Uutuusdokumentti käsittelee Suomen sotia – ihmisläheisestä näkökulmasta

Ari Matikaisen tuoreessa Sota ja mielenrauha -dokumentissa tarkastellaan sotien vaikutusta suomalaiseen mentaliteettiin. Sodan muisto elää edelleen vahvasti suomalaisuudessa. Dokumentti on osa Helsingin DocPoint-festivaalin ohjelmistoa.

kulttuuri
Lehdistökuva Sota ja mielenrauha -elokuvasta.
Lehdistökuva Sota ja mielenrauha -elokuvasta. SA-Kuva

Hyvin usein unohdetaan, että talvi- ja jatkosotaan lähteneistä suurin oli vain parikymppisiä, juuri teini-iän ohittaneita miehiä. Ei siis ole ihme, että sota on jäänyt kummittelemaan mieleen ja kansakunnan muistiinkin pitkäksi aikaa, ja että se on edelleen vahvasti mukana keskusteluissa.

– Keskuudessamme on vieläkin ihmisiä jotka ovat kokeneet sodan, ja me jälkipolvet taas olemme eläneet näiden ihmisten kanssa. Me kuulumme väistämättä tähän samaan ilmapiiriin ja tarinaan. Olen lähtenyt avaamaan sitä, mitä sota on tehnyt ihmisille, muun muassa lähihistoriaan liittyviä tv-sarjoja tehnyt ohjaaja Ari Matikainen toteaa.

Sota on kuulunut myös Matikaisen omaan arkeen.

– Ukki ei kertonut sotatarinoita omille lapsilleen, mutta minulle hän niitä kertoi. Eiväthän ne mitään iloisia tarinoita olleet. Päällimmäisenä niissä oli se, että toivottavasti jälkipolvien ei tarvitsisi enää koskaan kokea sotaa. Lisäksi oli paljon asioita, joiden kertomiseen ei ollut olemassa sanoja.

Pääosassa kirjeet

_Sota ja mielenrauha _-dokumenttiin ei ole haastateltu veteraaneja, vaan sen pääosassa ovat asiantuntijoiden lisäksi pitkälti aikalaiskirjeet.

– Halusin päästä niihin olosuhteisiin ja siihen tunteeseen, mikä rintamalla oli 40-luvulla, eli mahdollisimman lähelle alkuperäistä tilannetta, jossa nuori sotilas on lähettänyt kirjeen kotiin.

Kirjeitä ja muistiinpanoja Matikainen luki tuhansia.

– Koskettavimpia siellä ovat nuorten poikien kirjeet joissa tiedetään, että taistelun tuoksinan keskellä hengenlähtö on lähellä – mutta jos vaikka saisi naisen kokea ennen kuin kuolee. Kyllä tällainen pysäyttää, Matikainen toteaa.

– Sodassa on tietenkin ollut satoja tuhansia miehiä, ja jokainen on kokenut sen eri tavalla, mutta aivan varmasti sota on muuttanut ihmistä. Sitäkään ei voi tietää, mitä jatkuva kuoleman keskellä eläminen tekee ihmiselle. Silmiinpistävää näissä kirjeissä on ollut kaipaus normaaliuteen, elämä haluttiin pitää hallinnassa. Sekä kotirintamalla että taisteluolosuhteissa pyrittiin tavalliseen elämään, johon kuuluivat vaikkapa kesäiset uintiretket.

Ari Matikainen
Ari MatikainenJussi Mankkinen / Yle

Laventunut sankarimyytti

Matikaisen mielestä sotaan liittyviä asioita tulisi käsitellä ennen kaikkea neutraalisti.

– Sota-ajan olosuhteet olivat sellaisia, että tällä hetkellä on hyvin vaikeaa lähteä sanomaan, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. On helppoa ohjeistaa täältä lämpimästä 70 vuoden jälkeen, että miksette tehneet näin. Mielestäni kannattaisi yrittää palata noihin olosuhteisiin ja sitä kautta ymmärtää, miksi näin on toimittu.

– Nämä ovat asioita jotka ovat tapahtuneet historiassamme, niistä on hyvä puhua ja sitä kautta pääsemme asioissa eteenpäin. Kaikki kunnia ja arvostus sille mitä on tapahtunut, mutta minä uskon, että puhumalla ja avaamalla asioita voisimme mennä kohti uutta, valoisampaa tulevaisuutta.

Sankarimyyttiä Matikainen ei dokumentillaan halua lähteä murskaamaan, mutta:

– Sankaruutta voisi laajentaa käsitteenä. Kaikki ukit eivät olleet anttirokkia eivätkä räjäytelleet tankkeja. Ne jotka sieltä selvisivät hengissä, pystyivät kuitenkin elämään meidän keskuudessamme ja perustamaan perheitä. Kyllä tällaisessakin on sankaruutta hyvin paljon, Matikainen summaa.