Sari Helin: Kiva-koulu ei estä rajua koulukiusaamista

Yläasteella lapsista tulee murrosikäistä massaa, vaikka juuri silloin he tarvitsisivat heistä kiinnostuneita aikuisia, kirjoittaa Sari Helin.

Kotimaa
Sari Helin.
Liisa Valonen

”Poikani Sami ja etenkin Mikko ovat olleet kiusattuja koko kouluaikansa”, aloitti poikien äiti viestinsä minulle. Kiusaaminen on tönimistä, haukkumista, päällekäymistä, valheellisten juttujen levittämistä. Kiusaajat myös kiristävät toista pojista. Poika on maksanut kiristäjilleen suojelurahaa joka viikko, jotta saisi olla kiusaajilta rauhassa. Koulun linja on hyssyttely ja kiusaajien vanhempien linja on kieltäminen, heidän lapsensa eivät kiusaa ketään, kirjoittaa äiti.

Liki kaikissa Suomenkouluissa on otettu käyttöön kiusaamista estävä ja ratkova Kiva-koulu. Kiva-koulun on kerrottu estävän koulukiusaamista eritoten alaluokilla. Tätä ei ole toki syytä epäillä. Pienten oppilaiden maailmassa opettaja on valtava sankarihahmo, jonka oppi koulukiusaamisen vääryydestä vielä menee perille. Alaluokkien jälkeen alkaa soida toinen ääni koulukellossa. Todellisen kiusaamisen todellisiin määriin tilastoja tekevillä aikuisilla ei ole pääsyä. Joka tapauksessa yläkoulussa Kiva-koulu on lähinnä vitsi ja yläkoulussa vallitsevatyläkoulun omat lait.

Kiusaajat kiduttavat uhrejaan opettajien silmien alla, koska lapset oppivat vaikenemaan yhteisessä pelossa.

Yläaste on monelle lapselle totinen muutoksen paikka. Ala-asteella lapsella oli yksi pääopettaja, yläasteella lapsen oma luokanvalvoja ei ehkä opeta lapselle yhtään oppiainetta. Ruokailuvelvoitetta ei monessa koulussa enää ole. Välitunnit maataan käytävillä tai käydään läheisellä huoltoasemalla. Nuuskan ja huumeiden kauppaa käydään helposti aikuisilta piilossa, koska hyvin harvaa lasta tuntee yksikään opettaja. Yläasteella lapsista tulee murrosikäistä massaa, vaikka juuri silloin he tarvitsisivat heistä kiinnostuneita aikuisia.

Yläasteella kiusaaminen on monimuotoista ja raakaa. Murrosikäiset ottavat toisiaan silmätikuisiksi kaikin mahdollisin perustein, perusteeksi riittää talvikenkien käyttäminen, väärä kännykkä ja myös se, ettei lapsi osta koulussa aineita. Kiusaajat kiduttavat uhrejaan opettajien silmien alla, koska lapset oppivat vaikenemaan yhteisessä pelossa.

Pahimmillaan Kiva-koulu on järjestelmän käsienpesuväline. Kun koulu on käynnistänyt kiusaamisesta Kiva-koulun mukaisen selvittelyn ja siitä on olemassa dokumentteja, homma on hoidettu. Pahimmassa tapauksessa uhri joutuu pyytämään anteeksi kiusaajaltaan yhteisen sovinnon merkiksi, jotta aikuiset voivat kuitata kiusaamisen sovitelluksi. Ja heti seuraavassa silmänräpäyksessä lapsia lyödään, muilutetaan, solvataan, uhataan ja kidutetaan entiseen malliin eikä koulu pysty lopettamaan tilannetta millään tasolla.

Koulumaailma asettuu OAJ:n taakse yhtenä rintamana sanomaan ympäripyöreyksiä ja muistuttamaan, ettei vastuu ole vain koululla.

Koulu huutaa apuun koteja, kodit eivät välttämättä piittaa vähääkään kiusaamisväitteistä ja ainoaksi ratkaisuvaltaa käyttäväksi viranomaiseksi jää poliisi, jos uhrin vanhemmat ovat tarpeeksi neuvokkaita ja jaksavia.

Suomessa kuolee lapsia koulukiusaamiseen, sen takia tehtyjen itsemurhien lopullista määrää ei tiedä kukaan. Tästä huolimatta suurta, yhteistä viranomaistekoa lasten kiduttamisen lopettamiseksi ei ole tehty. Koulumaailma asettuu OAJ:n taakse yhtenä rintamana sanomaan ympäripyöreyksiä ja muistuttamaan, ettei vastuu ole vain koululla. Vanhemmat taas eivät ruuhkavuosissaan tiedä enää edes omaa nimeään, jollei siitä ole kuvaa älypuhelimen näytössä.

Jos Suomi olisi jäänyt PISA-tutkimuksessa kiinni koulupihojen lunnasrahapolitiikasta, ehkä koulukiusaaminen olisi jo hoidettu pois päiväjärjestyksestä?

Kiusattujen poikien etunimet muutettu.

Sari Helin
Kirjoittaja on yrittäjä ja Huono äiti -blogin perustaja