Nuutajärven lasikylästä koko Suomen lasialan keskus? – "Pelastus tälle yhteisölle"

Nuutajärven lasiyhteisön suuri epävarmuus on vaihtunut vahvaan tulevaisuudenuskoon. Lasikylän rakennusten siirtyminen säätiön omistukseen turvaa jo 223 vuotta toimineen lasikylän toiminnan. Nuutajärvellä uskotaan, että alueesta voi tulla jopa koko Suomen lasialan keskus.

kulttuuri
Lasinpuhaltaja Jani Setälä työssään
Ville Välimäki / Yle

Nuutajärven lasikylän vanha lasihytti ja siihen liittyvä tehdasalue siirtyvät helmikuun alusta Fiskarsilta Nuutajärven Lasikylän Kulttuurisäätiölle.

Nuutajärven lasiyhteisö joutui elämään pari vuotta suuressa epävarmuudessa, kun Fiskars päätti siirtää teollisen tuotantonsa Nuutajärveltä Iittalaan. Tänään Nuutajärven Lasikylän Kulttuurisäätiön hallituksen puheenjohtaja Göran Andersson kuitenkin näkee Nuutajärven tulevaisuuden yksinomaan myönteisenä.

Nuutajärven Lasikylän Kulttuurisäätiön hallituksen puheenjohtaja Göran Andersson
– Haasteita meillä tietysti on, mutta edessä on paljon enemmän positiivisia mahdollisuuksia kuin vaikeuksia, sanoo Nuutajärven Lasikylän Kulttuurisäätiön hallituksen puheenjohtaja Göran Andersson.Ville Välimäki / Yle

Nuutajärven vanhan lasihytin tiloihin toivotaan myös muita käsityöalan taitajia. Jo nyt Nuutajärvellä toimii keraamikko ja seppä. Toiveissa on saada lasikylään myös puuseppä. Heidän osaamisestaan on hyötyä myös lasin tekijöille.

– Nuutajärvestä voi tulla suomalaisen taidelasin ja studiolasin keskus. Ajan mittaan tänne voidaan saada myös muita taidekäsityömuotoja. Täällä on runsaasti tiloja ja hyvää osaamista.

Andersson sanoo, että vaikka lasi on ytimessä, Nuutajärvellä tulee olemaan muutakin toimintaa. Keskeistä on miettiä tilojen käyttö uusiksi.

– Uskomme, että tänne tulee enemmän yrittäjiä. Täällä on hienoja tiloja kokoontumisia ja jopa teatteriesityksiä varten. Tänne voi tulla aiempaa enemmän tapahtumia ja sen vuoksi tilat pitää miettiä sellaisiksi, että ne sopivat tähän käyttöön.

Lasi-Suomen keskukseksi

Andersson haluaa, että Nuutajärvi tarjoaa mahdollisuudet eritasoiselle lasialan koulutukselle ja tekemiselle ja sitä kautta se voi toimia lasi-Suomen keskuksena.

Jo perustamisestaan lähtien, vuodesta 1793, Nuutajärvi on ollut varsin kansainvälinen. Andersson uskoo lasikylän pysyvän kansainvälisenä vastedeskin.

– Kansainvälinen studiolasiyhteisö on aika tiivis. Meillä on hyvät yhteydet Ruotsin Glasriketiin ja useisiin paikkoihin USA:ssa, joissa on vahvaa studio- ja taidelasiosaamista. Myös Keski-Euroopassa on runsaasti osaavia lasintekijöitä.

"Tulevaisuuden usko nousi huomattavasti"

Nuutajärvellä vuodesta 1983 työskennellyt muotoilija Markku Salo kiittää Fiskarsia viisaasta päätöksestä myydä vanha lasihytti nimellisellä korvauksella Nuutajärven Lasikylän Kulttuurisäätiölle. Lisäksi Fiskars tukee alkuvaiheessa säätiön toimintaa. Salo muistuttaa, että esimerkiksi rakennusten kunnostaminen ja ylläpito kaipaavat rahaa.

