Kulttuurivieras Jukka Puotila puhuu syövästään: "Kun olet huonossa kunnossa, siinä ei ole mitään karismaattista"

Jukka Puotilan elämä pysähtyi viime kesänä, kun hänellä todettiin suusyöpä. Nyt koko kansan rakastama näyttelijä kertoo sairastamisesta ja toipumisesta.

kulttuuri
Jukka Puotila
Jukka Puotilan karisma on tallella. Takana on syksy kivuliaine syöpähoitoineen.Maarit Mustonen / Yle

Jukka Puotila kaataa lasiinsa vichyä. Kansallisteatterin Lavaklubin tunnelmallinen kahvio on hänelle kotoisa paikka, mutta nyt ilmapiirissä on häiriö. Se on kollektiivinen ja erikoinen tunne, joka syntyy, kun on aikomus keskustella syövästä.

Koko kansan rakastaman näyttelijän ja imitaattorin kanssa keksisi menevämpiäkin puheenaiheita.

Puotilalla todettiin viime kesän päätteeksi suusyöpä. Sairaus on parantunut niin, että hän olisi jo valmis unohtamaan koko asian. Syöpä kuitenkin muistuttaa itsestään.

Media on halunnut syövästä osingoille, sillä sairaus koskettaa niin monia. Jos itsellä ei ole syöpää, läheisellä on. Räikeimmätkin otsikot Puotila kuittaa myötämielisesti.

– Lööpeissä, jotka saattavat vähän vituttaa, on toinen puoli. Ihmiset ovat kertoneet saaneensa niiden avulla olon, että kyllä tästä itsekin selvitään.

Kysyn, ärsyttääkö Puotilaa nyt istua haastateltavana. Polveilevan vastauksen seasta löytyy punainen lanka.

– En halua otsaani lappua, jossa lukee näyttelijä, joka parantui syövästä.

Kipuun sopeutuu

Viime kesän kynnyksellä Puotilan elämä alkoi suistua raiteiltaan. Edessä häämöttivät kuusikymmentävuotisjuhlat syyskuussa, ja urheilullinen näyttelijä oli luvannut itselleen juosta Cooperin testissä 3000 metriä syntymäpäivänään.

Harjoittelusta huolimatta tulokset vain huononivat. Kaulassa oli jo pidempään pullottanut turvonnut imusolmuke, johon Puotila suhtautui aluksi kuin terveillä ihmisillä on tapana: kyllä se pian katoaa. Ei kadonnut.

Jukka Puotila
Maarit Mustonen / Yle

Lopulta mies hakeutui lääkäriin, ja kaikki tapahtui nopeasti. Suusyöpä leikattiin vain pari päivää diagnoosin jälkeen. Kivuliaat hoidot alkoivat. Pahimman aikana Puotila ehti käydä läpi tunneskaalan itsesäälistä rohkeaan. Juuri taistelutahto vei eteenpäin.

– Jos taisteleva tuntuu liian isolta termiltä, niin sanotaan sopeutuva. Ihminen kestää ne olot. Siihen kasvetaan, ruvetaan ikään kuin sietämään sitä asiaa.

Hoitojen edetessä ehti muodostua jonkinlainen suhde kuolemaan. Ei sitä peloksi voi kutsua, mutta ehkäpä perspektiiviksi.

– Kuolemasta puhutaan aina, että kun tullaan siihen ikään niin on jo aikakin. Tai jos sattuu jotain, niin töpseli irti seinästä. Sanoisin, että ne on terveen ihmisen puheita – jopa voimansa tunnossa olevan ihmisen puheita. Kun olet huonossa kunnossa, siinä ei ole mitään karismaattista.

"Ajattelin, että työt on tehty"

Puotila santsaa kuplavettä. Hänen suunsa kuivuu, koska sylkirauhanen on kokenut kovia. Se on pieni ongelma siihen nähden, että näyttelijän tärkein työväline, ääni, oli vaarassa lähteä lopullisesti. Leikkauksen jälkeen Puotila oli valmis jättämään ammatilleen hyvästit.

– Ajattelin, että työt on nyt tehty, eikä mitään jäänyt tekemättä.

