Jyrki Lappi-Seppälä: Tuulimyllyjä päin

Jyrki Lappi-Seppälän muistelmien Tuulimyllyjä päin avulla lukija pääsee niin 1950-luvun Helsingin kuin myöhempien vuosikymmenten innokkaiden ja palavaotsaisten kulttuuriradikaalien sisäpiirin tunnelmiin, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

kääntäjät
Jyrki Lappi-Seppälä: Tuulimyllyjä päin -kirjan kansi
Into Kustannus Oy

Vaikka ihmisten kielitaito on peruskoulutuksen paranemisen ja kanssakäymisen lisääntymisen seurauksena kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmeninä, on kielenkääntäjien tarve myös lisääntynyt. Englannin kielen maailman ykköskielen asemasta huolimatta tarvitaan laajempaa kielitaitoa ja kääntäjien palveluita aikaisempaa enemmän. Englannin kielen valta-asema on yksipuolistanut kielitaitoa ja pienemmät mutta tärkeät kielet uhkaavat jäädä sen jalkoihin. Erityisesti tarvitaan muiden kuin englannin kielen osaajia, jotta ihmisten keskinäinen kanssakäyminen sujuisi mahdollisimman hyvin.

Vaikka espanja ja portugali ovat maailmankieliä ja niitä puhuu tänä päivänä äidinkielenään melkein 700 miljoonaa ihmistä, oli näiden kielien osaaminen Suomessa 1960- ja 70-luvuilla harvinaista, eikä kääntäjiä ollut juurikaan tarjolla. Yksi tälläinen oli Jyrki Lappi-Seppälä. Hänen lämminhenkiset ja monia asioita selventävät muistelmat Tuulimyllyjä päin, alaotsakkeena Kapinallisen kielimiehen muistelmat ilmestyivät viime syksynä Innon kustantamina.

Vuonna 1945 syntynyt Jyrki Lappi-Seppälä eli turvatun lapsuuden vanhojen kulttuurisukujen vesana Helsingissä. Hänen isänsä oli Kokoomuksen kansanedustaja ja Rakennushallituksen pääjohtaja. Jyrkin lapsuuteen kuului kesiä suvun kesäpaikassa, toimintaa partiossa ja mielestäni erikoinen veturiharrastus. Alle kymmenvuotiaana Jyrki ystävystyi veturinkuljettajien kanssa ja pääsi mukaan vetureihin. Intohimo oli niin voimakas, että hän kulki veturien mukana lähes päivittäin tuntitolkulla. Tästä päivästä katsellen Jyrki itsekin ihmettelee, etteivät hänen vanhempansa puuttuneet asiaan. Nykyisin vanhemmat joutuisivat varmasti lastensuojelun syyniin moisesta vapaamielisyydestä. Jyrki arvelee isänsä suhtautuneen asiaan myönteisesti, koska kyse oli porvareiden ja työväestön riidattomasta yhteiselosta, johon hän politiikassakin pyrki.

Polttopulloiskua johti julkifasisti Pekka Siitoin

Kiinnostus Iberian niemimaahan ja sen kieliin espanjaan ja portugaliin oli kodin perua. Suomi-Espanja -seuran perustava kokous pidettiin Lappi-Seppälän kodissa Pietarinkadulla vuonna 1957, koska isä Jussi Lappi-Seppälä oli kiinnostunut Espanjasta ja käynytkin siellä useita kertoja 1950-luvulla. Keväällä 1961 pääsi Jyrki ensi kertaa perheensä mukana Espanjaan. Tällä matkalla hänellä herää kiinnostus nimenomaan Iberian niemimaan kieliin. Jo 1960-luvulla kenraali Francon aikaan Jyrki kävi Espanjassa opiskelemassa kieltä tositarkoituksella. Espanjan kielen opiskelu jatkui mutta muuttuva maailma alkoi kiinnostaa yhä enemmän.

Jo 1960-luvulla herännyt halu muuttaa maailmaa johdatti Jyrki Lappi-Seppälän SKP:n vähemmistön riveihin. Toiminta huipentui 70-luvun loppupuoliskolla kirjapaino Kursiivin toimitusjohtajuuteen. Tuossa painossa painettiin muun muassa Tiedonantaja-lehteä. Kursiiviin tehtiin marraskuussa 1977 polttopulloisku, jota johti julkifasisti Pekka Siitoin. Asia sai runsaasti huomiota, paljon enemmän kuin vastaavat vastaanottokeskuksiin tänään. Jyrki pystyi saneeraamaan Kursiivin kohtuulliseen kuntoon mutta toimitusjohtajan työ alkoi tuntua yhä raskaammalta.

Ajattelutavoistaan Lappi-Seppälän ei ole tarvinnut luopua

Vuonna 1980 Jyrki Lappi-Seppälä erosi Kursiivin toimitusjohtajan työstä. Vihdoin oli mahdollista keskittyä kielitieteeseen ja kääntäjän töihin. Jyrki Lappi-Seppälä ei koe tarvetta mihinkään itseruoskintaan tai takinkääntöön ajastaan taistolaisena. Hän sanoo päätyneensä noihin joukkoihin loogisen päättelyketjun seurauksena. SKP:n vähemmistössä vallinnut vehkeily ja älyllinen epärehellisyys pakottivat hänet luopumaan liikkeestä mutta ajattelutavoistaan hänen ei ole tarvinnut luopua.

Iberian niemimaan kielten hallitseminen johti Jyrki Lappi-Seppälän paitsi valtakuntien päämiesten keskusteluiden tulkiksi myös monen Nobel-kirjailijan teosten kääntäjäksi. Kaikkiaan hän on kääntänyt hallitsemistaan kielistä n. 30 kaunokirjallista ja 10 tietoteosta. Muiden töiden ohessa määrää voi pitää melkoisena.

Jyrki Lappi-Seppälän muistelmien Tuulimyllyjä päin avulla lukija pääsee niin 1950-luvun Helsingin kuin myöhempien vuosikymmenten innokkaiden ja palavaotsaisten kulttuuriradikaalien sisäpiirin tunnelmiin. Jonkinverran lukijaa voi häiritä kirjan luettelomaisuus mutta mainio valokuvamateriaali korvaa muutamat pienet puutteet. Kyseessä on sekä kulttuurihistoriallisesti että poliittisen historian kannalta tärkeä muistelmateos.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja.