Luopuminen on tuskaa, kun keräilijä kauppaa lasiesineitään

Yksi arvostaa kauneutta, toinen valmistustekniikkaa, joku haluaa ehdottomasti tietyn lasimuotoilijan töitä. Innostus lasin keräilyyn syntyy usein kodin perintönä. Joskus lasi istuu lujassa; jos aikoo luopua ylimääräisistä esineistään, se on kova paikka.

ilmiöt
Kaksi miestä tarkastelee lasiesineitä
Tiina Kokko / Yle

Suomen lasimuseo Riihimäellä täyttyi oitis, kun ovet avautuivat viime lauantaina Lasipäivän merkeissä. Suomalaiset totisesti rakastavat lasiesineitä. Väki kiiruhti vilkkaasti myyntipöytien ääreen etsimään, josko jälleen voisi kartuttaa omaa kokoelmaansa.

Koska Lasipäivän myyjät ymmärtävät myymiensä esineiden päälle, kukaan ei myy tai pääse ostamaan tietämättään arvokasta lasiesinettä pilkkahintaan.

Mutta kun vaimo sanoi, että se olet joko sinä tai lasi.

Juha Kivinen

Kokkolalainen Juha Kivinen on keräillyt lasia suunnilleen kolmisenkymmentä vuotta. Ja nyt on aika tullut luopua ylimääräisistä esineistä, mutta koville se ottaa.

– Jokainen lasi on kuin lapsi. Ei sitä vaan tahdo hennoa millään, kuvailee Kivinen luopumista.

– Mutta kun vaimo sanoi, että se olet joko sinä tai lasi, joka lähtee, nauraa keräilijästä hetkeksi kauppiaaksi vaihtanut Kivinen.

Ostamista Kivinen ei kuitenkaan lopeta. Kaikki paikat kierretään ja katsotaan, jos kaverilta löytyisi sitä, mitä itsellä ei vielä ole. Kivinen kartuttaa kokoelmaansa sillä perusteella, että kotiin löytyisi jotain harvinaisempaa, mitä muilla ei välttämättä ole.

Yhtenä suosikkina ovat lasimuotoilija Gunnel Nymanin työt. Kivinen innostui keräilystä äitinsä työn kautta.

– Äiti oli kotitalousopettaja, ja meillä oli pitopalvelua ja muuta. Sitä tuli vähän pakon sanelemana Arabiaa ja lasia joka paikka täyteen. Siitä se lähti.

Äidiltä pojalle pätee edelleen

Helsinkiläinen Raija Grönqvist on puolestaan äiti, joka on siirtämässä omaa, nyt jo tasaantunutta keräilyinnostustaan pojalleen. Siksi hän piipahti viikonloppuna Riihimäellä, vaikka edellisestä Lasipäivä-vierailusta olikin ehtinyt kulua jo tovi.

Nainen ihastelemassa lasiesineitä
Raija Grönqvist saapui Riihimäelle Helsingistä.Tiina Kokko / Yle

– Poika on innostunut nyt lasista, niin mä sanoin, että sinne [Lasipäivään] sun pitää mennä. Nyt hän on ensimmäistä kertaa mukana.

Riihimäellä äiti ja poika olivat nimenomaan haistelemassa lasin keräilyn tuulia. Grönqvistin omat suosikit löytyvät astioista.

– Tämä on kokoava tapahtuma, josta saa yleiskäsityksen nopeasti.

Silloin kun Grönqvist itse harrasti lasin keräilyä aktiivisesti, ratkaisevaa oli kauneus. Se pätee edelleenkin.

– Tartun sellaiseen, joka miellyttää silmää, enkä mä katso sitä kenen tekemä se nyt vasiten on, vaan kauneusarvot puhuttelevat.

Raija Grönqvist on itse toisen polven lasin keräilijä. Myös oma äiti keräsi lasia.

Lasin perässä melkein joka viikonloppu

Marja Lehtonen ja Matti Koivurinne ovat puolestaan hämeenkyröläinen pariskunta, joka on löytänyt lasista yhteisen harrastuksen.

Ihmisiä lasiesinetunnistuspöydän ääressä
Marja Lehtonen ja Matti Koivurinne toivat ostamiaan laseja tunnistettavaksi.Tiina Kokko / Yle

Koivurinne kertoo, että messuja, kirpputoreja ja lasitapahtumia tulee kierrettyä melkein joka viikonloppu. Mies myöntää, että pariskunta on ainakin melkein jos ei kokonaan hurahtanut keräilyyn. Viikonlopun ohjelmasta ei tule perheessä riitaa.

– Jostain muusta voidaan riidellä, mutta tästä ei, nauraa Koivurinne jonottaessaan asiantuntija-apua lasihankintojensa tunnistamiseksi.

Harrastukselle ei näy loppua.

– On tämä ehkä koirien ja karavaanimatkailun kanssa sopivasti tärkeä harrastus. Tässä ei varmasti koskaan pääse siihen loppuun. Riittää savottaa vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa, vaikka niin kauan kuin elämää kestää.