Kolmannes suomalaisista on allergikkoja: "Ihminen irtautuu äiti maasta"

Luonnontutkija kantaa huolta metsien hoidosta. Talousmetsien hoito heikentää luonnon monimuotoisuutta. Loppujen lopuksi kärsijänä on myös ihminen.

tiede
Sadepisaroita hämähäkinverkossa
Anna Sirén / Yle

– Säälin sellaisia ihmisiä, jotka kulkevat laput silmillä näkemättä, kuulematta ja ymmärtämättä, mitä luonnossa tapahtuu. Ihminen on viimeistä soluaan myöten osa luontoa ja täysin sen antimien varassa, sanoo luonnontutkija Kimmo Saarinen.

Kimmo Saarinen pohtii Radio Suomen Sunnuntaivieras-ohjelmassa sitä, mikä on ihmisen paikka elonkehällä. Hän myös antaa työkaluja vastauksen etsimiseen.

– Olemme yksi noin kahdesta miljoonasta lajista ja meille ei kuulu yhtään sen enempää kuin yhdellekään muulle lajille.

Saarisen mukaan kyse on perimmäisestä suhtautumistavasta elämään. Siitä, mitä oikeuksia ihmisellä on lupa itselleen ottaa.

– Ajattelemme hirveän itsekkäästi luontoa ja kaikkea siihen kuuluvaa vain ja ainoastaan meidän hyvinvoinnin näkökulmasta, Saarinen sanoo.

Kosketus maaperään vähenee

Kimmo Saarinen on pikkupojasta lähtien kulkenut luonnossa. Erityisesti hän on perehtynyt perhosten tutkimiseen. Päivätyö Saarisella on Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johtajana Lappeenrannan Rauhassa.

Työ on tarjonnut Saariselle aitiopaikan tarkkailla luonnon ja ihmisen välisessä suhteessa tapahtuvia muutoksia.

– 2010-luvulla on kertynyt paljon tietoa siitä, että allergioiden syntyyn vaikuttaa ihmisen irtautuminen äiti maasta. Mitä enemmän ihmiset vetäytyvät kaupunkeihin asvaltin ja betonin hallitsemaan ympäristöön, sitä vähäisemmäksi jää kosketus maaperään.

– Meidän kosketus maaperään, kaikkeen siihen monimuotoisuuteen, mitä luonnosta tulee, on hiipunut.

Saarinen muistuttaa, että ihmisen historiassa tämä muutos on tapahtunut lyhyessä ajassa, vain noin puolen vuosisadan aikana. Seuraukset ovat arkipäivää monelle länsimaiselle ihmiselle.

– Suomessa on noin kaksi miljoonaa ihmistä, jotka ovat allergisia.

Huoli metsien monimuotoisuudesta

Saarinen iloitsee siitä, että tutustuttuaan hyönteisten maailmaan hän on oppinut lukemaan luonnon viestejä.

– Lukemalla luonnon aakkosia, huomaa mitä ympärillämme on meneillään.

Luonnon lukutaidottomuuden merkittävin seuraus on Saarisen mukaan se, että kun ihmiset eivät riittävän hyvin ymmärrä luonnon tärkeyttä, niin siihen myös suhtaudutaan välinpitämättömästi. Isoja ja pieniä päätöksiä ei osata tehdä niin, että ne aina tähtäisivät luonnon säilymiseen monimuotoisena.

Suomalainen metsänhoito on aihe, joka saa Kimmo Saarisen harmistumaan.

– Suomessa nähdään hirveän yksipuolisesti, että metsät ovat puun tuottoon tarkoitettuja alueita.
Saarinen kertoo huomanneensa keskusteluissa metsäalan ammattilaisten kanssa, miten perustavanlaatuinen ero ajattelussa on. Se mitä toinen kutsuu metsäksi, on Saariselle puupelto.

– Ei voi sanoa, että metsien lajisto näillä alueilla olisi kovin monimuotoista.

Myös se tuntuu Saarisesta epäoikeudenmukaiselta, että todistustaakka on aina niillä, jotka haluavat suojella metsää.

– Suojelutyössä pitäisi pystyä esittämään vahvat perustelut sille, miksi joku yksittäinen puu pitäisi jättää kaatamatta. Eikö asian pitäisi olla juuri päinvastoin! Jokaisen joka haluaa kaataa metsästä yhden puun, pitäisi pystyä perustelemaan, miten puun voi ottaa metsästä pois ilman, että siitä on luonnolle haittaa.