1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Kylmä ja maaginen Konnunsuo

Aku Ankassa Konnunsuo oli Konnansuo. Siellä istuneiden vankien seinätaide näkyy eristysosaston seinillä edelleen. Vankilan sulkeuduttua tilalle tuli vastaanottokeskus. Nyt senkin asukkaat ovat löytäneet Konnunsuon baarin ja karaoken.

Kotimaan uutiset
Kuvassa aurinkoinen maisema Konnunsuolta. Keskellä puu, jonka lisäksi tieltä näkyvät Konnunsuon rakennukset.
Konnunsuon entinen vankila eli nykyinen Joutsenon vastaanottokeskus rakennuksineen näkyy jo kauas tielle.Mari Lukkari / Yle

Talvisena lauantai-päivänä Konnunsuolla on hiljaista. Kaduilla ei näy ketään. Ei ihmisiä, ei autoja. Pakkasta on 15 astetta. Se on vähän, sillä hetki sitten täällä mitattiin taas uusi maakunnan pakkasennätys: -36,1 astetta.

Kylmyys on yksi syy, miksi Konnunsuo on toistuvasti otsikoissa. Lapin lisäksi pakkasennätysten kärkikymmenikössä on ainoastaan yksi eteläisen Suomen paikka: se on Konnunsuo. Täällä sääilmiöt ovat äärimmäisiä. Talvella on kylmempi kuin muualla, kesällä puolestaan lämpimämpää. Ukkosetkin ovat rajumpia kuin muualla, kylillä kerrotaan. Suurten puheiden lisäksi Konnunsuota ympäröivistä alavista peltomaista tulee mieleen Pohjanmaan lakeudet.

Kiipeän lintutorniin. Täällä ei ole keskitalvella ruuhkaa. Tänne punatiiliset entisen vankilan rakennukset näkyvät hyvin. Nyt niissä toimii vastaanottokeskus. Mutta sitä ennen, melkein vuosisadan ajan, täällä oli vankila. Se oli se Aku Ankasta tuttu Konnansuon vankila. Se sama, josta Tapio Rautavaara lauloi. Sellainen punatiilinen linna, jollaiseksi vankilan kuvitteleekin.

Suon keskelle nousi vankila – ympärille syntyi Konnunsuon kylä

Suomen itsenäistymisen aikaan Konnunsuo oli vielä pelkkää suota. Sisällissodan jälkeen vankimäärät kasvoivat väliaikaisesti niin suuriksi, ettei nuoren maan vankiloissa riittänyt kaikille tilaa. Punavangit pistettiin rakentamaan itselleen uusia vankiloita. Yksi nousi keskelle Konnunsuota. Suo vaati rakennustöissä yhden vangin hengen.

Vankilan ympärille alkoi nousta Konnunsuon kylä. Työntekijät muuttivat tänne perheineen. Edelleen löytyy niitä, jotka muistavat pitkälle viime vuosisadan loppupuolelle jatkuneet ”vanhat hyvät ajat”. Konnunsuo oli yhteisöllinen. Konnunsuo oli omavarainen. Konnunsuolla kenenkään ei tarvinnut pelätä, lastenkaan. Jos vanki karkasi vankilasta, tiedettiin, että ei se kylälle jää. Lopulta Konnunsuolla oli myös yksi Suomen suurimpia luomutiloja. Oli lehmiä ja lampaita. Hevosiakin.

Talvi- ja jatkosotien myötä vankimäärä nousi taas. Konnunsuon vankila natisi liitoksistaan. Konnunsuo sai myös muitakin uusia asukkaita: Karjalan evakkoja asutettiin sinne, sillä tilaa riitti. Tänään Konnunsuolta on lähimpään kauppaan yli 10 kilometriä. Silloin suurin haaste oli raivata suomaahan peltoja ja saada niiltä satoa, jota halla ei veisi.

Vartijat asuivat läheisen koulun takana mäellä, punatiilisissä taloissaan. Työntekijöiden koteja oli myös molemmilla kylänraiteilla, joita reunustivat pastellinsävyiset pittoreskit puutalot. Pihoilla oli kasvimaita ja kukkapenkkejä. Vankilassa toimi autokorjaamo, kylällä oli oma leipomo, pankki ja posti. Kylänraittien toisessa päässä oli Konnunsuon baari, toisessa kylän keskipiste: vankila.

