Susi – uhka vai uhanalainen?

Sudenmetsästys herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Suojelijoiden mukaan Suomen susikanta on niin pieni, että sen geneettinen pohja on vaakalaudalla. Susialueella asuvat ihmiset harkitsevat ulkona liikkumista etenkin pimeään aikaan ja haluaisivat karkottaa sudet korpien kätköihin. Kannanhoidollisen sudenmetsästyksen aikana tammi-helmikuussa on mahdollista ampua 46 sutta.

Kotimaa
metsästäjä mittaa suden jälkeä
Markku Sandell / Yle

Suomen susikannaksi arvioidaan nyt enimmillään 245 sutta. Laumoja on eri puolilla maata ehkä 35. Eniten kaatolupia on myönnetty itäiseen Suomeen, Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan. Susitihentymiä on myös Varsinais-Suomessa ja Uudellemaalle myönnettiin myös yksi lupa.

Kannanhoidollisen sudenmetsästyksen toinen vuosi sujuu eri merkeissä kuin ensimmäinen. Vuosi sitten valitukset estivät metsästyksen ja 24 luvasta käytettiin 17. Nyt hallinto-oikeudet ovat pääasiassa sallineet metsästyksen keskeneräisestä valitusten käsittelystä huolimatta.

Sudensuojelijoiden mukaan kyseessä on selvä linjaus, jotta viimevuotinen tilanne ei toistuisi. Toisaalta kyseessä on kannanhoidollisen metsästyskokeilun toinen vuosi, jonka jälkeen päätetään, jatketaanko tällä linjalla. Tavoitteena oli hillitä ja estää susien salametsästystä. Kansalaiset olivat aiemmin ottaneet lain omiin käsiinsä kyllästyttyään viranomaisten nihkeyteen myöntää sudentappolupia.

Metsästäjiä on korvennut jatkuva koirien joutuminen suden suuhun varsinkin Kainuussa. Viime vuonna luvallisen metsästyksen aikana kaadettujen 17 suden lisäksi eri poikkeusluvilla ammuttiin tai muuten menehtyi runsaasti susia. Kaikkiaan susikanta harveni noin 46 yksilöllä.

Suojelijoiden mukaan metsästys epäonnistui, kun osa ammutuista eläimistä oli vanhoja lauman keskeisiä susia, eikä verotus kohdistunut kuten toivottua nuoriin yksilöihin. Pedot eivät alkaneet karttaa ihmisiä, vaan hajonneiden laumojen sudet kävivät enemmän kotieläimien kimppuun.

Tutkija: viimevuotinen metsästys onnistui

Riistahallinnon mukaan ja Luonnonvarakeskuksen susitutkija Ilpo Kojolan mukaan metsästyksellä saavutettiin se, mihin tähdättiin. Kanta on jopa hieman kasvanut. Tämänvuotisesta jahdista Kojola toteaa, että 46 suden ampuminen on maksimi, mitä susikannasta voidaan harventaa. Sen lisäksi ei voida enää myöntää juuri poikkeuslupia muihin kaatoihin eikä salametsästys voi jatkua.

On ihan mahdollista, että kanta ei pienene ja saattaa jopa hieman kasvaa.

Ilpo Kojola, susitutkija, Luonnonvarakeskus

– Jos muu kuolleisuus ja luvaton pyynti jää vähäiseksi, niin on ihan mahdollista, että kanta ei pienene ja saattaa jopa hieman kasvaa, susitutkija Kojola arvioi.

Metsästysmuseon Suden paluu -näyttelyn täytetty susi
Markku Karvonen / Yle

Eniten vahinkoja sudet aiheuttavat poronhoitoalueella, missä pedot tappavat Kojolan mukaan satoja poroja vuosittain.

Luke laskee sudet taas metsästyksen jälkeen ja pannoittaa useampia yksilöitä Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa.

Salametsästys halutaan ehkäistä

Kannanhoidollinen sudenmetsästys on tavallaan hallinnon vastaveto laajaksi väitettyyn salametsästykseen. Oikeuteen asti viedyistä laittomista sudenmetsästyksistä eniten huomiota on herättänyt Perhon tapaus, missä metsästäjät tuomittiin törkeistä metsästysrikoksista vankeuteen ja menettämään määräajaksi metsästysoikeutensa.

