Työttömyyden kasvu näkyy ruokajonossa: "Hätä Suomessa on suuri"

Seurakuntien elintarvikejakelu tuntuu olevan Tampereella tarpeellisempi kuin koskaan. Viime vuonna Ruokanyssen kautta jaettiin yli 20 000 ruokakassia tarvitseville. Yle Tampere hyppäsi vanhan kauppa-auton kyytiin päiväksi ja kuuli monta tarinaa.

Ruokanyssen jonossa ei etuilla. Kuva: Kai Pohjanen / Yle

TAMPERE Lumisena helmikuun aamuna Nekalan teollisuusalueella käy melkoinen kuhina. Sisällä aivan tavalliselta näyttävässä teollisuuskiinteistössä tehdään talletustoimia lastaamalla. Rakennus on Tampereen seurakuntien ruokapankki.

Lukuisat vapaaehtoiset ja muutamat työkokeilussa olevat ihmiset tuntuvat tietävän, mitä tehdä, ja vuosia Tampereen lähiöitä kiertänyt Ruokanysseksi nimetty linja-auto täyttyy kauppojen ja tuottajien lahjoittamista elintarvikkeista.

Vapaaehtoiset ja työkokeilussa olevat pakkaavat nysseen tulevaa ruokaa tehokkaasti. Kuva: Kai Pohjanen / Yle

Ruokanysselle tuntuu olevan vuosi vuodelta enemmän tarvetta. Vuonna 2015 sen kautta tamperelaisille jaettiin yli 20 000 ruokakassia. Laman ja kasvavan työttömyyden takia asiakasmäärät lisääntyvät koko ajan. Ilahduttavaa on kuitenkin se, että myös elintarvikkeita lahjoittavien kauppojen ja tuottajien määrä on kasvussa.

Ilman vapaaehtoisia ruokapankki ei toimisi. Vuonna 2015 erilaisissa vapaaehtoistehtävissä oli 165 ihmistä. Työvuoroja tälle joukolle kertyi vuoden aikana lähes 1 700.

Autettavasta auttajaksi

Yksi vapaaehtoisista on kolmisen vuotta ruokapankissa häärinyt Kari Kolehmainen. Moneen pystyvän ja ehtivän miehen motiivit vapaaehtoistyöhön lähtevät jo vuosien takaa. 

Ruokapankki saa elintarvikkeita 15 kaupalta ja tuottajalta. Kuva: Kai Pohjanen / Yle

Kolehmainen olisi voinut hyvin olla itsekin ruokapankin asiakas vielä 1990-luvun alussa, jolloin asunnottomien päiväkeskus Musta Lammas tuli miehelle tutuksi ja mieluisaksi paikaksi. Heinäkuussa 1996 Kari korkkasi viimeisen pullonsa ja siitä asti raittiina olleen miehen mieli on vetänyt vapaaehtoistyön pariin.

– Kyllä tämä on hirveän tärkeä työmuoto. Jos tätä ei olisi, niin mistä ihmiset hakisivat ruokansa pienillä nappuloillaan, Kolehmainen päivittelee. Hän uskoo asiakasmäärien kasvaneen muutaman vuoden aikana puolella.

Ruokanyssen maksuvälineenä diakoniatyön kortti

Palkallisia työntekijöitä ruokapankilla on kaksi. Lama näkyy myös seurakunnissa, sillä avustettavien määrän kasvusta huolimatta työntekijöiden määrä väheni viime vuonna yhdellä. Kun nysse on saatu pakattua, käynnistää toinen palkollista, sairausloman sijainen, Mikko Korhonen tottuneesti bussin ja matka alkaa kohti itäistä Tamperetta.

Ruokanysseä ajava Mikko Korhonen auttaa asiakkaita pysäkillä. Kuva: Kai Pohjanen / Yle

Mikon kaverina kierroksella on neljä vuotta vapaaehtoistyötä ruokapankissa tehnyt Pertti Tyynelä. Miehet eivät ole ensimmäistä kertaa yhdessä Tampereen Teiskosta hankitussa entisessä kauppa-autossa. Työnjako on selvä. Mikko hoitaa kuskin hommat ja on pysäkillä bussin keulassa kassan paikalla. Tosin rahaa ei tässä kauppa-autossa pala, sillä Ruokanyssen asiakkaat ovat saaneet diakonilta kortin, johon Mikko tekee omat puumerkkinsä.

