"Pari viikkoa on höylätty" – luistelubaanan teko tuo vaihtelua arkkitehdin hommiin

Arkkitehti Mikko Rannon kahtena edellisvuonna rakentama matkaluistelureitti on osoittautunut erittäin suosituksi. Se rakennetaan tänäkin talvena Kyrönjoen jäälle. Miehelle noin 15 kilometriä pitkän maksullisen luistelubaanan teko ja ylläpito tuovat vaihtelua arkkitehdin sisätyöhön. Luistelureitin valmistelu vaatii kolme vaihetta: jään tutkimisen, aurauksen ja höyläyksen.

ilmiöt
Mies ja nainen luistelevat luistelureitillä joen jäällä.
Olli Koski/Yle

Kyrönjoen jääkannelle on aurattu ja höylätty tasainen peilikiiltävä matkaluistelureitti. Kyseessä on jo kolmas talvi, kun arkkitehti Mikko Ranto on tarttunut toimeen ja rakentanut Ilmajoen keskustasta kahteen suuntaan lähtevän luistelubaanan omin voimin. Eikä turhaan, heti avauspäivän aamuna reitille on kymmeniä tulijoita.

Nainen ja Mies lähdössä retkiluistelemaan.
Olli Koski/Yle

– Viime viikot on kyselty, että koska pääsee luistelemaan. Ja kuten näkyy, niin tulijoita on, naurahtaa Ranto.

Noin 15 kilometrin maksulliselle baanalle on tullut luistelemaan pariskuntia ja lapsia. Keski-ikäinen mies huikkaa ohi kiitäessään, että Mikolle pitäisi myöntää mitali ihmisten liikuttamisesta, kun on tehnyt tällaisen radan ihan itse.

Matkaluistinterät kiinni hiihtomonoissa.
Matkaluistinterät saa kiinni hiihtomonoihin.Olli Koski/Yle

Iloisella mielellä luistelemaan on lähtenyt myös kurikkalainen Petri Nokso. Hän on aloittanut matkaluisteluharrastuksen viime talvena. Tänä talvena miehen tavoite on luistella parikymmentä kilometriä viikossa.

– Tuuli on nyt vähän kylmä, mutta eikö siinä tule lämmin kun luistelee. Kyllä tässä lajissa sykähdyttävintä on se vauhdin hurma ja kunnon kohotus. Tänään on tarkoitus heittää sellainen tunnin lenkki ja lopulliset talven kilometrit ovat selvillä sitten viimeistään juhannuksena, vitsailee Nokso.

Radan teko vastapainoa sisätyölle

Normaalina päivänä Mikko Ranto istuu päivät työpöydän ääressä tehden arkkitehdin askareita. Luisteluradan rakentaminen ja ylläpito on vastapainoa istumatyölle.

Mikko Ranto istumassa nuotion äärellä luistelureitin varressa.
Mikko Ranto istumassa nuotion äärellä luistelureitin varressa.Olli Koski/Yle

Radan suunnittelu alkaa, kun joen pintaan muodostuu kolmen sentin jääkerros. Silloin Mikko ottaa alleen luistimet ja lähtee tutkimaan parhaat reitit. Mukaan tutkimusretkelle Mikko ottaa kairan ja terävän piikin. Jäätä hän kairaa ja tökkii aina parin sadan metrin välein.

Mönkijän perässä vedettävä jäähöylä.
Mönkijän perässä vedettävä jäähöylä.Olli Koski/Yle

– Pitää löytää ne kohdat, jotka voivat mönkijän alla pettää. Tunnen jo joen heikot paikat ja ne kohdat, joissa jää halkeilee. Tilanne on joka vuosi tosin vähän erilainen, koska vedenkorkeus muuttuu aika ajoin.

Tutkimusten jälkeen Mikko auraa joen jäältä lumet ja suuret jääkimpaleet pois mönkijän avulla. Lopun silottelun hoitaa milli milliltä mönkijän perässä vedettävä höylä, jossa on puukonterävä terä. Tällöin jään pitää olla 15–20 senttiä paksua, koska höylä ja mönkijä painavat yhteensä noin 800 kiloa.

– Tänä vuonna oli edessä kymmenen senttiä korkeita hyydejääröykkiöitä. Ne piti saada ensin tieltä pois. Lisäksi vesi nousee ja laskee talven aikana, joten joudumme ajoittain linjaamaan rataa uudelleen.

Toissa vuonna Mikon luistelubaanalla pääsi kiitämään viiden viikon ajan. Viime talvena luisteluaikaa oli vain kolme viikkoa. Tänä talvena Mikko toivoo kahdeksaan luisteluviikkoa.

Matkaluistelijoita Kyrönjoen jäällä.
Olli Koski/Yle