Valjakkokoira vetää yli sata kilometriä päivässä pakkasrajoista piittaamatta

Södra Vallgrundissa asuva eräopas Anders Myntti hallitsee koiravaljakon ajamisen ja tuntee koirat. Hänellä on nimittäin yli 25 vuoden harrastus ja työ koirien parissa. Valjakkokoirat eivät hyydy pakkaseen ja myös menohaluissa löytyy. Pisimmät päiväretket erämaissa saattavat olla yli sadan kilometrin mittaisia.

Kotimaa
Jo kuudenkin koiran valjakko on metsässä komea näky.
Jo kuudenkin koiran valjakko on metsässä komea näky.Antti Haavisto / Yle

Siperianhusky ei ole mikään lämpöä rakastava laiska sohvaperuna, jolle riittää muutama korttelilenkki päivässä ja joka ei pakkasessa astu mielellään ulos.

– Näiden koirien ihanne työskentelylämpötila on 15-20 pakkasastetta. Silloin ne ovat oikein pirteitä ja yöpyvätkin lumessa, kun olemme pidemmillä eräretkillä. Täällä kotipihassani niillä on toki omat olkiverhoillut kopit, mutta sisällä kotona ne eivät viihdy, mutta ovat erittäin ihmisystävälllisiä ja sosiaalisia. Huskyhan on loppujen lopuksi kovin nöyrä ja vaatimaton koira, kertoo Anders Myntti kymmenen koiran perheestään.

Myntti tietää mistä puhuu, sillä hänellä on takana jo yli 25 vuoden kokemus valjakkokoirista. Erä- ja maailmanperintöoppaana toimivalle Myntille valjakkoretket ovat myös yksi tulonlähde.

Anders Myntti valjastaa ja laittaa jokaisen koiraan paikoilleen ennen lähtöä.
Anders Myntti valjastaa ja laittaa jokaisen koiraan paikoilleen ennen lähtöä.Antti Haavisto / Yle

Eläkkeellä olevalla Raippaluodon koulun rehtorilla on nykyisin aiempaa enemmän aikaa koirilleen. Sitä kymmen erittäin aktiivista koiraa toki vaativatkin. Tämä saattaa olla myös syy siihen, miksi aivan kaikista ei tule valjakkokuskeja ja näin ison lauman omistajia.

Ja sitten matkaan...

Kun kymmenen menohaluista valjakkokoiraa näkee isännän kävelevän koira-aitaukseen valjaiden kanssa, alkaa sellainen meteli ja hyppiminen, ettei paremmasta väliä. Isonkin kokoinen husky pomppaa ilman kuin vieteri odottaessaan ajoon lähtöä.

Koirien kova menohalu vaatii myös usein yksin työskentelevältä ajajalta tarkkoja etukäteisvalmisteluja, muuten voi käydä kalpaten.

– Aivan ensimmäiseksi laitetaan reki kuntoon eli katsotaan, että kaikki liinat ja köydet ovat siellä missä pitääkin ja lämmittävät porontaljat istuimen päällä. Sitten sieppari kiinni eli reki sidotaan takaosastaan vielä puuhun, sillä koirat eivät valjaisiin päästessään enää odota. Sen lisäksi olen sitonut vielä kymmenmetrisen keulassa olevan köyden puuhun kiinni. Sinne sidon valjakon johtajakoiran, joka on sen verran sosiaalinen, että se heittäytyy helposti seurustelemaan muiden vetokoirien kanssa ennen lähtöä ja näinhän hyvä johtaja ei saisi tehdä, Anders Myntti sanoo.

Lopuksi alkaa manööveri, joka toistetaan yksitellenjoka koiran kohdalla. Jokainen koira puetaan vetovaljaisiinsa ja talutetaan hihnassa omalle vetopaikalleen valjakkoon. Tällä kertaa koiria valjastetaan vain kuusi, mutta kun koiria on vaikkapa 16 kappaletta ja pakkasta 20 astetta, on ajajalla edessä melkoinen urakka, ennenkuin matka pääsee alkamaan.

Sielu lepää luonnon hiljaisuudessa ja äänettömässä kyydissä.
Sielu lepää luonnon hiljaisuudessa ja äänettömässä kyydissä.Antti Haavisto / Yle

Ja sitten! Kuin taikaiskusta, koko ulvova lauma hiljentyy ja yhtäkkiä istumme kapealla lumen kyllästämällä metsätiellä täysin äänettömässä ja tasaisessa kyydissä.