Minuuttiaikataulusta huolimatta kaikille riittää aikaa

Elämä on opettanut, että joskus apua on pyydettävä.

Jukka

Auton takaosassa Pertti Tyynelä toimii vapaaehtoisena myymäläapulaisena opastamassa ensikertalaisia ja vakioasiakkaita päivän tarjonnassa. Leppoisalla miehellä tuntuu riittävän aikaa jokaiselle, vaikka aikataulu onkin varsin tiukka.

– Kyllä ihmisten kanssa ehtii sen verran jutella, että käy hyvin selville, että hätä Suomessa on suuri. Täällä kuulee niin monenlaisia elämänkohtaloita, Tyynelä tuumaa.

Työttömyys ja nälkä ajavat asiakkaaksi

Kaksi ja puoli vuotta Tampereella asustanut Jukka pitää ruokapankin ja Ruokanyssen toimintaa todella tärkeänä. Hän putosi taannoin ansiosidonnaiselta päivärahalta ja nyt yksinhuoltajaisän varat eivät tahdo enää riittää sekä asumiseen että ruokaan. Jukka kiittelee vuolaasti Ruokanyssen henkilökuntaa. Itse hän ei ole kokenut korkeaa kynnystä elintarvikeavun vastaanottamiselle.

Pertti Tyynelä on tehnyt vapaaehtoistyötä ruokapankissa jo neljä vuotta. Kuva: Kai Pohjanen / Yle

– Nuorempana en tarvinnut apua mihinkään. Mutta elämä on opettanut, että joskus apua on pyydettävä. On tosi hieno juttu, että sitä tarvittaessa saa, Jukka pohtii.

Janita puolestaan arvioi olevansa Ruokanyssessä ehkä seitsemättä kertaa. Hän kiittelee seurakuntien elintarvikeapua ja erityisesti Ruokanyssen henkilökuntaa.

Ainakin tiistaisen kierroksen aikana vaikuttaa siltä, että miehiä on asiakaskunnassa hieman enemmän kuin naisia. Tästä huolimatta Janita ei kokenut Ruokanyssen kynnystä korkeaksi ensimmäistä kertaa sisään astuessaan.

– Olen kyllä tosi kiitollinen, että tällaista järjestetään. Tämä auttaa minua, mutta varmasti montaa muutakin, Janita kertoo ruokia pakatessaan.

Ruokanyssen asiakkaaksi pääsee seurakuntien diakonien kautta. Kuva: Kai Pohjanen / Yle

Timon ruokakoriin on kertynyt ainakin leipää, juustoa pullaa ja kananmunia. Hänen mielestään on hyvä, että tarjolla on peruselintarvikkeita. Timon mielestä on hienoa, että edes kirkko auttaa, kun valtio tuntuu vain nipistävän. Valtiolta hän peräänkuuluttaisi parempia työllistämistoimia.

Timolla itsellään oli työttömänä melkoinen kynnys astua ensimmäistä kertaa elintarvikeapua jakavan Ruokanyssen asiakkaaksi.

– Kyllä se vaati rohkeutta, mutta myös nöyrää mieltä, että tänne kehtasi tulla, Timo muistelee.

Ruokanyssessä näkyy koko elämän kirjo

Kierroksen aikana Ruokanyssessä kävi odotettu määrä asiakkaita. Osa heistä oli uusia, mutta valtaosa vanhoja tuttuja. Bussiin jonotettiin etuilematta, eikä sisälläkään motkotettu toisille. Sopu tuntui säilyvän paremmin kuin suurempien markettien jonoissa. Tämä taisikin olla ainoa ero tavallisen marketin asiakkaisiin verrattuna.

– Meillä ei ole asiakkaan perustyyppiä vaan täällä käy eläkeläisiä, perheitä, opiskelijoita. Sekä miehiä että naisia yhteiskuntaluokasta riippumatta, Mikko Korhonen kertoo.

Ruokanysselssä käy eläkeläisiä, perheitä ja opiskelijoita eri yhteiskuntaluokista. Kuva: Kai Pohjanen / Yle