Tarinoillakin on perimä – neljälle tutulle sadulle löytyi tuhansien vuosien juuret

Tutkijat onnistuivat jäljittämään yhä elävien satujen historian aina pronssikaudelle asti, jolloin mitään nykyisistä eurooppalaisista kielistä ei vielä ollut olemassakaan.

Ulkomaat
Kaunottaren ja hirviön animaatiohahmoihin perustuva patsas lehdettömien puiden ja suuren näyttelyrakennuksen edessä.
Modernin viihdekulttuurin kuljettamina Disneyn versiot kaunottaresta ja hirviöstä ovat päätyneet kauas indoeurooppalaiselta kielialueelta, animaatioteollisuutta esittelevään teollisuuspuistoon Tianjiniin Kiinaan. How Hwee Young / EPA

Kaunotar ja hirviö musikaalilavalla tai piirretyssä elokuvassa tai Tittelintuuren hahmo parhaillaan pyörivän tv-sarjan ilkimyksenä ovat juuriltaan tuhansien vuosien ikäisiä, kertoo tuore tutkimus, jossa jäljitettiin satujen historiaa biologeilta lainatun evoluutiopuukäsitteen avulla.

Pohja oli sama kuin geneettisessä tutkimuksessa: uusi sukupolvi ei keksi kulttuuria uusiksi, vaan valtaosa periytyy. Kulttuurisen monimuotoisuuden tutkimukset ovat antaneet vahvoja viitteitä siitä, että jopa tuhansien vuosien takainen yhteinen historia on yhä syvään juurtuneena kielen lisäksi sosiaalisessa käytöksessä ja perinteissä.

Yksi tarina nousi ylitse muiden

Kaunottaren ja hirviön _ja _Tittelintuuren kaltaisten satujen on yleensä luultu syntyneen 400–500 vuotta sitten. Eurooppalaisia satuja 1800-luvulla keräilleistä saksalaisista Grimmin veljeksistä toinen, Wilhelm Grimm, kuitenkin epäili satujen eläneen suullisina paljon sitä pitempään, aina eurooppalaisten kielten alkuhämäristä asti.

Brittiläisen Durhamin yliopiston antropologi Jamie Tehrani ja portugalilaisen Lissabonin uuden yliopiston folkloristi Sara Graça da Silva ovat samaa mieltä.

Tehrani ja da Silva tutkivat 275 kansansatua, joissa kantava voima on taikuus. Taikatarinat ovat kansansatujen suurin ryhmä. He seuloivat joukosta 76 satua, joiden tarkan syntyajan määrittäminen vaikutti lupaavalta.

Lopulta heille jäi neljä satua, jotka heidän mukaansa ovat erittäin todennäköisesti peräisin tuhansien vuosien takaa ajalta, jolloin vielä puhuttiin protoindoeurooppalaista kieltä. Esimerkiksi germaaniset ja romaaniset kielet eivät vielä olleet alkaneet kehittyä omiksi ryhmikseen, saati nykyisiksi saksaksi ja englanniksi tai ranskaksi ja espanjaksi.

Neljästä sadusta yhden ikiaikaisuudesta tutkijat ovat valmiit menemään takuuseen. Tilastollinen näyttö sepästä ja paholaisesta kertovan sadun protoindoeurooppalaisuudesta on heidän mukaansa todella vahva.

Sepän ammatti viittaa pronssikauteen

Tarinassa seppä tekee paholaisen – tai kuoleman – kanssa sopimuksen saadakseen taidon takoa lujasti yhteen mitä aineita tahansa. Vastineeksi hän lupaa palvella pahaa, mutta pääsee pälkähästä takomalla paholaisen ympärille puun tai jonkin muun vahvan vankilan.

Tutkijat havaitsivat, että perusjuoni on löydettävissä sellaisenaan kaikkialta indoeurooppalaisia kieliä puhuvien maiden tarinaperinnöstä Intiasta Skandinaviaan pitkälti ennen aikaa, jolloin moderni tiedonvälitys ja viihdeteollisuus alkoivat vaikuttaa tarinanvaihtoon.

Tutkijoiden mielestä myös päähenkilön ammatti on lisätodiste ajasta, jolta tarina on peräisin: metallia opittiin työstämään pronssikaudella noin kuusi tuhatta vuotta sitten.

Kaunotar ja hirviö, TittelintuurejaJaakko ja herneenvarsiilmestyivät tarinaperintöön noin 3 000–4 000 vuotta sitten, jolloin proindoeurooppalainen kieli oli alkamassa hajautua kieliperheiksi, da Silva ja Tehrani sanovat.

Punahilkka -elokuva.
Punahilkkasadun juuret ulottuvat ensimmäiselle vuosituhannelle, arvioi Jamie Tehrani aiemmassa tutkimuksessaan. Vuonna 2010 sadusta filmattiin synkkä uustulkinta, jossa Punahilkkaa esitti Amanda Seyfried.Warner Bros

Mistä indoeurooppalaiset kielet tulevat?

Jos tiedeyhteisö hyväksyy tulokset, ne ratkaisevat samalla ainakin yhden kiistan indoeurooppalaisten kielten alkuperästä. Jos protoindoeurooppalaisten yhteisössä oli seppiä, he eivät voineet olla maanviljelijöitä nykyisessä Turkissa yhdeksän tuhatta vuotta sitten, sillä tuolloin elettiin yhä kivikautta.

Kilpaileva teoria indoeurooppalaisen kielten kantamuodon kehittymisestä nykyisen Venäjän aroilla 5 000–6 000 vuotta sitten vaikuttaa siis paljon todennäköisemmältä.

Sen varmistuminen kuitenkin vaatii lisänäyttöjä, ja lisätutkimusta da Silva ja Tehrani toivovat muutenkin.

Sadut kertovat aikansa ajatusmaailmasta

– Me uskomme, että tämä on alku paljon isommalle projektille, jossa käytetään suullisia perinteitä ja tarinankerrontaa ikkunoina esivanhempiemme elämään. Tarvitaan paljon tätä yksityiskohtaisempaa analyysia ja historioitsijoiden, etnografien ja muiden tutkijoiden yhteistyötä, Tehrani sanoo yhdysvaltalaisessa The Atlantic (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Da Silva puolestaan huomauttaa, että kansansadut on ollut tapana syrjäyttää vähäarvoisena kertomaperinteenä, vaikka niistä on nähtävissä, miten ihmiset suhtautuivat hyvään ja pahaan, väärään ja oikeaan ja teoista koituviin rangaistuksiin ja palkintoihin.

– Ne ovat erinomaista materiaalia vertailevalle kulttuurintutkimukselle ja sen jäljittämiselle, miten ihmiset käyttäytyivät esimerkiksi tehdessään yhteistyötä ja päätöksiä, da Silva sanoo brittilehti The Guardianin (siirryt toiseen palveluun) haastattelussa.

Tutkimus on vapaasti luettavissa Royal Society Open Science (siirryt toiseen palveluun) -tiedesivulta.