Tässä vaiheessa on helppo ymmärtää, miksi Anders Myntti on hurahtanut harrastuksen pariin. Luonto on lähellä ja koiralauma tottelee kuskiaan kuin ajatus. Vaikka valjakon kaksi kärkikoiraa ovat jo 12-vuotiaita eläkeläisiä, vetää kuusi koiraa meitä kahta miestä varusteineen helposti ja vakaasti.

– Pisimmillään olemme vetäneet joskus yli sadankin kilometrin päivätaipaleita. Oikein hyvin treenatut koirat ovat kuin maratoonareita, jotka hyvin tankattuina vetävät Alaskassa maailman vaativimmissa koiravaljakkokisoissa jopa lähes 1700 kilometriä yhdeksässä päivässä. Toki tuolloin oikeanlainen ravinto ja riittävä juominen ovat äärimmäisen tärkeitä. Itse en kisoja harrasta, vaan teen tätä vain luontoharrastuksen vuoksi, Anders Myntti kertoo.

Anders Myntin kotona Södra Vallgrundissa ei luontoon tarvitse erikseen lähteä.
Anders Myntin kotona Södra Vallgrundissa ei luontoon tarvitse erikseen lähteä.Antti Haavisto / Yle

Inuiittien jalanjäljissä

– Alunperin harrastin ensin erämaahiihtoa ahkion kanssa yksin. Sitten tutustuin Reijo Jääskeläiseen, rekikoirien moninkertaiseen Suomenmestariin ja siitä se sitten vuonna 1991 pikkuhiljaa lähti. Näihin vuosiin mahtuu jo aika monta koirasukupolvea. Tässä nykyisessä on koiria g-pentueesta ja aloitin tämän aikanani a:sta, Anders Myntti kertaa.

Aivan kaikkia aakkosia ei kuitenkaan ole kronologisesti läpikäyty, sillä Myntti on halunnut antaa koirilleen hieman inuiittien kaltaisia nimiä.

– Tuolla edessä vetävät juuri Faruk ja Galmuk, sitten on Gojak, sitten Glaakki, Ditka ja Fetisha, Myntti luettelee kuusikkonsa eksoottisia nimiä. Jotkut nimistä ovat aitoja inuiittinimiä, toiset keksittyjä.

Huskyt ovat Myntin mukaan paitsi työhulluja, myös hyviä tiimityöläisiä, sillä ne tulevat yleensä erittäin hyvin keskenään toimeen. Tiimityöstä huolimatta lauma vaatii myös hyvän johtajan, joka osaa kulkea köysi piukassa ja saa lauman muutkin koirat toimimaan ryhmässä oikein. Tälläinen ominaisuus on yleensä synnynnäistä ja geneettistä ja mitä isompi valjakko on, sitä tärkeämpi hyvä johtajakoira on, hän tietää.

Siperian Huskyt ovat myös seurallisia koiria.
Joko pian mennään?Antti Haavisto / Yle

Mitäs sitten kun ei ole lunta?

Takana on kolme epävakaista ja vähälumista talvea. Se ei ole ongelma, jos koirien menohalut osataan valjastaa oikein.

– Koska talvet ovat epävakaita ja lyhyitä, niin käytän nykyään koiria kesäisinkin kantolaukkujen kanssa kulkemiseen. Ryhmien kanssa luonnossa kulkemiseen koira tuo mukavan sosiaalisen lisän ja aikuinen husky jaksaa kantaa lähes kymmenen kiloa. Koirat nauttiva,t kun saavat olla mukana touhuamassa, kunhan vaan kuormat eivät ole niille liian raskaita, sanoo Anders Myntti. Hänen mukaansa pieni kuorma selässä myös rauhoittaa muuten menohaluista koiraa.

Vaikka harrastus vaatiikin paljon, paljon se myös on antanut.

– Koirat ovat tarjonneet minulle lojaalisuutta ja kaveruutta. Nämähän ovat minun ystäviäni, joilta olen saanut aivan fantastisia luontokokemuksia. Parhaimmillaan olemme saaneet retkeillä yhdessä kerralla luonnossa yli viikonkin ja se on kyllä parasta.