Kiistanalainen mutta luvallinen sudenmetsästys sattui myös Varsinais-Suomessa vuonna 2012, missä oli lupa kaataa yksi susi, mutta ammuttiinkin kaksi. Tapaus johti poliisitutkintaan. Toinen susi ammuttiin, kun luultiin, että kyseessä oli aiemmin haavoitettu eläin. Nyt samoille seuduille on myönnetty kaksi kaatolupaa.

– Tässä on vähintään yksi lauma, joka on tehnyt useampana vuotena pennut, Reino Kallio sanoo.

suden jäljet talon pihassa, Oripää
Sudet liikkuvat talojen pihapiirissä Oripäässä.Yle / Markku Sandell

Oripään ja Pöytyän alueella sudet ovat liikkuneet ihmisiä pelkäämättä myös päiväsaikaan aivan taajamien liepeillä. Lumien aikaan susihavaintoja on jo tehty noin sata. Niille on myönnetty karkoituslupia ja metsästäjät ovat hätyytelleet eläimiä paukkupatruunoilla. Sudet ovat yleensä palanneet paikalle muutaman tunnin kuluttua.

Nyt lapsia on kyyditty kouluun pimeään aikaan lyhyitäkin matkoja.

Lammastilat varustautuneet

lammasfarmari ja laumanvartijakoirat
Suomalaisilla lammastiloilla on käytössä monenrotuisia laumanvartijakoiria. Ne eivät pelkää susia ja elävät kesät talvet lammaslauman kanssa.

Oripään naapurikunnassa Loimaalla sudet ovat levittäytyneet lammastilojen liepeille tiheän peurakannan takia. Leinosen lammastilaa ympäröivät sähköiset susiaidat ja lammaskatrasta vartioi neljä laumanvartijakoiraa. Lauri Leinosen mukaan sudet ovat pysyneet poissa, vaikka aivan lähellä niitä on nähty. Viimeksi tällä viikolla kuuden suden lauma.

– Ei täälläkään enää kaikki uskalla lähteä kylätielle iltakävelylle, jos kuuden suden lauma tulee vastaan, niin mitä siinä sitten teet, kysyy Lauri Leinonen.

Laumanvartijakoirat eivät pelkää sutta ja ovat laidunnuskaudella lammaskatraan joukossa. Lammastilan varjopuoli on, että sähköaitojen sisällä eläminen eristää ympäristöstä. Aivan ilmaiseksi susisuojaus ei toimi. Koirat ja aidanteko maksavat, vaikka aidan langat tulivatkin valtiolta. Leinonen laskeskelee parinkymmentä tuhatta euroa menneen susien takia. Se on lammastilalle iso lasku.

Suojelijat vaativat metsästyskieltoa

Luonnonsuojeluliitto Tapiola valitti kaikista myönnetyistä sudenkaatoluvista. Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirin puheenjohtaja Ake Halttunen on itsekin metsästäjä, mutta pitää susikantaa niin pienenä, ettei se kestä verottamista. Oman koiran päästäminen metsään on aina riski. Halttusen mukaan susi on niistä pienin uhka.

– Ihan takuulla viedään EU-tuomioistuimeen, jos ei Suomesta saada laillisuusarviointi, Ake Halttunen vakuuttaa.

Hänen mukaansa erinäisiä lakeja rikotaan, jos kannanhoidollinenmetsästys sallitaan.

– Metsästyslaki ilmoittaa, että Suomen metsästys perustuu kestävän käytön periaatteeseen. Mielestäni sitä lakia pitäisi noudattaa, Halttunen sanoo.

Keskustelu suden suojelijoiden ja metsästäjien välillä on kärjistynyt rajuksi. Ymmärrystä on turha etsiä. Ake Halttunen tuntuu olevan siitä pahoillaan, metsästäjä kun on. Susialueiden asukkailta ei suojelulle juuri ymmärrystä löydy.