Elämä maistuu 105-vuotiaalle Väinölle: "Pitkän iän salaisuus on se, ettei potkaise tyhjää"

Kokkolalainen Väinö Rainosalo on katsellut maailmaa jo 105 vuotta. Mikä on pitkän iän salaisuus? Se ettei potkaise tyhjää, hän vastaa nauraen.

ilmiöt
Vanhus ja kehystetty kuva käsissään.
Raila Paavola / Yle

Näkö ja kuulo ovat viime vuosina heikentyneet, mutta pää pelittää. Jälkipolvien kymmenistä nimistä ei ole yksikään hukassa. Muistuvat kuulemma helposti mieleen, kun ajattelee aakkosjärjestyksessä.

Vaimovainaa, joka itsekin eli yli 90-vuotiaaksi, arveli aikoinaan lääkärille, että pariskunnan pitkän iän salaisuus oli ajokortittomuus. Joka paikkaan, mihin halusi, oli aina pitänyt mennä pyörällä.

– Sota-aikana komppaniassa oli yksi auto ja kyllä minä sillä kortitta ajelin. Sodan jälkeen auto ja kortti jäivät hankkimatta. Ei ollut varaa eikä oikein tarvettakaan.

Ikätovereita ikävä

Viimeiset seitsemän vuotta Väinö on asunut yhdessä poikansa kanssa. Pentti muutti omaishoitajaksi, kun isän pärjääminen yksin kotona alkoi olla vaivalloista.

– Hyvin on mennyt. Nousen 8–9 aikoihin ja tulen syömään Pentin laittamat puurot ja kahvit. Sitten menen vielä pötköttelemään. Pentti on hyvä keittämään. Sanon niin kuin eteläpohjalainen, että kaikkea syön mutta hyvää tärkiempää. Paitsi että viime aikoina syöminen on vähän jäänyt. Penttiantaa nuhteita ja muistutuksia, että pitää syödä.

Monia asioita muistelen ja tulee mieleen, että pitää kysyä, mutta eihän enää muita ole. Kaikki ovat menneet.

Väinö Rainosalo

Ikätovereita on ikävä. Viimeinen samasta synnyinpitäjästä, Ilmajoelta, kotoisin ollut ystävä kuoli syyskuussa. Hänen kanssaan Väinö vaihtoi kuulumiset viikoittain.

– Hän oli kansanopistosta tyttötoveri, joka kuoli 103-vuotiaana. Mukava oli keskustella ja muistella. Monia asioita muistelen ja tulee mieleen, että pitää kysyä, mutta eihän enää muita ole. Kaikki ovat menneet, Väinö sanoo.

Jos miehen ikää suhteuttaa, niin 105-vuotiaita rintamalisän saajia oli vuosien 2015 ja 2016 vaihteessa elossa Suomessa kaksi.

Kun vaan lapsilla olisi hyvin

90-vuotispäiviä ja 100-vuotissynttäreitä juhlittiin isosti. Kun sata tuli täyteen, juhlapöydän ääressä istui vieraita seitsemästä eri maasta ja yhteisenä kielenä oli englanti. Jälkipolvi on levittäytynyt laajasti maailmalle.

– Minä ja Pentti naurettiin silloin, kun muutkin, kun me emme osaa englantia, Väinö nauraa.

Kieli on jäänyt oppimatta, vaikka monta muuta asiaa onkin tullut opiskeltua. Tallessa on pino erilaisia todistuksia kouluista ja kursseista. Kympit ja ysit komeilevat päästötodistuksessa, jonka Väinö on saanut Ilmajoen Peltoniemen ylemmästä kansakoulusta vuonna 1924.

2. helmikuuta tiistaina Väinö viettää 105-vuotispäiväänsä rauhassa kotona sillä ajatuksella, että jos joku haluaa tulla, niin tulkoot. Entä tulevaisuus, mitä Väinö Rainosalo ajattelee elämästä eteenpäin?

– Parempi, ettei ajattele siitä mitään. Kun vaan olisi lapsilla hyvin, se ajatus mulla on aina.