Soinin uskolliset - Mikko Vainio: Pienistä ei pidä lamaantua!

Kannatuksen luisu ja jäsenkato ravistelevat perussuomalaisia. Kävimme kysymässä Timo Soinin uskollisilta, miksi he luottavat yhä puolueeseensa ja kuinka perussuomalaisten n kannatus olisi nostettavissa nousuun? 92-vuotias Mikko Vainio pystyy vastaamaan näihin kysymyksiin pidemmän poliittisen kokemuksen pohjalta kuin kukaan muu puolueen jäsen. Hän on tehnyt perussuomalaista politiikkaa jo lähes 50 vuotta.

A-studio
Mikko Vainio lähdössä moottorikelkalla verkoille.
Mikko Vainio käy talvisin kaksi kertaa viikossa kokemassa kuhaverkkonsa Vesijärvellä.Kalevi Rytkölä / Yle

Lahden Messilässä, kallion laella seisoo komea, kaksikerroksinen tiilitalo. Kun ajamme talon pihaan huomaan sen eteen pysäköidyn moottorikelkan, jonka perässä sojottaa pari jääkairaa. Kelkan omistaja, 92-vuotias Mikko Vainio tulee ulos minua vastaan ja harmittelee hymyssä suin aamulla kokemaansa takaiskua:

– En päässyt aamulla järvelle verkkoja kokemaan, kun moottorikelkan vaihdekeppi irtosi käteen.

Korkeasta iästään huolimatta Mikko Vainio on kovassa iskussa. Hän seuraa yhä politiikkaa aktiivisesti ja pitää säännöllisesti yhteyttä perussuomalaisten eliittiin, mm. puheenjohtaja Timo Soiniin.

– Kun kevään hallitusneuvotteluissa oli päästy perussuomalaisten vaatimuksesta sopimukseen puoluetukilain muuttamisesta, Timo Soini soitti heti minulle. Riemuitsimme päätöksestä yhdessä. Se oli juhlan paikka, muistelee Mikko Vainio.

Puoluetukilaista poistettu pykälä oli lempinimeltään Lex Vennamo. Se määräsi, että jos yli puolet eduskuntaryhmän jäsenistä eroaa ryhmästä, kustakin kansanedustajasta maksettavat puoluetuet siirtyvät heidän mukanaan uuden ryhmän kassaan.

Mikko Vainiolla on hyvin henkilökohtaista kokemusta siitä, mitä tuon lakipykälän soveltamisesta on seurannut, on. Siihen on syytä palata tarkemmin hieman tuonnempana.

Ei minulla ole puoluetta.

Mikko Vainion poliittiset juuret ovat syvemmällä perussuomalaisten esihistoriassa kuin kenelläkään muulla puolueen jäsenellä. Hän jos kuka on sitoutunut järjestöön sydämellään.

Nuorena Vainiolla ei ollut kuitenkaan minkäänlaista hinkua hankkiutua poliittiseen toimintaan. Hän työskenteli 1960-luvulla käsityönopettajana ja harrasti taidetaontaa. Kätevä ja osaava mies teki erilaisia tilaustöitä Messilän kartanolle.

– Suomen maaseudun puolueen puheenjohtaja Veikko Vennamo vieraili Messilän kartanossa vuonna 1968. Hän oli kysellyt sen emännältä, Tellervo Pulliselta, tulisiko hänelle mieleen Lahden seudulta sopivia kunnallisvaaliehdokkaita SMP:n listoille. Pullinen tuli sitten kysymään minulta kiinnostaisiko minua lähteä politiikkaan? Vastasin: ”Ei minulla ole puoluetta”, kertoo Mikko Vainio.

Hieman myöhemmin Vainio sai yllättävän puhelun. Soittaja oli Veikko Vennamon vaimo Sirkka.

– Sirkka vokotteli: ”Etköhän lähde porukkaan!” Lopulta minä lupasin lähteä ja minut valittiin Lahden kaupunginvaltuustoon.

SMP ajoi 1960- ja 1970-luvulla muun muassa sotaveteraanien ja pienviljelijöiden asioita.

– Puolue halusi auttaa alakynteen, syrjään jääneitä vähäosaisia. Minäkin tein jo Lahden kaupunginvaltuustossa työtä sen eteen, että myös vähävaraiset saisivat kunnan tontteja, muistelee Vainio.

Mikko Vainio vaalityössä asuntovaunun edessä.
MIkko Vainio vaalityössä 1980-luvulla.Mikko Vainion kotialbumi

Perussuomalaiset haluaa olla unohdetun kansan puolella.

Mikko Vainio ehti toimia SMP:ssa 27 vuotta ennen kuin puolue ajautui konkurssiin ja kuoli. Pian Timo Soini, Raimo Vistbacka, Urpo Leppänen ja Kari Bärlund pystyttivät SMP:n raunioille uuden puolueen, Perussuomalaiset.

