Kokenut rauhanturvaaja: "Ei ne mitään lomakohteita ole"

Sairaanhoitaja Ari Waljakka tietää, ettei kriisialueilla kaivata seikkailijoita tai ramboja. Useassa eri rauhanturvaoperaatiossa työskennellyt mies korostaa, että rankoissa tilanteissa työskentely vaatii joukkuepelaamisen taitoa ja kykyä sopeutua. Suunnitelmat saattavat aina muuttua.

Kotimaa
Ari Waljakka keittiön pöydän ääressä.
Kati Turtola / Yle

Sairaanhoitaja, reservin sotilasmestari Ari Waljakka on ollut kaikkiaan viidellä eri komennuksella Aasiassa ja Afrikassa. Työskentely- ja elinolosuhteet vaihtelevat paljon riippuen siitä, missä työmaa sijaitsee.

– Kun lähdin ensimmäiseen operaatioon, sairaala oli kivirakennus. Afganistanissa kaksi viime reissua sairaala on ollut teltassa.

Afganistanin lisäksi Waljakka on ollut komennuksella Eritreassa, Etiopiassa, Tsadissa ja Libanonissa. Yleensä Waljakka tietää kolme kuukautta etukäteen tulevan kohteensa ja lähtöpäivän.

– Viimeksi, kun lähdin Afganistaniin, oli kaksi viikkoa aikaa valmistautua lähtemiseen, kertoo hämeenlinnalainen Waljakka.

"Pidetään omista huolta"

Perillä tilanne ja vallitsevat olot vaihtelevat hyvin paljon. Työskentelyn luonne riippuu siitä, minkälainen operaatio on kyseessä.

– Onko se selkeä rauhanturvatehtävä vai kriisinhallintatehtävä? Sairaanhoitajan tehtävät ovat yleensä samanlaiset. Pidetään omista huolta, miettii Waljakka työtään.

Maailman kriisialueilla työskennelleen miehen kokemukset kiinnostavat tuttuja ja mielellään Waljakka kertoo kokemuksistaan, vaikka myöntää sen joskus olevan haastavaa.

– Pölyistä ja kuumaa. Raskaat varusteet päällä. Eivät ne mitään lomakohteita enää ole, nämä suomalaiset operaatiot. Entistä enemmän se on muuttunut siten, että ollaan 24/7 töissä, kertoo Ari Waljakka.

Yhteen hiileen puhaltamista

Kriisialueella työskentely vaatii Ari Waljakan mukaan erityisesti joukkuepelaamisen taitoa. Sooloiluihin tai seikkailuihin ei ole varaa.

Pitää olla valmiina äkkinäisiin päätöksiin, koska koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

Ari Waljakka

– Pitää hyvin paljon tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Ei sinne voi lähteä vetämään omaa show'ta. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen.

Rauhanturvatehtävissä ja kriisialueella työskentelevän on Waljakan mukaan pystyttävä keskittymään hetkeen: on osattava mukautua nopeasti vaihtuviin tilanteisiin.

– Pitää olla valmiina äkkinäisiin päätöksiin, koska koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

Perhe on todellinen sankari

Sankareita tai seikkailijoita ei Waljakan mukaan kriisioperaatioissa tapaa. Sen sijaan rauhanturvaajan perheenjäsenten osa saattaa olla melko raskas ja vaatia omanlaistaan rohkeutta.

– Perhe on se todellinen sankari, sanoo neljän lapsen isä, ja kehuu kotiin jääviä läheisiä.

Waljakka tyrmää ajatuksen siitä, että sotatila-alueilla työskentely vaatisi erityistä rohkeutta. Hän uskoo suomalaisen luonteenlaadun sopivan tämänkaltaisiin tehtäviin.

– Suomalaisilla on niin pitkä rauhanturvahistoria takana, että varmasti ne seikkailijat ja rambot ovat karsiutuneet pois. Ei siinä rohkeudesta tai mistään seikkailunhalusta ole kyse, vaan kyse on siitä, että mennään tekemään työtä, pohtii Waljakka.

Länsimaista sairaanhoitoa

Sairaanhoitajana työskentelevä Ari Waljakka kuvaa työtään Afganistanin kriisialueella varsin länsimaiseksi, vaikka ympäröivä yhteiskunta eroaakin oloista kotimaassa suuresti.

– Afganistanissa oli saksalaisten sairaala, välineet ja lääkkeet tulevat, mutta ovathan ne olosuhteet erilaiset. Täällä on samaa kieltä puhuvia kollegoja, joita voi konsultoida ja lääkärit ovat enemmän läsnä toiminnassa. Siellä ollaan aika paljon yksin asioitten kanssa, kuvailee Waljakka.

Mikä sitten saa perheenisän lähtemään kriisialueelle toiselle puolelle maailmaa?

– Rehellinen täytyy tietysti itselleen olla: ensimmäinen reissu lähdettiin katsomaan, mitä se on.

Muissa operaatioissa Waljakka mainitsee motivaattoriksi rahan.

– Sinne mennään tekemään työtä ja työstä saadaan palkka, toteaa Waljakka.

Rankat tapahtumat pitää purkaa

Tiukkojakin tilanteita vuosien varrelle on osunut. Erityisesti Waljakka muistelee ensimmäisen Afganistanin-matkan komennusta. Mies oli matkalla Mazar-i-Sharifista kohti Maimanaa, kun saattueeseen iski pommilla varustettu auto. Itsemurhapommittaja törmäsi Waljakan takana ajavaan autoon.

– Onhan se tietysti semmoinen muisto, mikä jää aina mieleen ja takaraivoon, että mitä jos olisi käynyt pahemmin. Siitä tapahtumasta suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset selvisivät ainoastaan kalustotappioin. Siviilejä loukkaantui paljon siinä ympärillä, kertoo Waljakka.

Ari Waljakka korostaa, että rankat tapahtumat pitää kriisialuekomennuksen aikana purkaa ja karkottaa mielestä. Niiden ei saa antaa vaikuttaa seuraavaan työtehtävään.

– Tällaisia kokemuksia ei kenellekään toivo. On suomalaisille käynyt näissä tilanteissa huonomminkin, sanoo Waljakka hiljaa.

Kokenut sairaanhoitaja ei usko, että ankarat olot ja kokemukset olisivat jääneet mieleen pyörimään. Ensimmäisen Afganistanin-keikan jälkeen ystävät tosin väittivät Waljakan muuttuneen.

– Ei ole jäänyt kaihertamaan. Joko sitä on niin kovapäinen tai sitten sitä itse ei huomaa. Kun ennen itsemurhapommi-iskutapahtumaa tulin lomalle Suomeen, kaverit sanoivat, että on jäänyt operaatio päälle, mutta ei sen jälkeen. Kyllä sitä on jo toipunut, miettii Ari Waljakka.