Kelluntapuku, lampaantalja takapuolessa ja lämpövastukset alusvaatteissa – näin harrikkamies selviää Suomen talvesta

Sysmäläinen Juhani Korhonen ajaa prätkällään kesät talvet. Menopeli ei kuitenkaan ole talvipyörä vaan täysiverinen Harley-Davidson. Talvikruisailu vaatii erikoisvarusteita, eksoottisia lämmitysvirityksiä ja vaivannäköä – miksi teille on silti päästävä?

ilmiöt
Juhani Korhonen Sysmä

Juhani Korhonen etsi nettikaupoista kolme vuotta sitten Harley-Davidsoniinsa uutta takarengasta seuraavalle kesälle, kun törmäsi M + S-kirjaimin merkittyyn renkaaseen. Kyseisellä renkaalla voi ajaa myös talvella, ja niin Korhonen sai idean tilata talvirenkaat.

– Nastoitin renkaat ja menin kokeilemaan. Siitä tämä lähti, ja sen jälkeen mittariin on tullut talviajoa noin 5 000 kilometriä.

Korhosen harrikka on muutoin lähes kesäkuosissa. Talviasua pyörässä on renkaiden lisäksi takamusta lämmittävä lampaantalja sekä kahvapussit, jotka suojaavat käsiä viimalta.

– Kun pyörässä on myös kahvalämppärit, hyvin tarkenee ohuilla kesähanskoilla. Moottoriin ei ole talven takia tehty muutoksia, mutta öljyt on vaihdettu notkeammiksi.

Polvissa käytän lentopalloilijoiden neopreenitukia. 

Juhani Korhonen

Mies on ehtinyt ajaa monenlaisessa talvikelissä, eikä ole säikähtänyt paukkupakkasiakaan. Alimmillaan elohopea on ollut -27 asteessa.

– Muutoin kaikki toimi pyörässä hyvin, mutta kytkin kävi turhan jäykäksi. 70 kilometrin lenkki riitti sillä kertaa.

Kelluntapuku nahka-asun sijaan

Ennen kuin motoristi pääsee tienpäälle, on syytä laittaa lämpimästi päälle. Alusvaatteita on kahdessa kerroksessa, joista toiseen Korhonen on ommellut pyörän akusta virran saavat lämpövastukset, jotka lämmittävät rintamusta ja selkää.

– Niitä tarvitaan vasta kovemmilla pakkasilla.

Kylmettymisen kannalta jalat ja polvet ovat Korhosen kokemuksen mukaan olleet arimmat kehonosat.

Juhani Korhonen moottoripyörä Sysmä
Juha-Petri Koponen / Yle

– Jalat pysyvät lämpimänä, kun ostin liian suuret talvisaappaat, joihin mahtuu ylimääräiset villasukat. Polvissa käytän lentopalloilijoiden neopreenitukia.

Kun kesällä Korhonen luottaa nahkaan, talvella ajopuvun virkaa ajaa kelluntapuku.

Etu- tai takapää voi lähteä milloin vain luistamaan.

Juhani Korhonen

– Ensimmäisellä kerralla olin liikkeellä nahkatakiilla ja ajobuutseille. Vilustuminenhan siitä seurasi. Sitten muistin, että omistan kelluntapuvun, ja olen todennut sen vähintäänkin riittävän lämpimäksi, kertoo Juhani Korhonen.

Kypärän huurtuminen on ollut tähän talveen asti riesana, mutta nettikaupasta löytynyt, sähköisellä viriisillä varustettu potta on ratkaissut ongelman.

Isoa pyörää pitää ajaa – koko ajan

Talvellakin voi liikenteessä nähdä moottoripyöriä, jotka yleensä ovat niin sanottuja allround-malleja, joilla pärjää myös maastossa. Suurikuutoinen Harley-Davidson on kuitenkin harvinaisuus.

Tänä talvena en ole enää ajellut suolatuilla teillä.

Juhani Korhonen

– Pienempikuutioisia sportstereita ja vanhempia laitteita olen nähnyt esimerkiksi talvikokoontumisajoissa, mutta isoja, twin cam-moottorilla olevia ei ole ainakaan vielä tullut vastaan.

Ei ehkä ihme. 1 400-kuutioinen ja noin 300-kiloinen custompyörä on jäällä ja lumella vähintäänkin haastava ajettava. Pyörän ajogeometria on suunniteltu enemmänkin leppoisaan kesäcruisailuuun.

– Talvella ei voi keskittyminen herpaantua hetkeksikään, pyörää pitää ajaa koko ajan. Etu- tai takapää voi lähteä milloin vain luistamaan ja kaasun kanssa saa olla varuillaan, se voi lähteä sutimaan vielä viitosvaihteellakin.

Suola ja jääpolanteet myrkkyä

Tiestöllä ja sen kunnolla on merkittävä rooli talvisessa ajonautinnossa. Korhonen nauttii eniten ajamisesta lumisella, tasaiseksi tamppaantuneella tiellä, jossa renkaassa on eniten pitoa. Pahimpia ovat asvalttitiet, joissa sulien ajourien välissä on jääpolanteet.

– Selllainen on aivan hirveä ajaa, saa olla todella tarkkana, että pyörä ei lähde polanteesta luistelemaan. Suolattu asvaltti on myös epämiellyttävä, visiiri sotkeentuu ja pyörään on tullut jopa teknisiä murheita, kun suolaa on lentänyt sähköosiin. Tänä talvena en ole enää ajellut suolatuilla teillä.

Jos pyörä on pahimmillaan lähes arvaamaton matkakumppani ja tiet ovat hirveitä, mikä saa miehen silti lähtemään pakkaseen ja tuiskuun?

– No, onpahan jotain hupia talvellakin. Ja onhan tämä niin hauskaa, että enköhän aja seuraavanakin talvena, Juhani Korhonen naurahtaa ja asettaa kypärää päähänsä.