Ely-Goljatin kaatajan opetus: Ihmisen kokoinen hallinto ei kyykytä, vaan osaa ja haluaa neuvoa

Suomen hallintorakennetta uudistetaan jälleen. Hausjärveläisellä kesäteatterilla on kenttäkokemusta sekä Daavidina olosta että Goljatin kaatamisesta. Isokin hallinto koostuu vain ihmisistä, joiden valinnat ratkaisevat sen, tuleeko virastosta maksavalle asiakkaalle ystävä vai vihollinen.

Kotimaa
Kuva tyhjästä katsomosta jonka päällä suojakatos
Miinan Montun taistelu eloonjäämisestä kertoo myös suomalaisen hallinnon tilasta. Virheiden tekemisen pelko ja organisaatiovaihdokset heijastuvat huonona palveluna asiakkaalle.Miki Wallenius / Yle

HausjärviViime keväänä hausjärveläisellä joutomaalla nähtiin vakavia ilmeitä. Katetun kesäteatterikatsomon ja estradin edessä oli pattitilanne. Uudenmaan Ely-keskuksen mielestä katsomo piti siirtää muualle, koska se sijaitsi tiealueella. Alkoi armoton vaihtoehtojen metsästys, että purkamiselta vältyttäisiin.

Kesäteatteri Miinan Montun puuhamies Juhani Ahtinen ei julkisesti myönnä, että epätoivo olisi iskenyt, mutta hän tunnustaa pettyneensä yhteistyöhön Uudenmaan Ely-keskuksen kanssa.

Juhani Ahtinen
Kaikki olisivat päässeet paljon vähemmällä, jos meitä olisi autettu ja neuvottu, muistuttaa Juhani Ahtinen.Heidi Kononen / Yle

– Kun on kymmenen vuotta hakenut rahoitusta ja porukka on tehnyt talkoilla valtavasti töitä, niin ei sitä voi luovuttaa helposti. Oma työni on vetää projekteja, joissa etsitään keinoja kiertää erilaiset ongelmat. Jos edessä on kivi, mietitään keinoja, joilla sen voi kiertää, pohtii Juhani Ahtinen.

Jos on menossa virastoon, pitäisi vastassa silti aina olla ihminen.

– Keskusteluyhteyden saaminen oli tosi vaikeaa. Kun vuosi sitten halusimme keskustella sijaintiongelmasta, meitä ei otettu edes vastaan. Siihen viestiin, että on turha tulla keskustelemaan jos ei ole mitään ehdotusta, olin itse tosi pettynyt.

– Toivoisin virastoilta enemmän konsultoivaa ja avustavaa asennetta. Kaikki olisivat päässeet paljon vähemmällä, jos meitä olisi autettu ja neuvottu kuinka asiat voi hoitaa niin, että ne saadaan kuntoon, sanoo Juhani Ahtinen.

Viraston vai kuntalaisen puolella?

Juhani Ahtinen sanoo ymmärtävänsä hyvin sitä, että yksittäinen työntekijä menee päätöksessään piiloon lakipykälän, viraston linjauksen tai pomon taakse.

– Oman kokemukseni mukaan työntekijä joutuu olemaan viraston puolella, vaikka ongelma saikin ihmisiltä ymmärrystä. Taustalla tuntui olevan pelko, että tekee virheen, mistä joku toinen sitten myöhemmin rokottaa. Ongelmaksi nousi se, että mitä sitten tehdään jos jotain sattuu, kenen vastuuta se sitten on, sanoo Juhani Ahtinen.

Sen opin ainakin sain, että naapurin tontille ei kannata rakentaa.

Juhani Ahtinen

– Mutta kyllä jokin järki pitäisi silti olla. Tuntuu kummalliselta, että joudumme maaseudulla tekemään kaavoitusratkaisuja tämän asian takia. Toinen vaihtoehto olisi ollut jatkaa sopimusta niin kuin ennenkin, sanoo Ahtinen.

Mutta voiko virasto tunnustaa olevansa väärässä?

– Ei oikein voi. Jos sanoo, että olemme olleet väärässä, se voidaan tulkita mokaksi ja edessä voi olla potkut työstä. Ehkä taustalla on myös ajatus turvata työpaikkansa. Vaikka sopimuksemme irtisanominen oli pykälien mukaan oikea ratkaisu, ongelmat olisi voitu välttää, jos taustat olisi tutkittu.

– Kun yli kaksikymmentä vuotta sitten haimme tälle toiminnalle lupaa, olisi pitänyt tajuta hakea lupa tarpeeksi pitkäksi ajaksi. Miinan Montun rakenteidenkin on kaavailtu kestävän 20-30 vuotta. Kun organisaatiossa henkilöt vaihtuvat, niin vanhat lupauksetkin siinä unohtuvat. Sen opin ainakin sain, että naapurin tontille ei kannata rakentaa, uskaltaa Juhani Ahtinen jo hieman nauraakin asialle.

Näkyvyys alueen laidalle on heikko

Suomessa on menossa suuri hallinnollinen uudistus. Tavoitteena on saada palvelut lähelle asiakkaita, siis jokaisen suomalaisen tavoitettaviin. Millaista käytännössä on ihmisen kokoinen palvelu?

Ei organisaatio mitään ratkaise, vaan ihmiset.

Juhani Ahtinen

– Minusta kyse ei ole välimatkoista eikä organisaatiosta, vaan siitä, millaista palvelua virastossa saa. Virastoissa pitäisi tuntea tai edes tietää toiminta-alueensa. Esimerkiksi meidän tapauksessamme kävi ilmi, että Uudenmaan Ely-keskuksen alue on niin laaja, että paikka oli katsottava Google mapsista. Silloin ei tunne omistamansa alueen ympärillä olevaa toimintaa, pohtii Juhani Ahtinen.

– Kuntalaiselle on myös vaikeaa, jos asiat pilkotaan liian pieniin osiin ja jokainen yksityiskohta pitää aina kysyä eri paikasta ja eri ihmiseltä. Ei organisaatio mitään ratkaise, vaan ihmiset. Syksy-, talvi- ja kevätorganisaatiot yleensä kertovat ongelmista, pohtii Ahtinen.

– Ylimmän johdon pitäisi auttaa työntekijöitään onnistumaan, ja viraston pitää olla asiakkaitaan lähellä. Ei niin, että työntekijät palvelevat johtajia, vaan toisinpäin. Olipa virasto kuinka suuri tahansa, niin pitäisi oppia tunnistamaan kuka on asiakas ja kuka ei.

Nyt kaikki osapuolet ovat yhtä kokemusta rikkaampia. Irtoaisiko tästä jotain kesäteatterin lavalle?

– Itse asiassa tämä on jo työn alla. Suomussalmelainen Eero Schroderus on luvannut ottaa tarinamme työn alle. Itse olen sitä mieltä, että yksi teatterikappale ei riitä; kannattaisi tehdä kokonainen sarja, sanoo Juhani Ahtinen Miinan Montusta.