Saako tälle edes nauraa? – Sairas huumori kukoistaa internetissä

Kipeä ja sairas huumori leviää kulovalkean tavoin internetissä. Sairas huumori ei kuitenkaan ole yksinomaan tämän aikakauden tuote, muistuttaa tutkija.

ilmiöt
Nettitrolli, internet, näppäimistö, kädet näppäimistöllä, internet, nettihäirikkö, netti, trolli, nyrkki, provokaatio, yllytys, viha, ärsyyntyminen
Terhi Upola / Yle

Jokainen tietää tai on kuullut vähintään yhden tämänlaisen vitsin. Vitsin, jota ei ilkeäisi laukaista ilmoille ihan kenelle tahansa, eikä välttämättä edes tutussa ja hyvässä seurassa. "Sairaan vitsin".

Näitä ovat esimerkiksi vitsit kuolleista vauvoista, keskitysleireistä, katastrofeista ja poikkeavuuksista. Aihepiirejä yhdistää se, että naurun aiheita etsitään asioista, joissa pilan kohteena ovat asiat jotka ovat liian traagisia ollakseen koomisia. Vitsien ruutina toimii epäinhimillisyys, julmuus ja ahdinko.

Tämänlainen aineisto on filosofian tohtori Laura Hokkaselle tuttua maaperää. Hän on tutkinut mustaa huumoria ja sairasta huumoria internetissä ja muissa digitaalisissa viestintävälineissä.

Ensinnä tärkein. Vaikka suomalaiset voivat olla yleisesti huumorintajultaan kiltimpiä kuin monet muut kansalaiset, internetissä me emme jää yhtään taakse muusta maailmasta.

– Ei kestä enää vuosia, että Suomeen rantautuu ilkeä ja sairas vitsi. Esimerkiksi vitsit kuolleista vauvoista olivat yleisiä Amerikassa 1970-luvulla ja tulivat Suomeen melko lailla noina vuosikymmeninä, mutta paljon nykyistä hitaammin. Mutta ebola-vitsit kyllä tulevat juurikin samaan aikaan tietoomme, Mikkelin ammattikorkeakoulun Juvenia-tutkimusyksikön tutkija Laura Hokkanen kertoo.

Vaikka tökeröiden vitsien sadistisuus, piittamattomuus ja julmuus voi tuntua luotaantyöntävältä, kertoo sairaskin huumori Laura Hokkasesta monesti vain siitä, että olemme ihmisiä.

– Me pelätään asioita, eikä meillä ole ratkaisuja pelottaviin asioihin. Meillä on luontainen tarve selittää ja käsitellä mitä ja miksi kamalia asioita tapahtuu.

Hokkanen antaa esimerkin huumorintutkimuksessa löytyvästä huojennusteoriasta. Tulkinnan mukaan vitsi muuntaa aran aiheen arkiseksi asiaksi ja aiheuttaa samalla vastaanottajassa huojennuksen tunteen.

Toisaalta rajussa huumorissa viehättää juuri yllätyksellisyys, sopimattomuus, asioiden yhdistely erikoisilla tavoilla ja shokkiarvo. Joskus huumori on niin pikimustaa, että ei ole edes varmaa, mille siinä edes nauretaan.

Kuolemakin huvittaa

Internetiä selatessa voi herätä tunne, että huumorista on tullut entistä julmempaa ja brutaalimpaa. Äkkipikaisesti kuvittelisi, että levoton maailmantilanne tuottaa myös entistä karumpia juttuja. Laura Hokkanen tyrmää tämänlaisena ajattelun.

– Me helposti ajatellaan näin, että nyt on mustan huumorin kausi. Kuitenkin jo antiikin aikana naurettiin epämuodostuneille ihmisille ja sellaiselle, mikä ei ole tavallista. Tuolloin eroteltiin hyvinkin avoimesti ihmiset, jotka eivät kuulu joukkoon.

Erona menneisyyteen on kuitenkin se, että digiaikana huumoria levitetään suurelle yleisölle ja anonyymisti.

– Tässä ajassa digitaalisen huumorin kukoistus näkyy siinä, että leikitellään kuvalla ja visuaalisuudella. Silloin voimme myös nähdä konkreettisesti arkoja asioita. Tämä tekee sairaasta vitsistä vielä pöyristyttävämmän, kuin silloin, kun se kerrotaan sanoilla.

– Vitsi on alun perin yksi folkloristiikan muoto. Aiemmin ihmiset ovat tunteneet vitsimaailman ja tietävät, kenelle jutun kertoo. Kun ollaan digitaalisessa maailmassa, niin emme voi tunnistaa koko yhteisöä jolle vitsi kerrotaan. Tämä aiheuttaa lisää reaktioita.

Vitsailu voi olla vallankäyttöä

Rasistisia, seksistisiä ja sairaalloisia vitsejä on tänä päivänä yritetty haastaa herättelemällä keskustelua siitä, minkälaisilla asioilla voidaan ylipäänsä pilailla.

Kritisoijia on taas arvosteltu usein sananvapauden rajoittamisesta ja siitä, että huumorista poistetaan sen peruselementti; leikkiminen asioilla.

– Se on kiinnostava kysymys ja minultakin kysytään mille saa nauraa. Huumorissa on kyse maun rajoista. Jonkun mielestä kaikelle voi nauraa ja kaikki voi olla huumoria ja tabuille pitää nauraa, että niistä tulisi ymmärrettävämpiä.

Kaikkia tölväisyjä ei kuitenkaan Hokkasenkaan mielestä voida selittää vain huumorilla. Huumori on myös vallankäytön muoto ja sillä voidaan nöyryttää. Tämänlaisista käy esimerkkinä rasistiset vitsit.

– Huumori on tehokas keino jakaa ihmiset meihin ja ulkopuolisiin. Tämä näkyy esimerkiksi pakolaiskeskustelussa.

Huumoria voidaan käyttää aggression keinona. Silloin vitseillä rangaistaan syylliseksi miellettyjä ihmisiä, joita ei muuten voida syyllistää.

– Kuulostaa kliseiseltä, mutta tämänlaisina aikoina rakennetaan vastakkainasetteluja etnisten ja uskonnon ryhmien välille. Vitsit muuttuvat vaaralliseksi niissä tilanteissa, joissa ne oikeuttavat meitä kohtelemaan muita väärin. Jos vitsejä aletaan pitää todenmukaisina, niin silloin ollaan vaarallisilla vesillä, Hokkanen kertoo.