Rajoittavat uskomukset hiipivät elämään salakavalasti – "Pakkoa ei ole, on vain uskomus pakosta"

Ihmiset tarttuvat liian helposti muiden määrittelemiin uskomuksiin omista kyvyistään, sanovat uskomuksista kirjan julkaisseet Annamari Heikkilä ja Saku Tuominen. Saatamme olla monessa asiassa paljon parempia kuin arvelemmekaan.

Kotimaa
Saku Tuominen ja Anna-Mari Heikkilä
Saku Tuominen ja Annamari Heikkilä kirjoittivat kirjan uskomuksista. Heidän mukaansa se, mitä uskoo uskovansa, vaikuttaa elämässä. Mistä sitten tietää, että mikä on totta ja mikä uskomusta?

Ylen aamu-tv:n haastattelussa tietokirjailijat Annamari Heikkilä ja Saku Tuominen romuttavat käsityksiämme omasta osaamisestamme ja oppimisestamme. Heidän mukaansa meihin jokaiseen isketään leimoja, jotka eivät välttämättä pidä lainkaan paikkaansa.

– Me voimme oppia lähes mitä tahansa, kun vain ryhdymme sitä tekemään, Heikkilä sanoo.

Tuomisen mukaan yksi keskeinen asia kirjassa on myös se, että emme edes tunnista kaikkia uskomuksia itsestämme. Hän sanoo, että esimerkiksi hänen elämänkatsomustaan on muovannut omalaatuinen vyyhti uskomuksia.

Tuominen antaa elämänohjeeksi Eeva Kilven lauseen: ”Elämä on arvaamatonta, milloin tahansa voi tapahtua jotain hyvää”.

Uskomukset syntyvät kokemuksista

Heikkilän mukaan uskomukset syntyvät siitä, mitä meille sanotaan, mitä opimme ja millaisissa yhteisöissä me toimimme. Uskomukset tulevat salakavalasti elämään, eikä niitä juuri kyseenalaisteta.

– Meille kerrotaan asioita totuuksina, ja me ruvetaan pitämään niitä totuuksina.

Tuominen luettelee, että esimerkkejä totuuksien puhumisesta löytyy kotoa, koulusta, työpaikalta ja politiikasta.

– Sipilä sanoo, että meidän on pakko tehdä näin. Mitään pakkoa ei ole, on vain uskomus pakosta.

Jos yksi ihminen sanoo, että tilanne on akuutti, se johtuu Tuomisen mukaan siitä, että me ei nähdä muita vaihtoehtoja.

Tuomisen mukaan kannattaa puhua joustavasta uskomusjärjestelmästä.

– Silloin oppii myös suhtautumaan puolisoon, lapsiin ja Sipilään joustavasti. Me tiedämme lopulta hirveän vähän, mikä johtaa mihinkin.

Lukuharjoituksia lasten kanssa

Heikkilän mukaan joustavaa uskomusjärjestelmää voi treenata olemalla utelias. Silloin oppii tunnistamaan ajatteluaan ja toimintaansa, erityisesti sen mitä jättää tekemättä.

– Jos olisikin ajatus, että kokeillaan, ja katsotaan, mitä siitä seuraa.

Tuomisen mukaan hyvä harjoitus on lukea sanomalehteä ja miettiä, mikä siinä on totta ja mikä on puhdasta uskomusta. Myös koulussa sanotaan hänen mukaansa lapselle liian helposti, missä tämä ei ole hyvä.

– Minusta olisi hyvä, jos koulu antaisi lapselle sellaisen maailmankuvan, että ”en tiedä, mihin kaikkeen pystyn”.

Idea kirjaan syntyi, kun Heikkilä alkoi miettiä jatkoa Tuomisen ja Pohjakallion Työkirjalle. Vaikka uusi kirja ei olekaan sinänsä jatko-osa, Tuomisen mukaan siinä pureudutaan juuri muutoksen vaikeuteen. Tähän hän kertoo törmänneensä työpaikoilla.

– Se oli kollektiivinen uskomus, että muuttuminen on vaikeaa. Yhtäkkiä oltiin uskomusten maailmassa.