Roolipeliä koko elämä – kuvitellut maailmat vetävät puoleensa muitakin kuin nörttipoikia

Pöytäroolipelejä harrastavat nykyisin myös naiset ja eläkeikää lähestyvät. Alfacon-tapahtumaa järjestävä Antti Leppä aloitti roolipelaamisen 7-vuotiaana ja pelaa niin paljon kuin perhe-elämältään ja töiltään ehtii.

Kotimaa
Antti Lähde järjestää roolipelaajille tarkoitettua Alfacon-tapahtumaa Mikkelissä.
Juha Kaita-aho / Yle

Antti Leppä oli seitsemänvuotias, kun hän aloitti roolipelaamisen Ankh-pelin maailmassa. Väliin tuli muutama vuosi taukoa, mutta teini-iässä harrastus alkoi uudelleen. Siitä lähtien pöytäroolipelit ovat olleet erottamaton osa 33-vuotiaan Lepän elämää.

Nykyään hän toimii useimmiten pelinjohtajana, tarinankertojana, joka kuvailee, miten kuvitellussa maailmassa reagoidaan pelaajien toimenpiteisiin. Viimeisin hahmo, jota Leppä itse on pelannut, oli Juice Leskisen näköinen egyptiläinen jumala.

– Yritän pelata niin paljon kuin ehdin. Perhe tietysti vie paljon aikaa, mutta pianhan tässä pääsee nuorempien kanssa pelaamaan. Saa sitten sitäkin aikaa hyödynnettyä, Leppä naurahtaa.

Leppä on mukana järjestämässä α-con (Alfacon) -tapahtumaa viikonloppuna Mikkelissä. Uudenlaiseen roolipelitapahtumaan on saapumassa roolipelien kehittäjiä ympäri Suomea. Luvassa on luentoja ja tietysti pelaamista.

– Tämä on nimenomaan roolipelien tekijöille ja skeneaktiiveille suunnattu tapahtuma, Leppä kertoo.

Ei oikein voi sanoa, että tällaiset ihmiset pelaavat. Pöytäroolipelaajia on vauvasta vaariin. Omissa peleissänikin on pyörinyt yli 60-vuotiaita.

Antti Leppä

Pelaaminen ei ole enää vain teini-ikäisten nörttien harrastus

Leppä uskoo, että roolipelaaminen elää uutta tulemistaan hiljaisempien vuosien jälkeen.

– Nyt on taas julkaistu Suomessa lasten roolipelejä. Eiköhän tuolta ole kasvamassa uusi sukupolvi, joka roolipelaa kovastikin.

Roolipelaaminen mielletään usein teini-ikäisten poikien puuhasteluksi, mutta Lepän mukaan se ei enää pidä paikkaansa. Poikia on joukossa yhä paljon, mutta myös naiset ja vanhemmat ikäluokat ovat löytäneet roolipelit.

– Ei oikein voi sanoa, että tällaiset ihmiset pelaavat. Pöytäroolipelaajia on vauvasta vaariin. Omissa peleissänikin on pyörinyt yli 60-vuotiaita.

Pelaajajoukon laajeneminen voi johtua osin siitä, että pelit ovat muuttuneet radikaalisti 20 viime vuoden aikana.

Fantasia-, science fiction- ja kauhupelit ovat yhä suosituimpia, mutta rinnalle ovat tulleet muun muassa historia-aiheiset pelit. Tarinankerronnallinen suunta on vahvistunut.

– On olemassa erilaisia taidepelejä ja vaikka mitä. Itse olen pitänyt nyrkkisääntönä, että jos siitä voi kirjoittaa kirjan, siitä voi tehdä pelin. 80–90-luvuilla pelit olivat aika samanlaisia, mutta nykyään alkaa olla jo hyvin monenlaisia pelejä hyvin monenlaisille pelaajille.

Pelinjohtaja kuvaa tilannetta, missä ollaan, ja pelaajat saavat tehdä, mitä haluavat. Tietysti sääntöjen puitteissa. Taskusta ei voi kaivaa taikakristallia, jos siellä ei sellaista ole.

Antti Leppä

Roolipelit vaativat rohkeutta heittäytyä

Moni mieltää roolipelaamisen vain larppaamiseksi, liveroolipelaamiseksi. Se kuitenkin kehittyi pöytäroolipelien pohjalta.

– Pöytäroolipelaajia on enemmän kuin larppaajia. Suurin ero on se, että larpeissa näytellään. Pöytäroolipelin taas voidaan ajatella olevan kuin kirja, mitä kerrotaan yhdessä.

Pöytäroolipelien säännöt ovat aina pelikohtaisia. Pelaaminen tapahtuu keskustelemalla.

– Pelinjohtaja kuvaa tilannetta, missä ollaan, ja pelaajat saavat tehdä, mitä haluavat. Tietysti sääntöjen puitteissa. Taskusta ei voi kaivaa taikakristallia, jos siellä ei sellaista ole.

Hyvää mielikuvitusta enemmän roolipelaamisen aloittaminen vaatii Lepän mukaan rohkeutta heittäytyä.

– On mukavaa eläytyä toisten pelaajien kanssa johonkin taianomaiseen maailmaan. Hahmo, mitä pelaat, alkaa vähitellen kehittyä, ja alat tietää, miten se reagoisi mihinkin tilanteeseen. Se on aika mahtava tunne.

Mielikuvituksen lisääntymisen ohella harrastus on opettanut Lepälle uusia asioita.

– On tullut tutustuttua sellaisiin asioihin, mihin en olisi muuten ikinä tutustunut. Esimerkiksi, miten rahtilaiva toimii.

On tullut tutustuttua sellaisiin asioihin, mihin en olisi muuten ikinä tutustunut. Esimerkiksi, miten rahtilaiva toimii.

Antti Leppä

Sipsien ja kahvin voimalla

Roolipelaaminen on halpa harrastus. Pelinjohtajalla pitää olla joko itse tehty tai ostettu säännöstö, mutta pelaajilta vaaditaan vain heittäytymiskykyä.

Lisäksi tarvitaan pöytätaso ja useimmissa peleissä myös noppia. Noppaa heitetään, kun hahmo ajautuu tilanteeseen, jonka ratkaisee sattuma.

– Se on sellainen tekijä x, Leppä sanoo.

Myös hyvistä istumalihaksista on hyötyä. Roolipelit kun voivat kestää vuosia, eikä niiden välttämättä tarvitse päättyä koskaan. Peliä voi jatkaa pitkänkin tauon jälkeen, sillä hahmot eivät katoa mihinkään, vaikka pelaajien innostus välillä kuihtuisi.

– Tietysti hahmo saattaa myös kuolla. Silloin se on luonnollinen loppu pelille.

Lepän pelaamat roolipelit ovat jatkuneet pisimmillään muutamia vuosia. Pisin yksittäinen pelikerta on kestänyt 16 tuntia. Yli puoli vuorokautta kestävä ponnistus onnistuu Lepän mukaan epäterveellisen ruokavalion avulla.

– Se vaatii sipsejä ja kahvia, Leppä toteaa.