– Päätin heti, että liityn perussuomalaisiin. Puolueen perustajat olivat minulle hyvin läheisiä SMP:n ajoilta. Oli selvää, että puolue haluaa olla unohdetun kansan puolella, samaan tapaan kuin SMP oli.

Ystävyyssuhteet eivät suinkaan ole ainoa selitys Mikko Vainion puolueuskollisuuteen. Se johtuu paljolti monen vuosikymmenen takaisista tapahtumista, jotka ravistelivat SMP:tta rajusti.

Vainio joutui keskelle ennennäkemätöntä poliittista jännitysnäytelmää miltei heti sen jälkeen, kun hänet oli valittu ensimmäistä kertaa kansanedustajaksi. Se tapahtui vuonna 1970 vaaleissa, joissa SMP sai maanvyöryvoiton ja nosti kansanedustajiensa määrän yhdestä 18:aan. SMP:n johdossa oli presidentti Urho Kekkosen kiivas arvostelija, Veikko Vennamo.

– Presidentti Kekkonen oli tuolloin Suomessa kuin herra ja kuningas. Kaikki vanhat, suuret puolueet palvelivat häntä. Kekkonen oli vaalituloksesta raivoissaan. Hän halusi murskata SMP:n. Presidentti uskoi, että uusissa ennenaikaisissa vaaleissa SMP:n kannatus putoaisi. Kekkonen keksi tekosyitä ja hajotti eduskunnan syksyllä 1971, muistelee Mikko Vainio

Uudet vaalit järjestettiin 1972 alussa ja SMP sai jälleen 18 kansanedustajaa. Vainiokin pääsi kirkkaasti läpi, mutta SMP ajautui pian vaikeuksiin.

Se oli rahalla ostettu puolueen hajotusoperaatio.

Puolueen eduskuntaryhmään muodostui Veikko Vennamon vastainen oppositio. Se erotettiin SMP:stä syksyllä 1972. Erotetut kansanedustajat alkoivat valmistella uuden puolueen perustamista.

– Se oli rahalla ostettu puolueen hajotusoperaatio, väittää Mikko Vainio.

Vainion johtopäätös perustuu siihen, että puolueriidan aikaan eduskunta alkoi valmistella muutosta puoluetukilakiin. Eduskunta hyväksyi tuon muutoksen, eli Lex Vennamon joulukuussa 1972. SKYP merkittiin puoluerekisteriin seuraavana päivänä heti päätöksen jälkeen.

– Laki määräsi, että jos jokin puolue menettää yli puolet eduskuntaryhmänsä jäsenistä, puoluetukirahat siirtyvät kansanedustajan mukana toiseen puolueeseen, kertoo Mikko Vainio.

SMP:n taloudenhoitajana Vainio näki läheltä, kuinka raju isku puolueeseen osui.

– SMP:stä irtautui kaikkiaan 13 kansanedustajaa. Heitä alettiin ilkkua seteliselkärankaisiksi. Meitä uskollisia jäi jäljelle viisi. Selvitäkseen veloistaan SMP otti vekseleitä ja me viisi takasimme puolueen lainat. Kaikki tuolloiset velat saatiin lopulta maksettua.

Puoluehajaannuksen jälkeen SMP:n toiminta vaikeutui huomattavasti.

– Puolueen toiminta meni hiljaiseksi. Se antoi minulle tilaisuuden keskittyä enemmän taloni rakennustöihin.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa SMP sai enää 2 kansanedustajaa. Vainiokaan ei päässyt läpi, vaikka hän sai Hämeessä 10 000 ääntä. Sama kohtalo hänellä oli taas neljä vuotta myöhemmin. Vainio pääsi toiselle kansanedustajakaudelle vasta 1983, kun SMP nappasi taas 17 edustajanpaikkaa Pekka Vennamon johdolla.

Osa äänestäjistä on kokenut tulleensa petetyksi.

Mikko Vainio leikekirjojensa kanssa muistelemessa.
Mikko Vainion albumit ja leikekirjat ovat tulvillaan poliittisia muistoja.Kalevi Rytkölä / Yle

SMP meni maan hallitukseen kahteen otteeseen 1980-luvulla. Kummallakin kerralla puolueen kannatus putosi selvästi. Messilän pieni suuri mies arvelee, että perussuomalaisten kannatus on nyt lähtenyt luisuun samantapaisista syistä, kuin SMP:llä aikoinaan.

– Perussuomalaisten kannatus on pudonnut ilmeisesti siksi, ettei puolue ole kyennyt hallitukseen mentyään täyttämään läheskään kaikkia niitä tavoitteita, joita se vaalien alla itselleen asetti. Osa äänestäjistä on kokenut tulleensa petetyksi, kun rahahanaa on täytynyt kiristää taantuman ja pakolaistulvan seurauksena.

Vainio uskoo, ettei puolueen kannatuksen lasku ole perussuomalaisille kuolemaksi. SMP:kin onnistui elvyttämään kannatuksensa monta kertaa rajunkin romahduksen jälkeen.

