Vastaisku maaseudun tyhjenemiselle: kyläläiset tekivät laajakaistan talkoilla

Luoteis-Kuhmon kylille pääosin talkoilla rakennettu valokuituverkko antaa mahdollisuudet hyödyntää tietoyhteiskunnan tuomat mahdollisuudet vaikkapa mökkipihalla järven rannalla. Ongelma vain on, että kipeimmin kaivattuja sote-palveluita ei ole vielä edes kehitetty.

Valokuituverkot
Luoteis-Kuhmon kyläverkko -osuuskunnan hankepäällikkö Philip Donner istuu kannettavan tietokoneen äärellä.
Jarmo Nuotio / Yle

Kyläläisten pitkälti talkoilla rakentama valokuituverkko saatiin toimimaan joulukuussa, sanoo Luoteis-Kuhmon kyläverkko -osuuskunnan hankepäällikkö Philip Donner.

– Itse verkon rakentaminen ei ole se vaikea osa asiassa, mutta merkittävää on se, että verkkoon liittyi yli 60 prosenttia kylien talouksista.

Donnerin mukaan taustalla on yhteinen tarve verkolle.

– Halusimme luoda verkon, joka takaa tietoyhteiskunnan tasapuoliset palvelut myös syrjäkylille. Kun yli 200 liittyjätaloutta tekee talkootyötä yli 350 000 tuntia, kyllä silloin varmasti halutaan liittymä itsellekin, Donner toteaa.

Palvelut antavat vielä odottaa itseään

Verkko saatiin toimintaan joulukuussa, joten yhteisesti ei vielä ole kovin paljoa ehditty kokemuksia vaihtaa, sanoo Ylä-Vieksin kyläyhdistyksen puheenjohtaja Eeva Kyllönen.

Innostus syntyi naapuristoittain pidetyissä tupailloissa. Naapurit löysivät toisensa yhteisen tavoitteen kautta, ja se on iso asia

Eeva Kyllönen ja Philip Donner

– Netistä odotetaan palveluita, jotka auttaisivat meitä pitämään talot asuttuina täällä kylillä. Yrittäjille ja etätyöntekijöille nopea nettiyhteys tuo jo hyötyä, mutta ikäihmisten tarvitsemien palveluiden suhteen ollaan vielä lapsenkengissä.

Vaikka yhteys on monelle vielä viihdekäyttöä, silläkin on arvonsa, miettii Kyllönen.

– Täällä on paljon kesämökkejä, eivätkä nuoret välttämättä halua lähteä maisemiin, joissa ei netin kautta voi pelata tai olla yhteydessä muualle. Nyt mahdollisuus on olemassa, Kyllönen sanoo.

Kylätalosta voisi tulla yhteinen palvelupiste

Valokuituverkon rakentamisen kustannusarvio oli noin 1,9 miljoonaa euroa. Nyt haasteena on se, että verkko ei jäisi viihdekäytölle, pohtii verkkoviestinnän tutkijana työskennellyt Philip Donner.

– Jos palveluita ei ole, ne, jotka verkkoa eniten tarvitsisivat, muuttuvat helposti verkon vastustajiksi. Ikääntyneet tarvitsisivat sote-palveluita, mutta soten pitäisi herätä kehittämään ja tarjoamaan niitä palveluita, Donner toteaa.

Yrittäjille ja etätyöntekijöille nopea nettiyhteys tuo jo hyötyä, mutta ikäihmisten tarvitsemien palveluiden suhteen ollaan vielä lapsenkengissä.

Eeva Kyllönen

Myös Kyllösen mukaan palveluiden kehittäminen on nyt avainasemassa. Hän pohtii yhteisen palvelupisteen perustamista.

– Verkossa voi hoitaa jo lähes asian kuin asian, mutta kaikki eivät osaa vielä toimia verkossa. Kylätalosta voitaisiin tehdä palvelupiste, jossa asioita voisi käydä verkkoasioimassa myös sellaiset, joilla ei yhteyttä edes ole. Samalla avun tarvitsija voisi saada opastusta ja opetusta verkossa asiointiin.

Vaikka haasteita on, yksi asia nousee valokuidun rakentamisessa jo nyt selkeäksi voitoksi.

– Innostus syntyi naapuristoittain pidetyissä tupailloissa. Naapurit löysivät toisensa yhteisen tavoitteen kautta, ja se on iso asia, toteavat Kyllönen Donner tyytyväisinä.

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus