Steve Reichin teos saa klassisen muusikon pään pyörälle – afrikkalaisesta svengistä apu minimalismin hahmottamiseen

Toronton yliopiston lyömäsoitinprofessori Russell Hartenberger tuli Sibafest-musiikkifestivaalin vieraaksi opettamaan klassisille muusikoille, kuinka soitetaan Steve Reichia.

musiikki
Hartenberger
Russell Hartenberger.Yle

Minimalismin mestarin Steve Reichin Music for 18 Musicians on kuin ikiliikkuja. Hypnoottinen rytmi ei anna periksi, vaikka sekaan ui sointiväriltään poikkeavia sykäyksiä. Yksityiskohdat erottuvat hetken ajan ennen kuin antautuvat osaksi lyömä- ja jousisoittajien, pianistien, klarinetistien ja laulajien luomaa kudosta.

1970-luvun puolivälissä sävelletty klassikkoteos saa toisteisuudessaan kuulijan ajantajun katoamaan. Sama ominaisuus saattaa aiheuttaa kiperiä tilanteita kappaleen esittäjille.

– Se vaatii keskittymiskykyä ja kestävyyttä. Kunhan on varma omasta osuudestaan, mikä voi ottaa aikansa, voi lopulta itsekin nauttia kuulemastaan, Toronton yliopiston professori Russell Hartenberger vakuuttaa.

Hartenberger on legendaarinen lyömäsoittaja ja Steve Reichin 1960-luvun puolella perustaman Steve Reich Ensemblen alkuperäisjäsen. Vuonna 1976 kanadalaisprofessori oli kantaesittämässä Music for 18 Musicians -kappaletta New Yorkissa.

Sibelius-Akatemian tällä viikolla vietettävä Sibafest-musiikkifestivaali kutsui Hartenbergerin taiteilijavieraakseen opettamaan Reichin musiikin saloja. Sibafestin opiskelijayhtye esittää teoksen Musiikkitalossa huomenna keskiviikkona.

Kaikki tieto ei partituurissa

Tasan neljäkymmentä vuotta sitten valmistuneen teoksen partituuri julkaistiin vasta vuonna 1997. Sitä ennen kappaleesta oli vain sekalaisia käsikirjoitusmerkintöjä. Reich ei kirjoittanut sävellystään nuottipaperille vaan nauhoitti yhtyeensä harjoituksia. Sävellystyö kesti kaksi vuotta.

Nuotteja ei tarvittu, sillä lokakuussa 80 vuotta täyttävä Reich oli pitkään sitä mieltä, ettei kukaan muu kuin hänen oma yhtyeensä pystyisi soittamaan hänen musiikkiaan. Osa teoksen taiasta oli kahdeksantoista muusikon muistin varassa, eikä kaikki tarvittava informaatio päätynyt partituuriin.

– Varsinkin lyömäsoittajille Reich näytti, miten hän halusi musiikkiaan soitettavan. Työni on nyt opettaa suomalaismuusikoille tyyli, jonka kehitimme aikoinaan alkuperäisen yhtyeen kanssa.

Hartenberger kertoo, että klassisilla muusikoilla onkin usein vaikeuksia minimalististen teosten kanssa, vaikka nuottikuvaltaan kappaleet eivät ole kovinkaan haastavia.

– Klassiset muusikot eivät ole tottuneet suhteuttamaan soittoaan kappaleen läpi kulkevaan tasaiseen rytmiin. Esimerkiksi romanttinen musiikki tapaa polveilla voimanvaihteluineen, kiihdytyksineen ja hidastuksineen.

Tahteja ei lasketa

Viime kesänä Helsingissä vierailleen Reichin musiikki on vaikuttanut monen nykysäveltäjän ilmaisuun. Hartenberger kehottaa oppilaitoksia tarkastelemaan opetussuunnitelmiaan. Nyt rytmiä opetetaan vain vähän, kun painotus on melodiassa, harmoniassa ja muissa elementeissä.

– Rytmiä pitäisi opettaa enemmän! Toronton yliopiston teorianopettaja kertoi, että rytmin osuus teorianopetuksesta on vain viisi prosenttia. Se on epätasapainoista, Hartenberger manaa.

Toisaalta rytmiikan ymmärtäminen helpottuisi, kunhan muusikot malttaisivat tutustua etniseen musiikkiin. Reich on opiskellut afrikkalaista musiikkia – Hartenberger afrikkalaisen lisäksi intialaista ja indonesialaista. Niille rytmiset, toisteiset piirteet ovat tyypillisiä. Tärkeintä on svengi.

Myös Music for 18 Musicians antaa rytmille vallan. Tahteja ei lasketa.

– Kun kuulet vaikkapa vibrafonista tietyn äänen tai klarinetisti antaa nyökkäyksen, tiedät, että sinun on siirryttävä seuraavaan vaiheeseen.

Teos ei sisällä improvisaatiota, mutta muusikoilla on vapaus valita eri osioiden kesto. Siitäkin huolimatta hypnoottinen rytmikudos soi vuosikymmenestä toiseen noin tunnin mittaisena.