Susijahti vaatii pitkää pinnaa: "Ei tämä ole ihan yksinkertainen homma, että mennään vaan metsään"

Kävimme seuraamassa lauantaina alkanutta suden metsästystä Sonkajärvellä. Susilauma paikannettiin aamuyöllä, ja muutamia susia saatiin mottiin, mutta tuloksia ei vielä ollut saatu pimeän laskeuduttua.

susi
Susijahdissa Sonkajärvellä Risto Mustonen ja Tauno Hyvönen
Helmi Nykänen / Yle

Metsästyksenjohtaja Risto Mustosen puhelin soi vähän väliä, kun tien päällä tai metsässä olevat miehet antavat hänelle väliaikatietoja. Ensimmäiset metsästäjät aloittivat susijahdin lauantaina jo neljän aikaa aamuyöllä ja paikansivat lauman Sonkajärven Koirakosken seudulle.

– Tuli tieto, että motissa on neljä sutta. Kohta ruvetaan laittamaan lippusiimaa, Mustonen kertoo.

Sudet ovat vilkasliikkeisiä eläimiä ja voivat Mustosen mukaan liikkua yössä viitisentoista kilometriä riippuen siitä, onko niillä syötävää, joka pitää ne paikallaan.

Metsästäjien on tunnettava seutu, jotta uudet jäljet erottaa vanhoista, Risto Mustonen huomauttaa.

– Se vaatii sellaiset ihmiset, jotka tietävät, missä sudet liikkuvat ja tuntevat niitten tavat ja jäljet. Se on tärkeintä, että on ammattimiehet tässä hommassa. Meillä on täällä hyvä porukka ja yhteishenki.

Jahtiin vaaditaan pitkä pinna

Siellä täällä metsän siimeksessä, mutta lähellä tietä seisoo metsästäjiä passissa. Yhteensä metsästysporukassa on 50 miestä.

Passissa seisovat miehet varmistavat, etteivät sudet karkaa motista. Näinkin on käynyt.

– Vuosi sitten ensimmäisestä motista sudet karkasivat ja sen jälkeen kesti viitisen ja puoli tuntia ennen kuin saatiin nurin ensimmäinen susi. Ei ole ihan yksinkertainen homma tämä, että vain mennään metsään ja lähdetään juoksemaan ja ajamaan, Mustonen kertoo.

Suden metsästykseen tarvitaan kärsivällisyyttä. Metsästäjien onneksi kovimmat pakkaset ovat lauhtuneet, sillä todennäköisesti edessä on tuntien odotus.

– Suden metsästys on aika pitkäveteistä, ja siihen tarvitaan pitkä pinna. Ensin on susia seurattu pari viikkoa lähes päivittäin. Ja sitten kun h-hetki lähestyy, niin ensimmäiset miehet ovat aamuyöstä paikalla kuten tänäänkin, ja itsekin olin jo salolla ajelemassa ja kyselemässä tilannetta viiden jälkeen.

Ampujalle valkaistu kallo

Susien kannanhoidollisessa metsästyksessä pyrkimyksenä on, että laumasta ammutaan nuori, mahdollisesti haittaa tuottava yksilö. Oikean eläimen voi päätellä susilauman järjestyksestä. Ensimmäisenä joukossa kulkee alfanaaras, sen jälkeen nuoret yksilöt ja uros viimeisenä.

Aina oikean yksilön tunnistaminen ei ole kuitenkaan helppoa.

– Monesti, kun susia lähdetään ajamaan, ne hajaantuvat ja tulevatkin ihan eri kohdista. Silloin jos passimiehen eteen tulee yksi tai kaksi sutta, niin voi olla vaikea pitkän matkan päästä tunnistaa, että onko se nuori yksilö tai alfa.

Viime talvena tunnistaminen onnistui hyvin, sillä suurin osa saaliiksi saaduista susista oli Luonnonvarakeskuksen mukaan alle kaksivuotiaita.

Kannanhoidollisessa metsästyksessä ammuttu susi lähetetään siis Lukelle tutkittavaksi. Ampujakin saa itselleen jotakin.

– On sovittu, että ampuja saa valkaistuna suden pääkallon. Viime vuonna molemmat sudet, jotka ammuttiin, täytettiin, Mustonen kertoo.