– Veikko Vennamo oli 1960-luvulla yhden vaalikauden ajan SMP:n ainoa kansanedustaja. 1970 luvun alussa meitä oli 18. Kun SMP kuihtui puoluehajaannuksen seurauksena, SMP:n aate jäi hautumaan. Runsaan kymmenen vuoden puolueen kuluttua kannatus palautui ja kansanedustajien määrä nousi taas 17:ään.

Perussuomalaisten hallitukseen meno oli Mikko Vainion mielestä poliittinen virhe, koska ajat ovat nyt niin vaikeat. Hän myöntää, ettei kuitenkaan asettunut avoimesti vastustamaan hallitusvastuuseen menoa, koska perussuomalaisia moitittiin jatkuvasti vastuun pakoilusta.

Köyhiltä ei saa ottaa enää mitään.

Nyt puolueveteraani opastaa, että tästedes perussuomalaisten on pidettävä hallituksessa puoliaan tiukasti.

– Puolueen ei pidä pysyä hallituksessa vaalikauden loppuun saakka missään tapauksessa, ellei se saa siellä tavoitteitaan läpi enempää, mitä tähän asti. Köyhiltä ei saa ottaa enää mitään.

Perussuomalaisten ei tarvitse Vainion mielestä kuitenkaan sirotella tuhkaa päälleen Suomen talouden heikosta tilasta. Hänen vaimonsa Tellervo säestää miestään heittäen esimerkin:

– Jos ihmiset valittavat perussuomalaisten aktiiveille hallituspolitiikasta, niin heidän pitää sanoa, että esimerkiksi demareiden olisi pitänyt tehdä tuntuvia säästöjä jo edellisessä hallituksessa. Nyt ne hurskastelevat oppositiossa ja syyttävät kaikesta Sipilän hallitusta.

Pakolaiskysymyksen hoitaminen on Mikko Vainion mielestä nyt kenties hallituksen tärkein haaste. Hän huomauttaa, että maassa perusteetta olevista turvapaikanhakijoista koituu valtiolle huikea lasku, jos he saavat viipyä täällä vaikka vuoden.

– Rajat kiinni. Sitä harkitsisin vakavasti. Kenties se täytyisi tehdä äkkiä, koska Venäjän puoleinen raja on alkanut vuotaa. Naapurimaiden kanssa pitäisi saada aikaan sopimukset siitä, ettei mikään niistä laskisi rajan läpi turvapaikanhakijoita.

Timo Soiniin Mikko Vainio muistelee tutustuneensa jo 1970-luvun lopulla. Nuori miehen alku teki Vainioon heti vaikutuksen.

– Soini pyöri SMP:n puoluetoimistolla ahkerasti, vaikka hän oli vielä hyvin nuori, ei edes äänestysikäinen vielä. Soinin innokkuus oli silmiinpistävää. Ajattelin, että on hienoa kun puolue on alkanut vedota myös alle äänestysikäisiin nuoriin.

Mikko vainio takkahuoneessaan.
Mikko Vainio laatoitti takkahuoneensa Arabian kaakeleilla, jotka jäivät yli Finlandiatalon ja KELA:n pääkonttorin työmailta.Kalevi Rytkölä / Yle

Soini on ollut hyvä ja tasapuolinen puheenjohtaja.

Timo Soinista kasvoi Vainion mielestä erinomainen johtaja perussuomalaisille.

– Soini on ollut hyvä ja tasapuolinen puheenjohtaja. Hän koettaa elää puolueen ohjelman mukaan. Soini osaa tähdätä pitkälle tulevaisuuteen ja asettaa askel askeleelta eteneviä tavoitteita.

Perussuomalaisten poliittiset tavoitteet ovat Vainion mielestä ytimeltään yhä samansuuntaiset kuin ne olivat SMP:llä, mutta niin ovat puolueen ongelmatkin.

– Mielestäni perussuomalaiset pyrkii rehtiin toimintaan ja oikeudenmukaisuuteen. Täytyy kuitenkin myöntää, ettei noiden tavoitteiden toteuttaminen ole helppoa.

Mikko Vainio on seurannut oppi-isänsä Veikko Vennamon esimerkkiä tarkoin.

Hän on kasvattanut lapsensa menestyväksi poliitikoksi Vennamon tavoin. Vainion tytär Anne osallistui vaalityöhön ensi kertaa viisivuotiaana urakoimalla isänsä vaalimainoksia kirjekuoriin.

Nyt Anne Louhelainen on toista kautta perussuomalaisten kansanedustajana. Isä Mikko valmentaa tytärtään yhä tämän kaltaisin neuvoin:

– Pidä mielessäsi, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Ole ahkera ja tavallinen ihminen. Muista, että pienistä ei pidä lamaantua!

Perussuomalaisten poliittiset juuret

Aikajana Pientalonpoikien puolueesta Perussuomalaisiin
Yle Uutisgrafiikka

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Perussuomalaisten uskolliset: Kartan kautta voit siirtyä reportaasin muihin osiin.

Kartta