Tiedämmekö mitä maailmassa tapahtuu? – Rauli Virtanen peräänkuuluttaa humanitaarista journalismia ja ulkomaantoimittajia

Tampereen yliopiston Pinni B:n auditorio täyttyi ääriään myöten, kun vierailijaprofessori Rauli Virtanen aloitti humanitaarisen journalismin luentosarjan kutsumalla vieraaksi presidentti Martti Ahtisaaren. Keskustelu maailman tilanteesta kiinnosti niin puhujia kuin yleisöäkin.

media
Vierailijaprofessori Rauli Virtanen Tampereen yliopistolla tammikuussa 2016.
Anne Savin / Yle

Kun humanitaarisen journalismin ensimmäinen luento oli alkamassa, osa opiskelijoista seisoi pettyneen näköisinä käytävällä.

– Kehotin kyllä kaikkia tulemaan ajoissa paikalle ja on harmi, että kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan, pahoitteli journalistiikan vierailijaprofessori ja itsekin toimittajana töitä tehnyt Rauli Virtanen.

Samalla hän iloitsi siitä, että aihe selvästi herättää kiinnostusta. Avointa luentoa oli saapunut seuraamaan paljon myös muita kuin journalistiikan opiskelijoita.

– Jo syksyllä alkanut ulkomaan journalismin luentosarja yllätti kiinnostavuudellaan. Vuosi sitten en olisi osannut kuvitella tällaista tilannetta, koska silloin elettiin aikaa ennen syyrialaisten ja muiden Lähi-Idän alueiden pakolaisten tuloa Eurooppaan, sanoo Virtanen.

Viime kesänä ihmiset alkoivat kuitenkin kysellä, mistä näitä ihmisiä oikein tulee ja miksi he hakevat turvapaikkaa.

Rauli Virtanen

– Viime kesänä ihmiset alkoivat kuitenkin kysellä, mistä näitä ihmisiä oikein tulee ja miksi he hakevat turvapaikkaa. Myös tulijoiden kyseenalaistaminen osoitti, että meillä tarvitaan taustoista kertovaa ulkomaan journalismia ja nimenomaan humanitaarista journalismia.

Humanitaarinen journalismi kertoo muun muassa miksi ihmiset ovat lähteneet liikkeelle ja minkälaisista olosuhteista.

– Ulkomaantoimituksia on ajettu aivan liikaa alas viime vuosina, minkä seurauksena monesta paikasta saadaan vain lyhyitä uutisia. Uutiset ja lyhyet jutut kertovat usein terrorismista ja väkivallasta, mutta tarinat ja taustat tavallisista ihmisistä jäävät kertomatta.

Sirpaloitunut mediakenttä ja medialukutaito

Maailmaa vuosikymmenet tavallisten ihmisten tasolta toimittajana katsellut Rauli Virtanen on huolissaan siitä, minkälaisen maailmankuvan media välittää.

– Aiemmin, kun uutisia tarjosi vain Yleisradio, ihmisille välittyi tietynlainen kuva maailmalta,Virtanen muistelee.

Nyt myös sosiaalisen median tultua mukaan mediakenttään jokainen voi valita, minkälaisesta lähteestä hän vastaanottaa uutisensa.

– Joku voi haluta uutisensa esimerkiksi viihteellisempänä, Virtanen miettii.

Suurin ongelma on se, miten pärjätään sosiaalisessa mediassa liikkuvan tekstin kanssa, joka ei lainkaan perustu faktoihin.

Rauli Virtanen

– Suurin ongelma on se, miten pärjätään sosiaalisessa mediassa liikkuvan tekstin kanssa, joka ei lainkaan perustu faktoihin.

Mikä on totta?

Mediatarjonnan kasvaessa ja erilaisista lähteistä nousevien tietojen keskellä Rauli Virtanen nostaa esille medialukutaidon.

– Se on haaste jokaiselle median kuluttajalle, mutta myös meille mediatyöläisille ja opettajille. Medialukutaitoa pitäisi alkaa opettaa entistä enemmän jo peruskoulussa.

Virtasen mukaan perinteinen media on alakynnessä. Hän toivoo, että ihmiset haluavat yhä mahdollisimman todenmukaisen tiedon.

– Periaatteessa täysin objektiivista mediaahan ei ole olemassakaan.

Periaatteessa täysin objektiivista mediaahan ei ole olemassakaan.

Rauli Virtanen

Toimittajien työtä vaivaa tänä päivänä myös entisestään kasvava kiire, monimediaalisuus eli tiedon tuottaminen useisiin eri lähteisiin ja näin ollen monen työn tekeminen yhtä aikaa.

– Jutut ovat lyhentyneet, pinnallistuneet ja viihteellistyneet, luettelee Virtanen.

Media on tällä hetkellä hyvin kilpailtu ala. Kilpailu voi myös johtaa tilanteisiin, jossa media tekee hyvän rinnalla myös hallaa.

– Ainoa huoli on se, että se hyvä jää hallan varjoon. Tässä tietysti täytyy luottaa ja toivoa, että median kuluttaja valitsee sieltä hyvän. Paineet ovat kovat oikean tyyppisen sisällön saamiseksi ja sen mieltämiseksi.

Humanitaarisen journalismin luennot jatkuvat Tampereen Yliopistolla joka perjantai helmikuun loppuun saakka.