Miekka oli kantajalleen ase, arvoesine ja ainutlaatuinen yksilö

Uusin suomalainen miekkatutkimus paljastaa, että muinainen Suomen alue ei ollut takapajula. Pohjolan miehillä oli varaa ja tarvetta hankkia hienoja miekkoja. Niitä oli ylpeys näyttää ja käyttää: myös hienoimmissa säiläkirjoitusmiekoissa on iskujälkiä. Vaikuttaa siltä, että myös meikäläiset sepät hallitsivat miekanteon. Arkeologi Mikko Moilanen väittelee lauantaina tohtoriksi nuoremman rautakauden säilämerkeistä.

Kotimaa
Museoviraston kuva janakkalalaisista miekkalöydöistä
Kuvan miekkalöydöt tehtiin Janakkalasta lokakuussa 2013 - vasta, kun Moilasen väitöskirjan teksti oli valmis. Moilanen ei ole itse tutkinut näitä miekkoja, mutta ei tunne muita kahden miekan hautauksia Suomesta.

Hämettä voi sanoa rautakauden löytöjen runsauden perusteella miekkojen maakunnaksi, samoin kuin Varsinais-Suomea ja Satakuntaa. Miekkalöydöt kertovat keskiaikaa edeltäneen ja suuria vesistöjä seurailleen asutuksen vauraudesta ja ajan rauhattomuudesta. Miekka on ollut paitsi taistelukäyttöön tarkoitettu ase, myös arvoesine, joka on heijastanut kantajansa vaurautta ja asemaa.

– Kenellä vain oli varaa ostaa hieno miekka, hän luultavasti sen hankki. En usko, että miekka oli jokamiehen varuste, mutta muinaisella hämäläisellä yleinen joka tapauksessa.

Näin sanoo Turun yliopistossa nuoremman rautakauden miekoista tohtoriksi väittelevä (siirryt toiseen palveluun) Mikko Moilanen. Hän on tutkimuksissaan todennut, että parhaiten säilyneissä miekoissa on myös taistelujen jälkiä.

– Niissä on iskujälkiä optimaalisessa lyöntikohdassa sekä lähellä kahvaa, kohdassa, jossa isku otetaan vastaan. Hämeenkin aineistossa on esimerkkejä korjatuista miekoista, esimerkiksi terä on katkennut ja irronnut kahvasta. Tuhoon on vaikea keksiä muuta selitystä kuin taistelu.

– Miekoista löytyy toki myös huonoja yksilöitä. Tein joukkoon miekkoja metallurgisia analyyseja, ja se paljasti paitsi suuret erot esimerkiksi materiaalin laadussa. Myös niiden valmistustekniikassa oli eroja. Voi sanoa, että jokainen tutkituista miekoista oli yksilöllinen. Osa oli taistelukäyttöä kestäviä, osa siihen liian heikkoja.

Rautakaudella kymmeniä miekkatyyppejä

Mikko Moilasen tutkimus on perustavanlaatuista sikäli, että Suomesta löytyneitä miekkoja ja niiden tyyppejä ei ole aiemmin kunnolla luetteloitu.

Tutkijat ovat kahvojen perusteella erotelleet yli 40 rautakauden miekkatyyppiä. Mikko Moilanen arvioi, että säilätyyppejäkin löytyy toistakymmentä.

Hän arvioi lisäksi, että miekoista aiemmin luultua suurempi osa on ollut paikallista tekoa. Aiemmin näyttäviä viikinki- ja ristiretkiajan miekkoja on pidetty tuontitavarana.

Mikko Moilasen erityisaiheena ovat säiläkirjoitusmiekat, eli nuoremman rautakauden miekat, joiden säilästä löytyy joko kirjoitusta tai muita miekkaa yksilöiviä merkkejä.

Säilämerkityt miekat ovat kiehtova vaihe, koska silloin miekka niin selvästi muuttui.

Mikko Moilanen

– Säiläkirjoitusmiekka-aineisto on Suomessa aivan määrältään ainutlaatuinen. Kun tarkastellaan esimerkiksi merkkejä, miekkatyyppejä ja mittoja, voi sanoa, että jokainen on yksilöllinen.

Mitähän merkit tarkoittivat?

Viikinkiajalla säilässä saattoi olla sepän oma merkki tai jokin symboli, ristiretkiajalla kristillisyyteen viittaava teksti. Suomalaisissa miekkalöydöissä on myös merkkien jäljitelmiä, joiden merkitystä voi vain arvailla.

– Säilämerkityt miekat ovat kiehtova vaihe, koska silloin miekka niin selvästi muuttui. Materiaalit, tekotavat, kahvatyypit, painopisteet, kaikki olivat murroksessa. Tietenkin kiehtoo, mitä merkit saattoivat merkitä. Sen ajan keskieurooppalaiselle saman merkin merkitys saattoi olla aivan muuta kuin suomalaiselle. Ja merkkejä oli paljon, kertoo Moilanen.

Rautaiset säiläkirjoitusmiekat ajoittuvat kauteen, jolloin miekkatyypit olivat muutenkin muuttumassa. Näiden miekkojen määrä osoittautui tutkijalle suureksi yllätykseksi: niitä on löytynyt yli 150.

– Voi vain arvailla millaista miekkatuotantoa löytyi sen ajan Suomesta. Materiaaleja kyllä löytyi, samoin taitoja, välineistö löytyi eikä sille ollut erityisiä vaatimuksia. Seppä löytyi sen ajan joka kylästä, koska rautaesineitä piti jatkuvasti korjata. Kun tavarat kulkivat, miksei myös ihmiset. Tänne saattoi tulla miekkamestareita muualta, tai täältä lähdettiin ulkomaille oppiin.