Hiihtämään ja nimi kirjaan – mutta luetaanko niitä

Kuntoreiteiltä löytyy vieläkin kuntokirjoja, joihin voi kirjoittaa nimensä ja käyntimääränsä. Mutta onko niillä jotain merkitystä? Lasketaanko nimiä? Mistä koko perinne on lähtöisin?

Kuntoreitit
Pertajärven latureitti
Jarno Tiihonen / Yle

Kuntoreiteiltä ympäri Suomen löytyy kuntokirjoja, joihin kirjataan kuntoilijoiden nimiä ja suoritusmääriä. Esimerkiksi Kemin Pertajärven kuntoreitillä on laatikko peräti 40 kirjalle. Osassa laatikoita ei enää ole kirjaa, mutta aika monessa on. Ja kirjoissa on nimiä ja käyntikertoja.

Pertajärvellä on kaupungin yleisen kaikille tarkoitetun kirjan lisäksi esimerkiksi yritysten ja ammailiittojen paikallisosastojen kirjoja.

– Kemissä kaupungin yleisiä kirjoja on parikymmentä. Käyntimääriä ei kannata laskea, koska yleisen käsityksen mukaan vain 10 prosenttia kävijöistä merkitsee käyntinsä, kertoo liikuntasihteeri Ilkka Kotala.

Kirjat kerätään talteen

Kotala kertoo, että kirjat kuitenkin kerätään talteen ja niitä uusitaan sitä mukaa, kun ne täyttyvät tai hajoavat. Kuntokirjojen perimmäinen tarkoitus on kannustaa ihmisiä liikkumaan. Ja tarjolla on myös pientä täkyä.

– Kerran vuodessa arvotaan pieniä palkintoja. Ne voivat olla esimerkiksi ostokortteja tai vapaalippuja uimahalliin. Suurin kannustin on varmaan oma kunto ja terveys, mutta saattaahan voittomahdollisuuskin vaikuttaa. Pääasia on, että ihmiset liikkuvat, Kotala toteaa.

Vielä 80-luvulla yli miljoona suoritusta

Kuntoilijoiden nimienkeruu alkoi vuonna 1946, kun Suomen latu järjesti ensimmäiset kansanhiihdot. Jo silloin ajatuksena oli saada kansa kuntoilemaan. Ja siinä onnistuttiin.

– Vielä 1976 kirjattiin 1,7 miljoonaa suoritusta ja 80-luvun puolivälissäkin yli miljoona. 90-luvun taitteessa se sitten lopahti, kertoo Suomen ladun viestintä- ja markkinointipäällikkä Panu Könönen.

Ruotsi-maaotteluja ja hyväntekeväisyyttä

Kansanhiihdot upposivat syvälle Suomen kansaan. Hiihtokilometreissä kisattiin jopa Suomi-Ruotsi -maaotteluita. Alkuvuosien jälkeen aikuisten matkaksi vakiintui 10 kilometriä, naisten 5 ja lasten 3 km.

– Suoritukseksi hyväksyttiin myös hiihtämällä tehty kauppareissu, jos se oli tarpeeksi pitkä, Könönen kertoo.

Suorituksisssa kisattiin muillakin tasoilla, esimerkiksi kunnat taistelivat kunniasta ja maineesta.

– Isosti mukana oli enimmillään 400 paikkakuntaa, Könönen kertoo.

Kansanhiihdoilla tehtiiin myös sosiaalista hyvää. Kansanhiihtojen yhteydessä myytiin hiihtomerkkiä, jonka tuotto käytettiin kansanapuun.

Vihko ja kynä vaihtuu kännykkään

Kansanhiihtojen perinne jatkuu siis kuntoreittien kirjoilla.

– Ne ovat myös olleet pohjana esimerkiksi Finlandia-hiihdolle, Könönen lisää.

Kynällä kirjaamisen suunta on kuitenkin hiipuva. Siihen vaikuttaa varmaan myös digitalisaatio. Nykyään esimerkiksi älypuhelimiin on tarjolla useita liikuntasovelluksia.