Yhdistyksiltä ja seuroilta odotetaan paljon, mutta pula rahasta ja osaavista tekijöistä hankaloittaa toimintaa

Vapaaehtoispohjalta toimivat järjestöt ja yhteisöt mielletään usein yhteiskunnan tukipilareiksi. Kuitenkin järjestöt joutuvat painimaan rahoituskysymysten ja osaavien käsien kanssa.

vapaaehtoistyö
Kolmas sektori hoitaa osuutensa työttömien hyvinvoinnin parantamiseksi.YLE / Ari-Pekka Sirviö

Vapaaehtoispohjalta toimivat järjestöt ja yhdistykset mielletään usein yhteiskunnan tukipilareiksi. Esimerkiksi liikuntajärjestöt tarjoavat ihmisille tekemistä ja paikkoja, joissa autetaan toisia. Sosiaalipuolen yhdistysten on puolestaan katsottu ehkäisevän yksinäisyyttä ja syrjäytymistä.

Isot haasteet kuitenkin painavat kenttää. Pulaa on uusista jäsenistä, koska ihmiset harkitsevat entistä tarkempaan mihin vapaa-aikansa käyttävät. Moni vierastaa liian vastuullista vapaaehtoistyötä.

– Monella yhdistyksellä on haasteena toimintaväen aikuistuminen ja ikääntyminen. Tästä on käyty keskusteluja jäsenjärjestöjen kanssa, Savonlinnan Seudun Kolomosen kehittämispäällikkö Kimmo Käärmelahti kertoo.

– Sosiaalinen media haastaa perinteistä järjestöjen tekemistä. Järjestöjen huipputuote kautta linjan on ollut vertaistuki ja tiedon välitys. Internet ja sosiaalinen media ovat kehittyneet niihin mittasuhteisiin, että se haastaa perinteisiä yhdistyksiä ja niiden tehtäväkentän, Pohjois-Savon sosiaaliturvayhdistuksen puheenjohtaja Ismo Linnus kertoo.

Pulaa on etenkin osaavista ja aktiivisista tekijöistä. Esimerkiksi paperityön kerrotaan lisääntyneen. Myös kilpailu avustuksista ja tuista on koventunut.

– Monet yhdistykset ja järjestöt ovat jäsenmaksujen varassa. Jäsenmäärien vähetessä niitä saa entistä vähemmän. Avustuksien ja tukien saanti on tiukentunut. Kaupungin kanssa pitäisi kehittää uutta kumppanuutta, Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tuen toiminnanjohtaja Annastiina Vesterinen kuvailee.

– Nykypäivänä yhä tärkeämmäksi tulee yhteistyö. Toivon näin, että yhdistykset ylittävät yhteistyön yli omien substanssirajojen, Linnus pohtii.

Ilman rahoitusta palveluja ei voi laajentaa

Julkisessa keskustelussa huolta on herättänyt huoltosuhteen vinoutuminen ja palvelurakenteiden muuttuminen Suomessa. Esimerkiksi ikääntyvän väestön palvelujen tarve kasvaa ja julkisen sektorin resurssit vastata kysyntään pienenevät. Kiperässä tilanteessa katse kääntyy yhdistysten ja järjestöjen suuntaan.

– Odotukset kolmannelle sektorille ovat valtavat. Vapaaehtoistoiminnalla voi tehdä paljon, mutta organisointi vaatii resursointia. Ei kannata tuudittautua sellaiseen ajatukseen, että kunta säästäisi tämän varjolla. Yhteistyötä pitää tehdä hyvässä kuntajärjestöyhteistyössä vuoropuhelun kautta, Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksen toiminnanjohtaja Elina Pajula kertoo.

– Maaseutujen näkökulmasta kysymys on ollut siitä, miten julkinen valta pystyy turvaamaan peruspalvelut. Tulevina vuosina ollaan aika tiukassa paikassa. On asiakasryhmiä ja alueita, joissa yritysten tuottamat palvelut ei ole ratkaisu. On sellaisia palvelualueita ja asiakasryhmiä, jotka ei yrityksiä kiinnosta. On luontevaa, että katseet kääntyy kolmanteen sektoriin, vapaaehtoisyhteisöihin, Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän kumppanuushankkeen vetäjä Ritva Pihlaja kertoo.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin varajohtaja Torsti Hyyryläinen pitää ongelmaa rakenteellisena. Liian vähän puhutaan siitä, mitä vapaaehtoistyöltä voidaan edellyttää.

– Tämä on iso kysymys. Kun kunta hakee säästöjä, niin ollaanko valmiita antamaan resursseja kolmannelle sektorille laadukkaaseen toteuttamiseen.

Hyyryläinen muistuttaa, että järjestöt toimivat mukaan vapaaehtoispohjalta. Palveluja ei voida laskea vapaaehtoistoiminnan varaan sellaisenaan, koska se vaatisi sitoutumista, pitkäjänteisyyttä ja etenkin nykyistä tuntuvampia korvauksia palveluista. Sopimuskäytännöt pitäisi miettiä kokonaan uusiksi. Ratkaisematon kysymys kuitenkin on, kuinka paljon vastuuta järjestöjen ja yhdistysten harteille voidaan laittaa.

Riitta Pihlaja on sitä mieltä, että tiettyjä perustuslain takaamia asioita ei pitäisi siirtää kolmannen sektorin hoidettavaksi.

– Olen kritisoinut monet vuodet sitä, että julkinen keskustelu on edelleen kovin sokeaa. Ei puhuta tarpeeksi siitä, onko järjestöissä aktiivisia toimijoita tarpeeksi, onko osaamista, voidaanko säännöllisyyttä ja sitoutumista edellyttäviä palveluita edellyttää järjestöissä, Pihlaja toteaa.

– Yksi vaihtoehto olisi luoda niin sanottuja miksattuja ratkaisuja. Miksataan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palveluja siten, että yksityinen yritys vastaisi palvelun jostain osasta ja kolmas sektori kolmannesta osasta, Hyyryläinen pohtii.