Markku Salo
Markku Salo huomauttaa, että lasiyhteisön jäsenet ovat huomattavan sitoutuneita lasiin. – Sula lasi on sen verran harvinainen materiaali, että siellä missä sitä on, sinne tulee aina uusia tekijöitä.Ville Välimäki / Yle

– Tämä on pelastus tälle yhteisölle, joka on elänyt suuressa epävarmuudessa. Kulttuurisäätiö ottaa nyt haltuunsa nämä kiinteistöt ja toimii taustatukena. Nyt on turvallisempi olo ja tulevaisuuden usko nousi huomattavasti, sanoo Salo.

Myös Salon visioissa siintää vahva kansainvälinen toiminta erilaisine workshopeineen. Hän uskoo, että koulutuksen jatkuminen pitää suomalaisen lasialan hengissä.

– Me olemme lisäämässä entisestään yhteistyötä Aalto-yliopiston ja muiden tämän alan koulujen kanssa. Esimerkiksi Riihimäellä on hyviä nuoria puhaltajia tai taiteilijoita. Yleensä he kaikki ovat tulleet Nuutajärven ahjon kautta. Täällä luodaan innostusta lasialaan yleisemminkin.

Markku Salo huomauttaa, ettei kaikille lasintekijöille ole välttämättä töitä tarjolla, mutta valmistuneet saavat kuitenkin sellaista yleissivistävää koulutusta, josta on hyötyä muidenkin alojen käsintekijöille.

– Jokainen itsenäinen taiteilija luo omaa uraansa. Kukaan ei pysty takaamaan menestystä. Menestyminen vaatii, että taiteilijalla pitää olla jotain omaa sanottavaa. Jotta yksilöt voivat nousta huipulle, tarvitaan myös hyvät edellytykset työskentelylle.

Vahva lasikulttuuri koulutuksen tukena

Tällä hetkellä Nuutajärvellä työskentelee viisitoista lasialan ammattilaista ja opiskelee saman verran Ammattiopisto Tavastian lasinpuhaltajakoulun oppilaita. Yksi heistä on runsaat pari vuotta Nuutajärven lasitehtaallakin työskennellyt Jani Setälä.

– Sieltä se innostuskin lähti liikkelle. Nuutajärvellä on suuri merkitys, sillä täällä on vahva, yli 200-vuotinen kulttuuri. Siihen on mahdollista rakentaa omaa uraa, jos on taitava lasinpuhaltaja. Hyviä esimerkkejä tästä ovat Markku Salo, Oiva Toikka ja Kaj Franck.

Koulutuksen säilymisen kannalta merkittävä asia oli se, että säätiö rahoitti Ammattiopisto Tavastian käytössä olevan lasiuunin.

Digiaika ei korvaa lasinpuhaltajaa

Tavastian lasialan opettaja Marika Kinnunen pitää Nuutajärveä hyvänä paikkana tehdä lasia.

Nuutajärven lasikylän rakennuksia
Nuutajärvestä voi tulla suomalaisen taidelasin ja studiolasin keskus. Tilaa olisi myös muille taidekäsityöläisille.Ville Välimäki / Yle

– Ainakin minä viihdyn hyvin täällä maaseudulla. Opetus keskittyy lasinpuhallukseen eli lähtökohta on hyvin tekninen. Oppilaat lähtevät nollasta, joten perustaitojen harjoittelussa on paljon tekemistä. Meidän kaksivuotinen opetuksemme riittää näiden taitojen oppimiseen, jos opiskelee ahkerasti ja on edellytyksiä alalle. Hyväksi puhaltajaksi oppiminen vie helposti kymmenenkin vuotta.

Lasitaiteilija voi olla olematta lasinpuhaltaja, mutta lasinpuhalluksen perustaitojen hallitseminen on eduksi lasitaiteilijallekin, huomauttaa Kinnunen.

– Lasinpuhaltaja toteuttaa muotoilijan suunnittelemat esineet, mutta muotoilijaa helpottaa, jos hän käsittää, mihin lasi materiaalina taipuu.

Kinnunen uskoo, että lasinpuhaltajia tarvitaan jatkossakin, vaikka ala on pieni. Edes digitalisaatio ei pysty korvaamaan lasinpuhaltajaa.

– Uusi tekniikka voi tuoda siihen uusia ulottuvuuksia, mutta perusjutut säilyvät ihmisten käsissä. Uskon, että tekemisen ydin säilyy jatkossakin samanlaisena. Ihmisillä on halu tehdä käsillä asioita, kaikkea ei voi koneellistaa.