Analyysi: Taistelu Britanniasta – jos kansanäänestys pidettäisiin nyt, EU-ero toteutuisi

Britit ovat alustavasti tyrmänneet EU:n ja pääministeri David Cameronin neuvottelemat myönnytykset, joilla saarivaltio saataisiin pysymään unionissa. Britannian vaikeaa suhdetta EU:hun on aina ohjaillut maan menneisyys suurvaltana, kirjoittaa Ylen erikoistoimittaja Susanna Turunen.

Ulkomaat
Susanna Turunen.
Susanna Turunen.Hanne Reitala / Yle

Britannian pääministeri Neville Chamberlain esitteli lokakuussa 1938 voitokkaana sopimuspaperia palattuaan Münchenin konferenssista. Kuuluisa lupaus ”peace for our time” (rauha meidän elinajaksemme) osoittautui paperitiikeriksi.

Edessä oli yksi Euroopan historian suurimmista käännekohdista.

Muste oli tuskin ehtinyt kuivua sopimuksesta, kun Tšekkoslovakian sudeettialueet Saksaan liittänyt Hitler käänsi jo katseensa Puolaan.

11 kuukautta myöhemmin Puolan koskemattomuuden taannut Britannia ajautui Euroopan historian verisimpään sotaan.

*Pääministeri David Cameronin *ja EU:n alustava sopimus Britannian erityisasemasta unionissa näyttää helposti yhtä mitättömältä paperilta kuin Münchenin sopimus.

Konservatiivipuolueen EU-vastainen ryhmittymä sekä maahanmuuttoa ja EU:ta vastustava itsenäisyyspuolue UKIP eivät usko paperilla olevan juurikaan merkitystä.

Ensinnäkin 27 muuta EU-maata eivät ole sopimusluonnosta vielä käsitelleet. Lisäksi osalla Britannialle mahdollisesti annettavista myönnytyksistä ei välttämättä ole laillista pohjaa ellei EU:n sopimusteksteihin tehdä muutoksia.

*Britannia on myös suurvalta, *jonka siirtomaavaltahistoria ohjaa sen käyttäytymistä.

Osa briteistä pitää maata yhä menneen kaltaisena suurvaltana, osa haluaa palauttaa maan menneeseen asemaan.

Britanniaa on koko sen jäsenyyshistorian ajan kiusannut tietoisuus siitä, että joku ulkopuolinen voi päättää sitä koskevasta lainsäädännöstä, koski se sitten taloutta, ulkopolitiikkaa tai ihmisoikeuksia.

Siitä syystä Britannia on myös eri järjestelyjen turvin jäänyt monen EU-maita velvoittavan sopimuksen kuten Schengenin perusoikeusasiakirjan tai euron ulkopuolelle.

Britannian pääministeri Neville Chamberlain palasi Britanniaan lokakuussa 1938 Münchenin sopimuksen allekirjoituksen jälkeen.
Pääministeri Neville Chamberlain palasi Britanniaan lokakuussa 1938 Münchenin sopimuksen allekirjoituksen jälkeen. Imperial War Museums

*Cameronin neuvottelutulos *EU:n kanssa maalle annettavista myönnytyksistä ei olekaan vakuuttanut brittejä pysymään EU:ssa. Jos äänestys EU-erosta järjestettäisiin nyt, näyttäisi voitto EU:n vastustajille selvältä.

Times-lehden helmikuun alussa teettämässä mielipidekyselyssä (siirryt toiseen palveluun)45 prosenttia briteistä äänestäisi Brexitin eli EU:sta eron puolesta. Vain 36 prosenttia haluaisi pysyä unionissa. Loput 19 prosenttia ei kerro tai tiedä vielä kantaansa.

Sky Newsin vastaajista jopa kaksi kolmesta (siirryt toiseen palveluun) sanoisi unionille hyvästit.

Onko mahdollista, että Cameron pelkääottaa puolueen ohjat käsiin kasvavan EU-vastustuksen edessä?

Britannian pääministeri David Cameron on istuutumassa autoon. Cameronista näkyvät auton takaa pää ja vasen olkapää. Hänellä on sininen puku. Cameronilla on kasvoillaan hieman vaikea ilme, autoon ahtautuminen on hieman hankalaa. Auton kattoon heijastuvat jostain EU:n sinisen lipun keltaiset tähdet. Taustalla seisoo mies tummassa puvussa, mahdollisesti turvamies. Tausta on tummansininen.
Britannian Pääministeri David Cameron Brysselissä.Laurent Dubrule / EPA

Pääministeri piti alkuviikosta Siemensin työntekijöille rennoksi verhoillun puheen siitä, kuinka hän on tehnyt kaikkensa Britannian hyväksi. Nyt hän jättää kapulan kuulijoille. Tehkööt äänestäjät päätöksen, maan johto ja poliitikot pysykööt hiljaa.

Asetelma on aavistuksen kummallinen.

Valtiojohdon tehtävä olisi nimenomaan antaa kansalaisille enemmän kuin tarpeeksi tietoa puolesta ja vastaan, jotta britit voisivat tehdä perustellun valinnan siitä, lähteäkö vai jäädäkö Euroopan Unioniin.

Jos vertaa Cameronin, Britannian poliittisen eliitin ja elinkeinoelämän vaikutusyrityksiä Skotlannin hiljattaiseen kansanäänestykseen, on nykyinen kampanjointi kuin haamu edellisestä.

Skotlantia vastaan käytettiin uhkailua, lahjontaa ja kiristystä häikäilemättömästi. Pelissä oli Lontoon näkökulmasta suurvallan säilyttäminen tai sen mureneminen entisestään.

EU-kansanäänestyksessä on ehkä sittenkin kyse Britannian henkisen suurvalta-aseman säilymisestä.

Cameron ei olisi ensimmäinen "kuningas", joka joutuu Britanniassa vallankaappauksen uhriksi. Siksi hän ehkä kuuntelee kansan tuntoja jopa omien näkemystensä vastaisesti.