Ajatus syntyi pakon sanelemana. Puotilalle näytteleminen on erottamaton osa elämää. Palkka on oheistuote rakkaalle harrastukselle. Onnistunut keikka synnyttää euforian, jota voi verrata juoksulenkin jälkeiseen olotilaan.

– En urheile sen takia, että olisin hoikempi vaan suorituksen jälkeisen olon takia: kun pulssi tasaantuu ja hiki vielä valuu.

Puotila utelikin työkyvystään heti hoitojen päätyttyä.

– Ensimmäisessä kontrollissa kysyin, voinko hissukseen ruveta palaamaan töihin. Sanoivat että kyllä, jos minusta tuntuu siltä.

Syksyllä peruuntuneen Jukka Puotila ja 60 kutsumatonta vierasta -juhlakiertueen uudeksi ensi-illaksi sovittiin 18. helmikuuta. Yhden miehen show'ta ei voi harjoitella yksin. Tarvitaan yleisön paine.

Tulikoe järjestyi viikko sitten Satakunnan urheilugaalassa. Lyhyellä keikalla Puotilalle selvisi, että homma sujuu edelleen.

Porilaisyleisö otti näyttelijän avosylin vastaan. Suu kuivui, mutta komiikan mestari kuittasi tilanteen nappaamalla läheiseltä pöydältä vesilasin ja improvisoimalla sketsin. Itsevarmuus oli tallella.

Tänään sunnuntaina Puotila nähdään kansallisteatterin lavalla. Jos loppuunmyydyssä, täyspitkässä show'ssa kaikki menee hyvin, hän antaa itselleen luvan kiertää Suomea kuudenkymmenen kutsumattoman vieraan kanssa. Kiertueen toteutumien ei siis ole vielä sataprosenttisen varmaa, vaikka lipunmyynti käy kuumana.

– Katson, että ajatus harjoitusvedosta on oikeuteni tässä tilanteessa. Kysymys on myös henkisestä kantista. Nyt on perjantai ja ajattelen sen olevan helppoa. Sunnuntaina, kun olen menossa lavalle, olo voi olla toinen.

Synkkä luku elämäkertaan

Juhlakiertueen ensi-iltapäivänä 18. helmikuuta julkaistaan Taina Westin kirjoittama Jukka Puotilan elämäkerta. Siinä näyttelijä valottaa imitaatiohahmojensa syntyä ja sitä, millaisia ristiriitoja monipuolinen työnkuva on näyttelijäpiireissä aiheuttanut.

Jukka Puotila
Maarit Mustonen / Yle

Projekti mullistui syksyn tapahtumien myötä. Kirjan loppupuolelta löytyvät hetket, jolloin taistelu syöpää vastaan oli armottominta.

Puotilaa ärsytti ulkona paistava syksyinen aurinko. Hän toivoi pimeää, vesisadetta ja myrskyä, mutta niiden sijaan tulivat ruska ja kauniit värit.

– Oli hetkiä, jolloin valo ei tuikkinut mistään. Sen Taina on mielestäni kuvannut hyvin.

Joka kolmas sairastuu syöpään

Puotilan karisma on tallella. Se kasvaa entisestään, kun hän nousee valokuvattavaksi Lavaklubin lavalle. Harjoituksen vuoksi mies nappaa parin sekunnin ajaksi summittaisen roolin. Illuusio hätkähdyttää.

Sitten on imitaation vuoro: Peter von Bagh maalailee taivaanrantaa, mutta ääntä ei sovi elokuvavaikuttajan kuoleman jälkeen esittää julkisesti.

Syöpä on vaikuttanut imitaatioihin. Tietyt hahmot, esimerkiksi Teemu Selänne ja Timo Soini, ovat nyt vaikeita, mutta useimmat toimivat entiseen malliin. Tekisi mieli kirjoittaa, että Puotila on valmis palaamaan lavoille.

– En osaa ajatella tätä paluuna vaan jatkumisena. Ihanaa, että työt jatkuvat.

Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään. Puotila eli terveellisesti jo ennen sairastumista, mutta opettiko syöpä hänelle jotain?

– Eihän tämä opeta loppujen lopuksi mitään.

– Noh, ehkä yhden asian. Ota hetkestä kaikki irti. Tulevaisuudesta ei tiedä.