Babylonialaisten astronomiaan yllettiin Euroopassa vasta 1 400 vuotta myöhemmin

Saksalaisen tutkijan pitkä sitoutuminen nuolenpäätaulujen salaisuuksiin osoitti, että taivaita tarkkailleet babylonialaiset osasivat matematiikkaa ja geometriaa aivan ainutlaatuisella tavalla.

Ulkomaat
Savitaulun palanen ja siihen perustuva puolisuunnikas
Mathieu Ossendrijver (HU)

Muinaiset babylonialaiset kehittelivät taivaiden tarkkailuun menetelmiä, joiden on uskottu syntyneen vasta 1 400 vuotta myöhemmin 1300-luvun Euroopassa, kertoo tuore tutkimus.

Berliiniläisen Humboldtin yliopiston astroarkeologi Mathieu Ossendrijver perustaa havaintonsa nuolenpääkirjoituksiin, jotka ovat peräisin 350–50-luvuilta ennen ajanlaskumme alkua. Ossendrijver keräsi laajan tutkimusmateriaalinsa tekemällä 14 vuoden ajan joka vuosi viikon mittaisen matkan British Museumin savitauluvarastoihin.

Hän yritti ratkaista erityisesti kahden astronomisia laskelmia sisältävän taulun arvoituksen. Avaimeksi osoittautuivat puolisuunnikkaan muotoiset kuviot, joilla ei alkujaan näyttänyt olevan mitään tekemistä astronomian kanssa.

Kahdesta muuta taulusta löytyneiden puolisuunnikkaiden hän kuitenkin arveli viittaavan Jupiteriin. Jättiläisplaneetta oli babylonialaisten mieleen, koska he yhdistivät sen pääjumalaansa Mardukiin.

Puolisuunnikkaat kuvasivat Jupiterin matkaa taivaalla

Toissa vuoden lopulla Ossendrijver sai ratkaisevan ahaa-oivalluksen tutkiessaan itävaltalaiskollegalta saamiaan valokuvia ja tajutessaan, että niiden savitauluissa oli täsmälleen samoja lukuja kuin hänen tutkimissaan puolisuunnikkaissa. Vertaamalla havaintojaan babylonialaistekstien sirpaleisiin hän huomasi, että laskelmat kertoivat Jupiterin liikkeistä.

British Museumin savitaulujen perusteella varmistui, että laskelmat olivat työkalu sen selvittämiseksi, missä Jupiter kulloinkin olisi radalla, jota pitkin Aurinko näytti kulkevan tähtitaivaan halki.

Taulut kattoivat 60 päivän jakson alkaen päivästä, jolloin planeetta ensi kerran näyttäytyy hieman ennen aamunkoittoa. Ne huomioivat myös planeetan hidastumiselta vaikuttavan vaiheen, joka johtuu Jupiterin ja Maan kiertoratojen yhteisvaikutuksesta.

Laskelmassa yhdistyivät liike, asema ja aika

Ossendrijver oli valmis julkaisemaan tutkimuksensa vasta, kun toinenkin puolikas puolisuunnikkaiden viestistä oli auennut.

Vanhojen tekstien pohjalta hän päätteli, että selvittääkseen ajan, jossa Jupiter kulki puoliväliin aurinkopolkua, babylonialaisastronomit jakoivat 60-päiväiset puolisuunnikkaat kahteen tasakokoiseen alueeseen pystysuoralla viivalla. Tulos ei suinkaan ollut tasan kaksi kertaa 30 päivää.

Siten he olivat luoneet abstraktia matematiikkaa ja geometriaa, jossa yhdistyivät liike, asema ja aika. Vastaavaa tietoa liikkuvista kappaleista löytyy seuraavan kerran 1300-luvun eurooppalaisista teksteistä. Babylonialaisten kauan sitä ennen selvittämät tiedot unohtuivat samalla, kun heidän nuolenpääkirjoituksensa vaipui unohduksiin.

Ossendrijverin tutkimuksesta kertoo Humboldt-yliopiston (siirryt toiseen palveluun) verkkosivun lisäksi Science (siirryt toiseen palveluun)-lehti.