Elokuvien tekeminen loppuu tähän, päätti palkittu saamelaistaiteilija

Valtion lastenkulttuuripalkinnolla palkittu taiteilija Inger-Mari Aikio on kyllästynyt siihen, kuinka vaikeaa saamelaiselokuvien rahoittaminen on. Inarinsaamelaisesta räppäristä Amocista kertova dokumentti jää Aikion viimeiseksi elokuvaksi.

Sápmi
Ritva Torikka ja Inger-Mari Aikio Skábmagovain 2016.
Kevin Francett / Skábmagovat 2016
Ima

Suomessa ei ole montaa saamelaista elokuvantekijää ja nyt yksi viimeisistäkin aikoo lopettaa.

Utsjokelaislähtöisen taiteilijan Inger-Mari Aikion uusin dokumentti inarinsaamelaisesta räppäristä Amocista veti Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen suuren salin lähes täyteen Skábmagovat-filmifestivaaleilla.

Inger-Mari Aikio, Skábmagovat 2016
Skábmagovat

Ohjaajan kukkarossa tämä ei kuitenkaan tunnu. Siksi Aikio aikookin lopettaa elokuvien tekemisen.

– Jos joku tuo minulle sata tuhatta euroa, että tee tällä dokumentti, niin kyllä minä sitten teen lisää, Aikio sanoo.

Mutta itse et aio hakea rahoitusta?

– Äsh, minä en jaksa enää värkätä.

Yle ei ostanut uusinta dokumenttia

Saamelaiselokuvalla on vaikeaa pärjätä Suomessa, sen on Aikio huomannut.

Amoc -Vuosmuš
Inger-Mari Aikio

Aikion dokumenteista moni on nähty tv:ssä. Monien mieleen ovat jääneet muun muassa utsjokelaisesta vanhastapojasta Alfredista kertovaNaurun pisaroitaja saamelaisten suomalaistamisesta kertova koskettavaSuomi tuli Saamenmaahan.

Tuoreista töistä televisiossa on nähty muun muassa Suomi–saame–suomi, joka kertoo saamelaisyhteisöön integroituneista suomalaisista.

Mutta entäs sitten, jos filmi ei kelpaakaan.

– Se rahoituksen hakeminen on sellainen asia, että en jaksa enää edes puhua siitä. Se on aivan mahdotonta nykyään. Olen juuri saanut tietää, että Yle ei osta Amoc-filmiäni. Se tarkoittaa sitä, että ainoa tienestini kymmenen vuoden työstä on 500 euroa, jonka sain Amoc-dokumentin esityksestä Norjan puolen Riddu Riđđu -saamelaisfestivaaleilla viime kesänä, Aikio kertoo.

"Kukaan ei elä lyhytelokuvilla"

Alkuperäiskansojen filmifestivaali Skábmagovat keräsi tänäkin vuonna Inariin yli 3 000 kävijää ja suosituimpia elokuvia olivat nimenomaan Inger-Mari Aikion ja hänen nuoremman kollegansa Suvi Westin saamelaisdokumentit.

Saamelaisten elokuvien ja etenkin lyhytelokuvien tekijöiden tulevaisuus ei kuitenkaan näytä ruusuiselta.

Juhani Alanen
Juhani AlanenKirsti Helena Länsman / Yle

Juhani Alanen on Tampereen filmifestivaalin toiminnanjohtaja, mutta tuntee myös saamelaisten elokuvamaailman hyvin.

– Lähtökohtaisesti lyhytelokuvia nyt ei osta kukaan, sen voi sanoa nyrkkisääntönä. Yle kyllä toki näyttää niitä, mutta ei niiden tekemisellä kyllä kukaan oikeasti elä. Harvat ainakin, Alanen toteaa.

Ima: Nyt on kirjoittamisen vuoro

Inger-Mari Aikiolla on pitkä taiteellinen ura.

Entinen toimittaja on toiminut vapaana taiteilijana jo kohta kymmenen vuotta. Tuottelias monitaituri on dokumenttien lisäksi tehnyt saamenkielistä lastenmusiikkia, lastenmusiikkivideoita, lastenkirjoja sekä kaksikielisen runokirja-cd-yhdistelmän. Musiikkiaan ja runojaan hän on esittänyt ympäri maailmaa.

Nyt filmit vaihtuvat nuortenromaanin kirjoittamiseen.

– Olen sanonut jo aikaisemminkin, että aion lopettaa filmien tekemisen. Nyt kun sain tämän Amoc-dokumentin valmiiksi, niin minulla ei ole enää mitään kesken. Olen saanut kaikki lastenmusiikkivideotkin valmiiksi eivätkä nekään ole enää kesken, joten minulla on hyvä sauma nyt lopettaa tämä värkkääminen, Aikio sanoo.

Mikä siinä kirjoittamisessa sitten on niin hyvää?

– Se on niin paljon minusta itsestäni kiinni. Elokuvien tekeminen on enemmän sellaista ryhmätyötä ja riippuu paljon muista. Joudun maksamaan muille ja siihen tarvitsee rahaa. Kirjoittamiseen en tarvitse rahaa kuin henkeni pitimiksi, Aikio huokaa.