäin pakolaiskriisin ratkaisemiseksi tehtyjä päätöksiä ilman, että raja-aitojen pystyttäminen menee jäsenmaiden väliseksi mittelöksi.

Pakolaiskriisi on jo vaikuttanut unionin voimanaisen, Saksan liittokansleri Angela Merkelin asemaan. Miljoonan turvapaikanhakijan saapuminen Saksaan ja Kölnin uudenvuoden tapahtumat ovat heikentäneet hänen kannatustaan. Tällä saattaa olla pitkälle meneviä seurauksia.

– Merkel on ollut unionia koossa ja liikkeessä pitävä voima. Nyt hän joutuu todennäköisesti reivaamaan politiikkaansa.

– Nousee kysymys kykeneekö liittokansleri pitämään kiinni roolistaan, vai alkaako Saksa muuttaa kurssiaan ja kääntyä sisäänpäin, pohtii Tiilikainen.

Puola ja Unkari haastavat

Toinen perustavanlaatuinen haaste ovat Puolan ja Unkarin kansallismieliset hallitukset, jotka haastavat avoimesti unionin oikeusvaltioperiaatteita. Tämän uhan edessä unionin pitää olla jämäkkä, painottaa Tiilikainen.

–Nämä eivät ole mitä tahansa periaatteita, sillä nämä arvot ja normit on yhdessä sovittu ja niihin on selvät historialliset syyt.

– On haluttu viedä kehitystä siihen suuntaan, jossa demokratia, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeudet ovat unioinin tukipilareita. Mitä enemmän niistä joudutaan tekemään myönnytyksiä, sitä hankalammalla tiellä ollaan.

Britannia saamassa "minisopimuksen"?

Periaatteellinen kysymys on myös Iso-Britannian vaatimus neuvotella itselleen uudet jäsenyysehdot. Niistä saattaa Tiilikaisen mukaan hyvinkin syntyä kompromissi ennen Britanniassa järjestettävää EU-kansansanäänestystä.

Cameronin vaatimuslistalla on mm. kansallisen parlamentin aseman vahvistaminen ja muista EU-maista tulevien kansalaisten sosiaalietuuksien leikkaaminen.

– On hyvin rajallista mitä Britannialle voidaan antaa, sillä se lisää epäsopua ja eriarvoisuuden tunnetta. Toisaalta Cameronin täsmentynyt vaatimuslista ei ole mitenkään hirveän pitkälle menevä. On hyvin mahdollista että niistä jonkunlainen sopimus saadaan aikaiseksi.

Britannian neuvottelema "kevytjäsenyys" tai "minisopimus" ei kuitenkaan vielä takaa että britit äänestävät jäsenyyden puolesta, muistuttaa Tiilikainen.

– Cameron on luvannut briteille selkeästi paremmat jäsenyysehdot. Voidaanko nyt sitten tulkita että nämä pääpiirteissään kosmeettiset muutokset ovat se sopimus, jota kansalaiset odottavat. Tämä on se keskeinen asetelma, jossa kansanäänestykseen mennään.