Outo, erilainen ja vieras ahdistaa – "Käsitys ihmisyydestä on liian suppea"

Erilaisuuden kohtaaminen onnistuu toisilta paremmin ja toisissa se herättää hyvin voimakkaita tunteita, jopa pelkoa ja ahdistusta. Ihminen on voimakkaasti sosiaalistunut yhteisöönsä ja yhteisön kiinnostus ja ihanteet vaikuttavat suuresti myös suhtautumiseen erilaisuuteen, sanoo Helsingin yliopiston vammaistutkimuksen professori Simo Vehmas.

Kotimaa
Pyörätuolissa istuva Lego-hahmo avustajakoiran seurassa.
Daniel Karmann / EPA

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan vammaistutkimuksen professori Simo Vehmas sanoo, että erilaisuuden kohtaamisessa ihmiset ovat kuten eläimet.

Jos joltakulta puuttuu jalka, se herättää meissä ahdistuksen reaktion.

Simo Vehmas

– Jos vastaan tulee joku vieras olento, sille aletaan haukkumaan ja räksyttämään. Edesmennyt koirani esimerkiksi räkytti pyörätuoleille. Sitä pelotti, Vehmas sanoo.

Länsimaiset ihmiset ovat mielessään luoneet ideaali-ihmisen. Jos kohtaamme jotakin siitä poikkeavaa, pidämme sitä outona, Vehmas väittää.

– Se voi olla mitä vain, esimerkiksi jos joltakulta puuttuu jalka, se herättää meissä ahdistuksen reaktion, Vehmas toteaa.

"Inhon reaktio kertoo useimmiten enemmän sen tuntijasta kuin itse objektista"

Vehmaksen mukaan esimerkiksi vammaisen ihmisen kohtaamiseen liittyy usein ahdistusta tai sääliä.

– Vammaisuus edustaa jonkinlaista heikkoutta, mikä saattaa pelottaa. Inhon reaktio kertoo useimmiten enemmän sen tuntijasta kuin itse objektista, Vehmas sanoo.

Eihän vammaisiin pidä suhtautua yhtään mitenkään.

Simo Vehmas

Miten vammaisiin sitten pitäisi suhtautua? Professorilla on siihen lyhyt ja ytimekäs vastaus.

– Eihän vammaisiin pidä suhtautua yhtään mitenkään. Meidän käsitys ihmisyydestä on liian suppea. Siihen pitäisi sisällyttää myös vammaisuus.

Eikä ajatus koske vain yksilöitä vaan koko yhteiskuntaa, huomauttaa Vehmas.

Reaktiot voivat olla myös aggressiivisia

Vehmas sanoo, että ihminen on voimakkaasti sosiaalistunut yhteisöönsä ja läheisten kiinnostuksella ja ihanteilla on suuri vaikutus siihen, miten ihminen suhtautuu ja kohtaa erilaisuutta.

– Jos esittelen kavereilleni uuden tyttöystävän ja he sanovat minulle, että onpa karsean näköinen emäntä. Alan silloin itsekin miettiä, että ai jaa, onko? Vehmas kuvailee.

Erilaisuus voi herättää henkilöissä voimakkaita tunteita, jopa aggressiivisiakin tunteita, mutta Vehmaksen mukaan tärkeintä olisi kysyä, miksi.

– Jos ihmiset pysähtyisivät ja kysyisivät itseltään, miksi tämä herättää minussa niin voimakkaan fiiliksen tai miksi tämä tuo esiin minusta puolia joista en pidä, se auttaisi meitä ymmärtämään ja ehkä sietämäänkin erilaisuutta paremmin, Vehmas sanoo.