Vaasan yliopiston rehtori kävi lähellä kuolemaa: "Pelkäsin, etten pysty enää puhumaan"

Vaasan yliopiston vastavalittu rehtori Suvi Ronkainen ehti olla puoli vuotta uudessa työssään, kun tuli äkkipysähdys. Vakava virusperäinen aivotulehdus vei kuoleman porteille ja kahdeksi kuukaudeksi sairaalahoitoon. Toipuminen on kuitenkin ollut nopeaa. Kaiken jälkeen hän suhtautuu yliopistomyllerrykseen tyynesti.

Kotimaa
Vaasan yliopiston rehtori Suvi Ronkainen
Vaasan yliopiston rehtori Suvi Ronkainen on toipunut vakavasta sairaudesta ja palannut työhönsä. Elina Niemistö / Yle

Yhteiskuntatieteiden tohtori Suvi Ronkainen näyttää pirteältä ja hyväntuuliselta. Päälle päin ei voisi arvata, että vain puoli vuotta sitten hän makasi sairaalassa taistelemassa elämästään.

– Toipuminen oli ihme. Se mistä lähdettiin oli vuoden sairausloma, mutta kävi näin iloisesti, että pääsin paranemaan nopeammin. Mutta edelleen pitää olla varovainen. En tiedä, mitä tapahtuu, jos päästän itseni yliväsyneeksi.

Ronkainen palasi juuri vuoden alussa takaisin työpaikalleen Vaasan yliopiston rehtorin kansliaan. Alkuun hän kuitenkin tekee kolme- tai nelipäiväisiä työpäiviä. On otettava rauhallisesti.

– Muistikuva ja tunne siitä, mitä tapahtui on niin hurja, että osaa olla onnellinen jokaisesta päivästä.

Aivotulehdus oli viedä elämän

Vuosi sitten 2015 vuoden alusta Suvi Ronkainen aloitti uudessa tehtävässään Vaasan yliopiston rehtorina. Hän ehti pistää kehityshankkeita käyntiin ja työskennellä tiiviitä päiviä. Viikko ennen kesälomaa tuli äkkipysähdys.

– Puhuin puhelimessa ja tajunta alkoi yhtäkkiä häipyä. Onneksi olin ystävän luona, joka hoiti minut sairaalaan. Jos olisin ollut yksin Vaasassa, se olisi ollut elämän menoa.

Virusperäinen aivotulehdus iski Suvi Ronkaisen aivoihin. Ne alkoivat vuotaa verta. Tilanne oli äärimmäisen vakava. Hän oli kaikkiaan 2,5 kuukautta sairaalahoidossa. Alkuun enimmäkseen tajuttomana. Ja kun toipuminen välillä pääsi käyntiin, iski uusi tulehdus. Hän kuitenkin kamppaili itsensä takaisin elämään.

– Sitten kun aloin ymmärtää mistä on kyse, iski masennus. Koska elämä näytti mahdottomalta. Kun ajattelin omaa työtäni ja osaamistani, elämä näytti supermahdottomalta.

Suvi Ronkainen pelkäsi, ettei pysty enää koskaan puhumaan. – Sanat katosivat.

– Helpottunut olo tuli sitten, kun huomasin, että pystyn lukemaan ja lukemaan eri kielillä. Sitten ryhdyin kirjoittamaan ja huomasin, että pystyn siihen, vaikken vielä pystynyt puhumaan, kertoo Ronkainen.

Toipuminen on ollut yllättävän nopeaa. Puoli vuotta myöhemmin hän on jo työelämässä. Sairastumisen merkit näkyvät kuitenkin edelleen väsymisenä. Ja jos väsyy, se tuntuu juuri puheessa.

– Jos väsyn, rupean änkyttämään, kertoo Ronkainen.

Yliopistoissa kuohuu

Palatessaan takaisin työhön, Ronkainen sukelsi aikamoisiin kuohuihin. Yliopistokentällä on tapahtumassa vuosisadan mullistus. Yliopistoissa käydään yt-neuvotteluja ja satoja työntekijöitä saa lähteä maailmalla arvostetuista ja korkealle rankatuista suomalaisyliopistoista. Kotimaassa arvostus on muuttunut, jos pääministerikin puhuu "kaikenmaailman dosenteista".

– Epämiellyttävää on se, että päättäjiltä on kadonnut se ajatus, mikä on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erilaisen osaamisen alue. Lisäksi ei nähdä, missä Suomi sijaitsee kartalla. Juuri nyt meidän pitäisi kehittää maata ja elinkeinoelämää käyttämällä korkeatasoista tutkimustoimintaa, muistuttaa Ronkainen.

Paradoksaalista juuri on, että yliopistojen tuottamaa tietoa ei arvosteta nyt, kun niitä erityisesti tarvittaisiin. Ronkainen haluaa muistuttaa, että yliopistojen tutkimus ei ole vain yliopistoja varten.

– Suomi on edennyt tunnetuksi ja nähdyksi maailmalla koulutuksensa ja yliopistojen kehittämisen ansioista. Osa päättäjistä ajattelee yliopistoista jotenkin vanhanaikaisella tavalla. Sillon menetetään jotain, minkä rakentaminen on vienyt pitkän ajan. Meidän opiskelijoidemme tiedollinen ja käytännöllinen osaaminen on sellasta, mitä käytetään pääasiassa muualla kuin yliopistoissa.

Luota tulevaisuuteen

Vaikka yliopistojen kyyti on tällä hetkellä kylmää, Suvi Ronkainen on taipuvainen ajattelemaan, että tästä voi seurata jotain hyvääkin.

– Kyllähän me tämän jälkeen osataan katsoa, mitkä ovat erilaisia tiedon tuottamisen areenoita ja mikä on se osaaminen, mikä tästä pitäisi seurata. Lisäksi me löydämme uusia yhteistyötapoja. En näe tätä pelkästään negatiivisena, enkä osaa ajatella tätä niin hirvittävänä asiana.

Etenkin sairastumisensa jälkeen Ronkainen ehkä osaa suhteuttaa asioita.

– Kun on katsonut kuolemaa silmästä silmään, nämä kysymykset näyttävät siinä mielessä pieniltä. Suomen taloudellinen ja sosiaalinen rakenne on sellaisella tasolla, että meidän pitäisi uskaltaa ajatella, että me pystymme tekemään hyvän tulevaisuuden, rohkaisee Ronkainen.

– Kehottaisin mieluummin luottamaan tulevaisuuteen kuin ajattelemaan, että kaikki menee päin jotakin.