Ulkona ritisee kireä pakkanen. Taina Tuomi käveli äsken vartin matkan kotoa Tampereen Kalevasta rautatieasemalle ja astui junaan.
Hän ottaa käsilaukustaan pienen pussukan. Sisällä on jotakin harmaata.
Villasukat sujahtavat jalkaan.
– Villasukista tulee kodikkaampi olo. Joskus minulla on mukana iso venäläishuivi. Puoli kuuden junassa istun usein torkkuvaunussa ja otan torkut.
Nyt alla kulkee kuuden juna. Tuomi istuu työmatkalaisten vaunussa. Nyt ei torkuta, nyt tehdään töitä.
Junassa on helppo keskittyä. Kukaan ei häiritse, kun Tuomi käy läpi sähköposteja, lukee työhön liittyviä artikkeleita, valmistelee esityksiä ja kirjoittaa raportteja.
Edessä on työpäivä Kevan tiimipäällikkönä.
Parin vuoden kuluttua vietetään pyöreitä: työmatkailun 30-vuotisjuhlat.
80-luvulla juna oli eri maailma. Ei ollut älypuhelimia, ei kännyköitä, ei nettiä. Ei työmatkalaisten vaunua eikä torkkuvaunua.
Mutta oli videovaunu.
Kun jäin Tampereella pois, elokuva jäi aina kesken.
Taina Tuomi
– Siellä näytettiin elokuvia. Kotimatkalla hakeuduin usein sinne. Kun jäin Tampereella pois, elokuva jäi aina kesken.
Matka kesti yli kaksi tuntia. Nyt se on puoli tuntia lyhyempi.
Toiveita VR:lle
Kun junamatkat lasketaan yhteen, Tuomi on istunut junassa vuosia. Välissä työpaikkakin on vaihtunut.
– Se kuulostaa pitkältä ajalta. Meitä pitkämatkalaisia on paljon. Toivoisi, että VR ymmärtäisi pitää meidän hyvinvoinnistamme huolta.
Kuulutukset juurtuivat mieleen niin, että osasin ne ulkoa.
Taina Tuomi
Korjattavaa on. Kuulutukset ovat liian pitkiä ja usein liian kovalla. Niiltä ei välty edes torkkuvaunussa, sillä matkustaja ei saa säädettyä niitä pois päältä.
– Jossain vaiheessa ne juurtuivat mieleen niin, että osasin ne ulkoa. Olisi hienoa, jos junissa olisi enemmän täysin hiljaisia vaunuja.
Sekin harmittaa, että kausilippulaisen istumapaikat ovat usein arpapeliä. Niihin Tuomi toivoo parempaa logiikkaa.
Junassa Tuomesta tuli kasvatustieteiden tohtori. Väitöstyö nieli satoja junamatkoja.
– Junassa oli rauhallista opiskella. Purin haastattelunauhoja, vastailin opintoryhmien lähettämiin oppimispäiväkirjoihin ja kirjoitin koosteita.
Melkeinpä istut aina samalle paikalle ja tiedät, että tietty henkilö istuu tietylle paikalle.
Taina Tuomi
Gradukin valmistui suurilta osin työmatkoilla.
Opiskelujen aikana junien myöhästely ei haitannut ollenkaan.
Jalkapalloa Helsingissä
Junaan astuu muutama matkustaja lisää. Tunnelma aamujunassa on rauhallinen. Moni naama on tuttu.
– Melkeinpä istut aina samalle paikalle ja tiedät, että tietty henkilö istuu tietylle paikalle.
Välilllä vaihdetaan kuulumisia. Toiset enemmän, toiset vähemmän.
Olin nuorena perustamassa ensimmäisiä mimmijoukkueita Suomeen.
Taina Tuomi
Jotkut käyvät ajankohtaisia asioita läpi ja keskustelevat niistä, ottavat kantaa Suomen poliittisiin asioihin.
– Itse en osallistu niihin keskusteluihin.
Junan ulkopuolella Tuomi ei muita matkustajia tapaa. Hän urheilee. Tiistaisin hän pelaa jalkapalloa. Silloin junassa kulkevat mukana futsal-varusteet. Laji on kulkenut mukana läpi elämän.
– Olin nuorena perustamassa ensimmäisiä mimmijoukkueita Suomeen. Nykyään pelaan entisten ja nykyisten työkavereideni kanssa.
1980–90-lukujen taitteessa Tuomen hermot olivat kovilla, kun juna myöhästyi. Enää myöhästely ei riso. Pitkät matkat ovat opettaneet pitkää pinnaa.
Oikeastaan matkustamiseen on jo niin tottunut, ettei sitä ilman ehkä osaisi ollakaan.
– En ole halunnut muuttaa Tampereelta minnekään. Olen välillä miettinyt, että jos olisin Tampereella töissä, miten enää tottuisin siihen.
Se, ettei ole lapsia, on ehkä osaltaan helpottanut tätä pendelöintiä.
Taina Tuomi
Omaan perheeseen kuuluu mies, lapsia ei ole.
– Ehkä se, ettei ole lapsia, on osaltaan helpottanut tätä pendelöintiä.
Juna saapuu Pasilaan. Tuomi sammuttaa koneen ja kumartuu riisumaan villasukat. Hän työntää sukat takaisin pussukkaan, josta otti ne esiin pari tuntia sitten.
Helsingin rautatieasemalla hän poistuu junasta ja kävelee puiston halki töihin.
Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
