Anne vaihtoi Kenian hälyn ja helteen Suomen rauhaan ja pakkasiin

Kyyjärveläinen suurperhe on löytänyt ratkaisun lastenhoito-ongelmiinsa Keniasta. Au pair -sivuston kautta löytynyt Anne on ihastunut Suomeen ja suomalaisiin niin, että hän haluaa kouluttautua hoitajaksi ja jäädä Suomeen asumaan.

Kotimaa
Humalajoen perheen kenialainen lastenhoitaja

Kyyjärveläisellä Humalajoen perheellä on monta rautaa tulessa. Perheen äiti Johanna on aktiivinen kunnallispoliitikko, ja keväällä hän avasi miehensä Juhan kanssa Kyyjärven keskustassa konditorion, jonka leipomotuotteet tulevat perheen omasta leipomosta. Juha pitää samoissa tiloissa pientä valokuvausalan yritystään.

Kun yhtälöön lisään yksitoista lasta, on helppo nähdä, että lastenhoidon sujuminen vaatii erikoisjärjestelyjä. Humalajoella ratkaisuna on perheessä asuva lastenhoitaja.

Päädyttiin sitten hakemaan työviisumia, sillä se oli helpompaa.

Johanna Humalajoki

Johanna Humalajoen tarkoituksena oli hankkia hoitoavuksi au pair – mieluiten englanninkielinen, jotta perhe pääsisi kohentamaan ruosteista kielitaitoaan. Au pair -sivustolta löytyikin herttaisesti hymyilevä kenialainen Anne.

– Ajattelin, että tässä voisi olla sellainen mukava, vähän toisenlaisesta kulttuurista tuleva ihminen, Johanna muistelee.

Monimutkaiseksi osoittautunut paperisota johti lopulta siihen, että 25-vuotias Anne, viralliselta nimeltään Irungu Anne Wangere, tuli Kyyjärvelle ja Humalajoelle työntekijänä eikä au pairina.

– Kun viisumia ryhdyttiin hakemaan, prosessi kesti puoli vuotta. Päädyttiin sitten hakemaan työviisumia, sillä se oli helpompaa, koska Anne tuli EU:n ulkopuolelta, Johanna selvittää.

Joustavaa hoitoa

Anne tekee töitä viitenä päivänä viikossa, mutta joustavasti. Joustavuus olikin suuri syy siihen, että Humalajoet halusivat hoitajan kotiin.

– Jos minulla on illalla kokous, hänellä on iltavuoro, ja joskus työpäivät ovat lauantaina tai sunnuntaina, Johanna kertoo.

Lapset eivät tuomitse eivätkä arvostele.

Johanna Humalajoki

Anne puhuu sujuvaa englantia, mutta hän on sinnikkäästi opetellut myös suomea. Lasten kanssa apuna on ollut usein myös elekieli, ja Anne nauraa, että lasten kanssa pärjää kehnommallakin kielitaidolla.

– Lapset eivät tuomitse eivätkä arvostele. Heille riittää se, että heitä hoidetaan ja ruokitaan, Anne hymyilee.

Kenialainen lastenhoitaja ylistää perhettään ja viihtyy Kyyjärvellä muutenkin. Pienellä paikkakunnalla on riittänyt tekemistä, vaikka Anne myöntääkin, että kylällä ei ole juurikaan paikkoja, joissa ihmiset voisivat tavata toisiaan.

– Minulla ei ole ollut kertaakaan tylsää. Vapaa-ajalla käyn kävelemässä, ja joskus tapaan yhtä ystävääni. Luen ja katson elokuvia, Kyyjärvellä on hyvä kirjasto ja mukava kirjastonhoitaja, Anne luettelee.

Kieliopintoja ja ammattihaaveita

Afrikkalaiseen välittömyyteen tottunut nuori nainen sanoo huomaavansa usein, että ihmiset haluaisivat tulla hänen kanssaan juttelemaan, mutta suomalainen ujous estää. Myös kielimuuri on hieman hidastanut ystävyyssuhteiden luomista.

Minulla ei ole ollut kertaakaan tylsää.

Irungu Anne Wangere

Vaikka Anne välillä ikävöikin ystäviään, perhettään ja Kenian lämpöä, hän on niin ihastunut Suomeen, että haluaisi jäädä tänne. Ja vaikka Anne on suurkaupungin kasvatti, hän haluaisi asettua nimenomaan pienelle paikkakunnalle. Kenialaistyttö rakastaa suomalaista luonnon rauhaa ja puhdasta ilmaa.

Viisumin jatkohakemus onkin nyt sisällä, ja Anne on pistänyt hakupaperit vetämään myös hoitoalan oppilaitoksiin, englanninkielisiin koulutusohjelmiin. Tavoitteena on kuitenkin oppia suomen kieli niin hyvin, että hän pärjäisi sillä tulevaisuudessa.