Kulttuurivieraana kirjailija Tommi Kinnunen: Vanhemmat suojelevat lapsiaan liikaa pettymyksiltä

Sunnuntain kulttuurivieras Tommi Kinnunen pitää keskustelua peruskoulun erikoisluokkien merkityksestä outona. Hänen mielestään opetussuunnitelmassa olisi ajankohtaisempikin asia ratkaistavana.

Kulttuurivieras
Tommi Kinnunen
Teea Jokihaara

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Tommi Kinnunen avaa valtakuntansa oven. Turkulaisen Luostarivuoren yläkoulun käytävillä on hiljaista, mutta viimeisiään vetelevä koulupäivä leijuu ilmassa.

– Seiniltä voisi kaapia testosteronia, Kinnunen hymyilee.

Kinnusen toinen elämä on kirjallisuudessa. Parin viikon päästä, 13. helmikuuta, mieheltä julkaistaan toinen romaani. Lopotti jatkaa suositun Neljäntienristeys-esikoisteoksen tarinaa. Kirjat käsittelevät erilaisuutta tai pikemminkin sitä, kuinka erilaisuuden hyväksyminen on aina ollut yhteisössä vaikeaa.

Koulumaailmassa Kinnunen törmää erilaisuuteen päivittäin. Yksi oppilas tykkää kuvataiteista, toinen on innostunut tietokoneista. Lahjakkaille ja innostuneille lapsille on tarjottu painotettuja erikoisluokkia 1960-luvulta asti. Nykyään urheilullinen nuori saa aikaa liikuntaharrastukselle, musikaaliselle opetetaan säveltapailua.

– Eräs huoltaja kertoi olevansa tyytyväinen, koska hän ei olisi pystynyt kustantamaan lapselleen sellaista harrastusmahdollisuutta, joka erikoisluokkatoiminnalla järjestyi.

Lähellä sydäntä olevan aiheen opiskelu motivoi, mutta erikoisluokat ovat jatkuvan kriittisen tarkastelun kohteena. Esimerkiksi Kinnusen kotikaupungissa Turussa peräti 37 prosenttia seitsemäsluokkalaisista opiskelee painotteisella luokalla. Kaupungin kasvatus- ja opetuslautakunta käsittelee parhaillaan erikoisluokkatoiminnan tulevaisuutta.

– En ole tähän päivään mennessä kuullut yhtään järkevää syytä, miksi ne pitäisi lakkauttaa, Kinnunen sanoo.

Tasa-arvo toteutuu erikoisluokissa

Tasa-arvokysymys oli ratkaiseva peruskoulujärjestelmään siirryttäessä. Nyt aihetta käsitellään uudestaan erikoisluokkien kohtalosta keskusteltaessa.

Joidenkin tutkimusten mukaan erikoisluokille sijoittuu erityisesti hyvässä asemassa olevien perheiden lapsia, jotka menestyvät koulussa. Nyt pelätään, että soveltuvuuskokeet aiheuttavat eriarvoisuutta.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on kertonut, että hän aikoo pyytää opetushallitukselta selvitystä tasa-arvon toteutumisesta.

– Erityisluokathan ovat avoinna kaikille – ei niihin valita aseman tai varakkuuden perusteella. Sikäli kun oppilaitten puheista on saanut selvää, heitä on yhtä lailla äveriäältä omakotitaloalueelta kuin lastenkodista, Kinnunen huomauttaa mutta jatkaa, että tuskin kukaan haluaa koulussa huvikseen stressata lapsia pääsykokeilla.

– Sellainen se pääsykoe ei saa olla, mutta täytyy ajatella lasta toista kautta. Ovatko hänen taitonsa sellaiset, että hän pärjää luokassa? Se on mielestäni tärkeintä.

Ongelmien etsiminen erikoisluokkasysteemistä tuntuu hänestä ylipäänsä kummalliselta.

– Eikö se ole loistavaa, että oppilaan persoona otetaan huomioon ja hän saa lisäopetusta ja pystyy syventämään taitojaan?

Kirjailija Tommi Kinnunen
Teea Jokihaara

Arkielämään pitäisi oppia varhain

Myös Kinnusen mielestä olisi ihanteellista keksiä keino, jolla erikoisluokkien soveltuvuuskokeet voitaisiin välttää. Valitsematta jääneet lapset eivät joutuisi kokemaan negatiivisia tunteita. Toisaalta pettymyksetkin kuuluvat elämään.

– Opettajana huomaa, kuinka voimakkaasti vanhemmat ovat valmiita suojelemaan lastaan pettymykseltä. Joskus se onnistuu yläkoulun viimeisille luokille asti. Ensimmäinen kerta onkin sitten aika iso juttu.

– Ja se on kauhean sääli. Ihmisen täytyisi oppia arkielämään jo aika pienestä pitäen.

Kirjailijaksi ja opettajaksi kasvanut, 1980-luvulla koulunsa käynyt Kinnunen oli ihan tavallisen luokan oppilas.

– Olisi ollut kammottavaa olla se yksinäinen orpo Kinnunen, joka ei sovi mihinkään painotusluokalle. Mielestäni aina pitää olla myös täysin tavallisia luokkia.

Digitalisaatio oikea ongelma

Erikoisluokista keskusteleminen vie aikaa ja tilaa uudistusta kaipaavan koulusysteemin todellisilta ongelmilta. Ajankohtainen haaste on Kinnusen mukaan digitalisaatio. Kouluihin ostetaan isolla rahalla erilaisia laitteita, esimerkiksi tablettitietokoneita.

– Opetushallituksen pitäisi nyt ihan oikeasti päättää, mitä niillä täytyy oppia. Nyt tuodaan ensin laitteet, ja kun on päätetty, mitä niillä tehdään, ne ovat todennäköisesti jo vanhentuneita.

Kinnunen on aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja perillä uusimmista villityksistä. Hän on ottanut älypuhelimet mukaan opetustilanteisiin. Toisinaan niillä haetaan tietoa, joskus saatetaan käydä nappaamassa kuva.

Samalla hän on saanut huomata, ettei ole myyttistä teinisukupolvea, jolle vaikkapa ohjelmointi on lasten leikkiä. Hän kaipaisi opetussuunnitelmaan nimenomaan konkreettisia linjauksia siitä, mitä lasten ja nuorten tulisi hallita eri laitteilla.

– Loppujen lopuksi on aika vähäinen määrä järjestelmiä ja sovelluksia, joita oppilaat osaavat käyttää. Perinteiseen tekstinkäsittelyyn ei ole ohjannut kukaan. Liitetiedoston lähettäminen onkin jo ihan mielettömän vaikea juttu.

Erilaisuutta hävetty ja salattu

Alkuviikosta Kinnunen vei kaikki opettamansa luokat kirjastoon lainaamaan tietokirjoja. Osa kävi hakemassa keittokirjan, toiset etsivät salibandyn sääntöjä.

– Oli hauskaa, että perinteiset sukupuolten väliset rajat kaatuivat. Tyttö tahtoi tähtitiedettä ja poika halusi tietää asusteiden historiaa.

Kinnunen opettaa äidinkieltä ja kirjallisuutta sekä tavallisille että painotteisille luokille. Romaaneissaan hän kuvaa, miten suomalaisissa yhteisöissä omaa erilaisuutta on perinteisesti hävetty ja salailtu. Opettaja-Kinnunen liputtaa yksilöllisyyden puolesta.

– Kirjastossa huomasin olevani melkein katkera teineille, jotka näkevät maailman täysin avonaisena: joka suuntaan voi edetä. Se on kadehdittava tilanne.