"En kehtaa" – Onko kehtaaminen häpeää, laiskuutta vai jotain muuta?

"En kyllä kehtaa mennä lenkille tänään." Ymmärrätkö tämän lauseen niin, että kyseinen henkilö ei viitsi mennä lenkkeilemään, vai hävettääkö häntä lenkkireissu?

Kotimaa
Lappu, jossa lukee "kehtaistkohan sitä? Enpä kehtaa!"
Julia Sieppi / Yle

Suomen kielestä löytyy sanoja, joille on eri merkityksiä. Esimerkiksi toisella puolen Suomea kehtaaminen tarkoittaa muuta kuin toisella puolen maata.

Seuraavan lauseen voi siis käsittää eri tavoin: _Kehtaako sitä lähteä kauppaan? _Suomen länsipuolella asuva ajattelee lauseen niin, että rohkeneeko sitä kauppaan lähteä, mikä se siinä hävettää. Itäistä murretta puhuva tarkoittaa lauseellaan vain sitä, ettei hän nyt ehkä jaksaisi tai viitsisi mennä kauppaostoksille.

Kumpi on oikein?

Kielenhuollon tiedotuslehti Kielikello kertoo verkkosivuillaan sanan eri sävyistä (siirryt toiseen palveluun) Suomen murrekartalla. Kartasta näkee selkeästi, että esimerkiksi Kainuussa kehtaaminen on viitsimistä. Kun kainuulainen ei kehtaa, on hän vain hieman laiska.

On siis ymmärrettävää, että vaikkapa turkulaisen voi olla vaikea hahmottaa, mitä kainuulainen oikein tarkoittaa sanoessaan, ettei kehtaa jotakin tehdä.

Kumpi sitten on suomen kielessä oikein? Mitä sana kehdata oikein tarkoittaa? Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Heikki Hurtta vastaa.

– Läntisten murteiden merkitys rohjeta tai iljetä on yleiskieltä. Ja monissa muissakin tapauksissa se on näin. Sanan kehdata tilanteessa viitsimismerkitys on murteellinen.

Hurtan mukaan esimerkiksi läntinen suvi _sen sijaan on murteellinen, kun taas itäinen _kesä _on yleiskieltä. Samoin on sanojen _tykö ja luona kanssa. Itäinen luona on yleiskieltä.