Iisalmelaislääkäri ottaa upeita kuvia mikroskooppisista lumikiteistä – "Olen seassa kuin Liisa Ihmemaassa"

Valtaosa kiteistä muodostuu Saharan pölystä, ja niiden lopullisen muodon määrittää ilman lämpötila. Kiteen kuvaamiseen tarvitaan meikkipeili, valkoista leivinpaperia ja snorkkeli.

Kotimaa
Lumikide valoa vasten
Pekka Honkakoski
Lumikide valoa vasten
Kuvaamisessa on ennenkaikkea kyse nopeudesta, sillä lumikiteet katoavat helposti. Iisalmelainen Pekka Honkakoski on yksi harvoista lumikiteiden kuvaajista.

Se vaatii talven, lumisateen, lämpimät vaatteet ja kärsivällisyyttä. Katse suunnataan ylöspäin ja etsitään hitaasti pyörimällä leijailevia yksilöitä. Kun sellainen löytyy, sen annetaan leijailla hiljalleen ja pehmeästi kylmennetyn lasilevyn päälle. Levy asetetaan nopeasti kameran alle, pidätetään hengitystä ja painetaan laukaisinta. Näin syntyy valokuva täydellisestä lumikiteestä.

Iisalmelainen lääkäri ja harrastekuvaaja Pekka Honkakoski innostui lumikiteistä ja niiden valokuvaamisesta tyttärensä kautta. 4-vuotias tyttö oli ihmetellyt, miksi lumi narskuu jalkojen alla. Honkakoski alkoi selvittää asiaa ja yrittää sellaista, mitä vain kourallinen ihmisiä on koko maailmassa tehnyt: kauniiden lumikiteiden valokuvaamista.

– Noin yksi sadasta lumikiteestä on kaunis, loput ovat hieman muotopuolia. Tykkään itse enemmän muotopuolista, mutta jos kaunista kidettä etsitään, sen erottaa siitä, että se leijailee muita hitaammin taivaalta alas, Honkakoski kuvailee.

Vauvakiteestä mutteriksi

Muutaman millimetrin kokoiset lumikiteet ovat vuosien saatossa olleet ihmisille melkoinen mysteeri. Lumikiteiden tutkiminen aloitettiin 1800-luvun loppupuolella ja yli sata vuotta sitten lumikiteiden sanottiin olevan taivaalta tulevia hieroglyfejä. Japanilainen tiedemies alkoi tutkia kiteitä tarkemmin ja kuvaili niitä kirjeiksi, joita hän lopulta oppi lukemaan.

Lumikide on vähän kuin ihminen, se ei pärjää hengissä ilman toisia.

Pekka Honkakoski

Tutkimukset ovat osoittaneet, että harva lumikide on toisen kaltainen. Lumikiteet muodostuvat pilvissä, jossa voi olla jopa 40 astetta pakkasta. Kiteet tarvitsevat muodostuakseen jonkin pienen hiukkasen. Yli 80 prosenttia lumikiteistä muodostuu Saharan pölystä. Loput kiteet voivat muodostua esimerkiksi siitepölyhiukkasista tai nokipölystä.

Hiukkasesta muodostuu niin kutsuttu vauvakide, joka on mutterimainen ja erittäin pieni. Vauvakide lähtee kasvamaan eri tavoin eri lämpötiloissa. Lähes nollakelissä se kasvaa sivusuuntaan, 4–10 asteen pakkasessa pystysuuntaan. 10–20 pakkasasteessa kide laajenee suuremmaksi, sitä kovemmassa pakkasessa kiteistä muodostuu pieniä, hieman epäsäännöllisiä muttereita.

– Lumikiteet ovat pakkasen ja vesihöyryn lapsia. Ja ne on erilaisia lapsia eri lämpötiloissa.

Yksi hönkäisy voi pilata kuvaustilanteen

Pekka Honkakosken ensimmäinen lumikidekamera rakentui olohuoneen pöydälle kirjojen varaan.
Valmista kuvauslaitteistoa kiteiden kuvaamiseen ei ole. Pekka Honkakoski on rakentanut omansa itse. Kuvassa ensimmäinen versio.

Maailmassa on tällä hetkellä arviolta 5–10 harrastajavalokuvaajaa, jotka pystyvät ikuistamaan kiteiden kauneuden sellaisenaan kameralle. Lumikiteen kuvaaminen ei ole helppoa, koska lumikide on läpinäkyvä ja sulaa nopeasti pois.

– Lumikide on vähän kuin ihminen, se ei pärjää hengissä ilman toisia. Lumikide pärjää lumihangessa, mutta yksittäinen kide katoaa, jos siihen hönkäisee tai jos valoa osuu siihen väärällä tavalla, Honkakoski selittää.

Lumikidekameroita ei saa ostettua valmiina, joten ne on rakennetava itse. Honkakoski aloitti lumikiteiden kuvaamisen omassa olohuoneessaan tavallisella kameralla, johon oli yhdistetty mikroskoopin linssi. Pian hän siirtyi kuitenkin ulkoilmaan kuvaamaan kiteitä niiden omassa ympäristössään. Avuksi kiteiden helposti hajoavaan rakenteeseen hän keksi käyttää snorkkelia.

– Kuvaamisen tarvitsin neljä tiiliskiveä, meikkipeilin ja valkoista leivinpaperia, jolla valoa sai hajotettua. Ja tietenkin kameran, lämpimät vaatteet ja snorkkelin. Snorkkeli vie hengityksen niskan taakse, jolloin kuvauslaitteet ja linssi eivät huurustu.

Ulkoisesta kauneudesta sisäisen kauneuden kuvaamiseen

Honkakosken valokuvausharrastus on poikinut niin upeita otoksia, että muutama niistä julkaistaan talvipostimerkkinä tänä perjantaina. Honkakoski kertoo kuvien olevan niin onnistuneita, että hän on harkinnut jopa valokuvaamisen lopettamista.

– Kaupassa minua iäkkäämpi nainen tuli ottamaan kädestä ja sanoi, että sinä toit minulle lapsuuteni takaisin. Hän oli nähnyt lumikidekuvani sanomalehdestä. Silloin älysin, että olen ottanut paremman kuvan kuin kukaan koskaan, ei tarvitse ottaa enempää, kuvaukset on nyt kuvattu. Mutta lumikiteet tuntuivat sanovan, että katsele tarkemmin, Honkakoski sanoo salaperäisesti.

Silloin älysin, että olen ottanut paremman kuvan kuin kukaan koskaan, ei tarvitse ottaa enempää.

Pekka Honkakoski

Sen jälkeen hän on alkanut valokuvata kiteitä toisenlaisesta näkökulmasta. Siihen asti valokuvat osoittivat kiteiden ulkoisen kauneuden, mutta nyt hän halusi kuvata sen, mitä kiteiden sisällä on.

– Aloin kuvata lumikiteiden sisäistä kauneutta. Kiteet ovat aina kuusikulmaisia, mutta niiden keskustassa onkin erilaisia, pyöreitä muotoja. Olen siellä seassa kuin Liisa Ihmemaassa, ihan ällistynyt.

Vuosisatoja ihmisiä hämmästyttäneille lumikiteille on Honkakosken mukaan selkeä selitys.

– Luonto sanoo, että tällainen mä olen, te ette ole sitä vain tajunneet.