Tutkija: Ihmisen poliittinen muisti on lyhyt, mutta myös pitkä

Nykyinen politiikka ei aiheuta suomalaisille tunnekokemuksia, joista jäisi pysyviä muistijälkiä. Suuret yhteiset koko kansakuntaa koskeneet tapahtumat sen sijaan ovat jättäneet pitkälle ulottuvia tunteita ja muistikuvia niin hyvässä kuin pahassa. Nykyajan erityispiirteenä politiikassa on äänestää pikemmin jotain vastaan kuin erityisesti jonkun puolesta.

politiikka
Dosentti Pertti Timonen kotinsa työhuoneessa.
Dosentti Pertti Timosen mukaan politiikassa ihmisten muisti voi olla lyhyt tai hyvin pitkä.Yle

Muisti on kokemusten kirjaamista. Tavallisille ihmisille politiikka ei juurikaan tarjoa kokemuksia. Usein konkreettisin muisto ja kokemus on äänestäminen.

Muistitutkijat puhuvat pitkä- ja lyhytkestoisesta muistista. Poliittinen muisti menee vahvasti lyhytkestoisen muistin puolelle.

– Kirjoitusten perusteella ihmisten poliittisen muistin pituus on vain kahdesta viikosta puoleen vuoteen, dosentti ja politiikan tutkija Pertti Timonen toteaa.

Suomalaisten poliittiset muistot kumpuavat traumoista

Suomalaisesta kulttuuriperimästä löytyy aineksia myös pitkäkestoiseen poliittiseen muistiin. Dosentti Timonen ottaa tästä esimerkiksi vuoden 1918 tapahtumat, jotka ovat pysyneet kansankunnan muistissa näihin päiviin asti.

Kirjoitusten perusteella ihmisten poliittisen muistin pituus on vain kahdesta viikosta puoleen vuoteen.

Pertti Timonen

– Yhä puhutaan punaisista ja valkoisista suvuista. Myös isot sodat ja nälkävuodet ovat jääneet traumaattisina kansankunnan ja myös ihmisen poliittiseen muistiin, politiikan tutkija uskoo.

Hänen mukaansa myös järjestöillä on oma poliittinen muistinsa. Esimerkiksi Timonen ottaa sosialidemokraattisen puolueen 1950-luvun hajaannuksen, joka vaikuttaa yhä puolueen poliittiseen toimintaan.

– Demareissa tahdotaan vieläkin kaikin mahdollisin tavoin estää, ettei puolue enää hajaantuisi, itsekin sosialidemokraatiksi tunnustautuva Timonen väittää.

Liikkuvat viime hetken äänestäjät ratkaisevat vaalit

Aiemmin puoluekanta saatiin Suomessa jo äidinmaidossa, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet puolueuskollisuuden hiipuvan. Äänestyspäätökset syntyvät aivan vaalikampanjoiden loppu metreillä.

Ihmiset peräävät poliittista kuluttajansuojaansa siirtymällä vaaleissa puolueesta toiseen. Useimmin liikkuvan äänestäjän tie vie oppositiossa olevan puolueen taakse, koska heidän uskotaan tekevän toisenlaista politiikkaa kuin vallassa olevat tekisivät.

Timonen kuitenkin muistuttaa jo lähihistoriasta, että hallituspuolueiden tappio ei ole politiikan luonnonlaki.

– Esimerkiksi Lipposen johdolla sosialidemokraatit voittivat pääministeripuolueena vaalit, dosentti Timonen painottaa.

Tutkijan poliittiseen muistoon ovat painuneet Mannerheim, Koivisto ja Ahtisaari

Neljäkymmentä vuotta eri tiedotusvälineiden poliittisena asiantuntijana toimineen Timosen omaan muistikuvaan merkittävinä tapahtumina ovat piirtyneet Koiviston ja Ahtisaaren valinnat presidenteiksi.

Yhä puhutaan punaisista ja valkoisista suvuista. Myös isot sodat ja nälkävuodet ovat jääneet traumaattisina kansankunnan ja myös ihmisen poliittiseen muistiin.

Pertti Timonen

Ensimmäiseksi kosketuksekseen politiikkaan Pertti Timonen nimeää omalta osaltaan Mannerheimin patsaan. Hänen lapsuuskotinsa toimi metsätyömiesten kortteeripaikkana. Pertti sai koulupoikana myytäväkseen merkkejä Mannerheimin patsaan edesauttamiseksi.

– Kyllä se oli jonkinlainen poliittinen impulssi, kun metsäjätkät eivät olleetkaan kovin innostuneita ostamaan kyseisiä merkkejä, Timonen naurahtaa.

Yhtenä poliittisena muistona tutkijalla on myös SMP:n poliittinen nousu 70-luvulla. Se tuntui yllättävän miltei jokaisen tutkijan.

Pohjois-Karjalasta kotoisin olevana Timoselle on tullut tosin myöhemmin mieleen, miksei loputkin pohjoiskarjalaiset äänestäneet puoluetta, jolle oli peltojen paketoimisen ja Ruotsiin muuton keskellä selkeä tilaus.

Vastaan äänestäminen luo uusia ilmiöitä

Kansa voi muistaa poliitikkoaan myös hylkäämällä hänet. Tunnetuin esimerkki tästä lienee Johannes Virolainen, joka jätettiin vaaleissa tylysti rannalle hänen avioeronsa takia. Suomalaiset ovatkin Timosen mukaan osittain vastaan äänestäjiä.

Esimerkiksi hän ottaa presidentinvaalit. Timosen mukaan Koivisto oli anti-Kekkonen, Ahtisaari oli anti-poliitikko ja Halonen oli anti-mies. Suomessa ja muuallakin maailmassa on aika yleistä äänestää jotakin vastaan pikemmin kuin jonkun puolesta.

– Meillä on itse asiassa Väyrys-ilmiö, joka on nostanut presidentin vaaleissa korkealle niin Elisabet Rehnin kuin Pekka Haaviston, Timonen kuvaa.