Sama virasto myöntäisi ympäristöluvan ja valvoisi sitä – professori: "Ei ole varsinaista eturistiriitaa"

Aluehallintovirastot alkavat itse valvoa myöntämiään ympäristölupia, jos selvitysmies Lauri Tarastin esitys hallintouudistuksesta toteutuu. Ympäristöoikeuden professori ei näe esityksessä ongelmaa, mikäli tehtävät hoidetaan selkeästi viraston eri osastoilla.

Kotimaa
Talvivaaran purkuputken ympäristölupapäätös.
Tuomas Hirvonen / Yle

Aluehallinnon uudistuksen selvitysmies Lauri Tarasti esittää, että ympäristölupien valvonta siirtyisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta eli ELY-keskuksilta aluehallintovirastolle eli Aville. Silloin sama viranomainen sekä myöntäisi ympäristöluvat että valvoisi niitä.

Myöntö ja valvonta eriytettiin aikanaan, koska haluttiin, että asioissa ei synny eturistiriitoja.

– Tärkeää on tietysti, että luvat käsitellään omassa osastossaan aluehallintovirastossa, ja valvonta muodostaa oman osastonsa. On luontevaa, että osastoilla on tietojen vaihtoa keskenään, ja nähdäkseni asiassa ei ole varsinaista eturistiriitaa. On ihan järkevääkin, että esimerkiksi yrityksille toteutuu Tarastinkin mainitsema yhden luukun periaate, sanoo Helsingin yliopiston ympäristöoikeuden professori Kai Kokko.

Juuri siksi on pidettävä osastot erillään toisistaan.

Kai Kokko

Nykytilanteessa kun yritys suunnittelee ympäristöluvan vaativaa toimintaa, tehdään yleensä ensin ympäristövaikutusten arviointi, jonka yhteysviranomaisena on ELY-keskus. Sitten ympäristölupaprosessin vie läpi aluehallintovirasto. Ympäristölupaa valvoo taas aikanaan ELY-keskus. Tehtävien yhdistäminen yhteen virastoon parantaisi tiedonkulkua erityisesti lupahakemusvaiheessa, arvioi Kokko.

– Parantuva tiedonkulku jouduttaa asioiden käsittelyä. Myös jälkivalvonnassa voidaan vaihtaa tietoa sujuvammin, ja se on kaikkiaan ihan hyvä kehityssuunta.

"Miten valtio voi valittaa omasta toiminnastaan?!"

Kansa ja poliitikot nostavat herkästi metelin, jos julkinen valta toimii heidän mielestään hölmösti, esimerkiksi jos virastot valittavat toistensa toiminnasta (siirryt toiseen palveluun). Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä sanoo, että juridisesti on aivan normaalia, että esimerkiksi uudenmallisen aluehallintoviraston osastot valittaisivat toistensa päätöksistä.

Päätösten yhteinen junailu valitusten pelossa taas olisi poliittista ja lainopillisesti kestämätöntä. Näin sanoo myös Kai Kokko.

– Juuri siksi on pidettävä osastot erillään toisistaan. Valvova viranomainen ei voi osallistua luvan käsittelyyn. Kun on kyse valtion viranomaisesta ja oikeusharkinnasta, ei ole tilaa myöskään politikoinnille.

Elinkeinopolitiikan siirto maakuntiin vähentää jännitteitä

Kun ELY-keskukset muodostettiin, kyseltiin, miten sama virasto voi sekä edistää elinkeinoja että suojella luontoa. Lauri Tarastin esitys veisi elinkeino- ja työllisyysasiat maakuntahallintoon ja selkiyttäisi tilannetta, sanoo Kai Kokko.

Parantuva tiedonkulku jouduttaa asioiden käsittelyä.

Kai Kokko

– En sano, että ELY-keskuksissa olisi ollut ristiriitaa, mutta jännitteitä kyllä. Henkilöresurssien myöntämisessä on saattanut olla jännitteitä siinä, kuinka paljon myönnetään resursseja elinkeinopuolelle ja kuinka paljon ympäristönsuojeluun. Nyt aluehallintovirastossa voitaisiin keskittyä ympäristönsuojeluun ja valvontaan, ja elinkeinojen edistäminen olisi enemmän maakunnan puolella. Siihen syntyisi luonteva raja.

Kokko huomauttaa, että ympäristöhallinnon resurssien on todettu vaikuttavan kaivosten ja kaivosalan yritysten kilpailukykyyn.

– Ympäristöhallintoon on satsattava riittävästi, ja henkilökunnasta leikkaaminen tämän uudistuksen yhteydessä ei ole viisasta.