Luottovangit pitivät huolta Konnunsuon pihoista. Eräskin entinen Konnunsuon lapsi muisteli, miten hän oli ulkoiluttamassa koulun jälkeen hamsteriaan kotinsa pihalla. Häkkinsä sisällä piharuohoa nakertanut eläin herätti kummastusta. Pihalla työskennellyt luottovanki kyyristyi ihmettelemään sitä. Siinä istuivat vieri vieren, vanki ja lapsi, häkissä olevaa hamsteria katsellen.

Tuhansia tarinoita punatiilisten muurien sisältä

Itse kävin vankilassa lukuisia kertoja. Kaikki osastot, pihat ja navetta tulivat tutuiksi. Näin kevään ensimmäisen perhosen vankilan seinustalla. Sisäpuolella oli toinen, piirrettynä eristysosaston sellin seinään. Eräs naisvanki kertoi, miten ikkunasta oppii katsomaan niin, ettei kaltereita näy. Hän istui pitkää tuomiota huumerikoksesta. Sai myöhemmin presidentiltä armahduksen.

Elinkautisvanki puolestaan näytti, mitä ikkunasta näkyy. Olimme hänen pienessä sellissään, jossa oli pikkuruinen ikkuna. Seisoimme ikkunan vieressä ja mies osoitti sormellaan pellolle: ”Katso, tuulihaukka!” Hänestä oli vankilavuosiensa aikana tullut innokas lintubongari. Kuulemma kevään tulon tietää Konnunsuolla siitä, että lintubongarit alkavat täyttää lintutornin ja peltojen laidat. Konnunsuo on keväisin ja syksyisin tuhansien muuttolintujen levähdyspaikka.

Myös vangit ovat nyt lähteneet. Ei Konnunsuolle alunperinkään vapaaehtoisesti tultu. Vankila suljettiin vuonna 2011. Asetelma kääntyi tätä ennen ympäri: viimeisen kevään aikana vartijoiden päätehtävä oli pitää entiset vangit vankilan ulkopuolella. Moni yritti päästä sisään vanhoja muistelemaan.

Vankilan sulkemisen myötä kyläläiset pelkäsivät Konnunsuon autioitumista. Toisin kävi. Ei mennyt kauaakaan kun entisiin vankilan tiloihin avattiin vastaanottokeskus. Kalterit viilattiin ikkunoista luvan kanssa. Konnunsuo sai pakkosiirroilla kolmannen asukasryhmänsä: vankien ja evakkojen jälkeen tulivat turvapaikanhakijat. Pahimmillaan rakennuksissa oli viime syksynä enemmän ihmisiä kuin vankeja oli vankilassa vuosikymmeniin ollut. Turvapaikanhakijoita tuli niin paljon, että osa joutui pihalle telttamajoitukseen.

Konnunsuon baariin tullaan laulamaan karaokea ympäri maan ja maailman

Nyt pahin ylikuormitus on hellittänyt. Kyläraittia kävellessä muutamat pakkaseen uskaltautuneet turvapaikanhakijat tervehtivät suomeksi. Kauniiden puutalojen kuisteilta nousevat kädet. Jatkan matkaa Konnunsuon baariin. Se on kerännyt mainetta karaokepaikkana. Muistan lukeneeni Kauppalehden Presso-liitteestä 2006, miten Konnunsuolle tullaan laulamaan karaokea ympäri Suomea. Jutussa oli kuva nuorista miehistä amerikanrautojensa kanssa. Ympärillä oli usvainen suo.

Kun nyt avaan baarin oven, ei kello ole vielä kahtatoistakaan. Karaoke ei raikaa, mutta puheensorina kyllä. Joutsenolaiset kaverukset Matti Virolainen ja Risto Mönkkönen ovat tulleet aamukahville ja kuulumisia vaihtamaan. Vieressä istuu kelkkailija Matti Latvanen. Konnunsuon baari sijaitsee kuulemma tärkeällä kelkkareitillä Joutsenosta Lappeenrantaan. Ohi ajaessaan Latvanen käy aina pullakahveilla, sillä ei kelkan kanssa juuri muuta oteta.

Baarin emäntä Eira Pekanov-Rastas istuu pöydän päässä ja nauraa. Aamupäivällä menee kuulemma kahvia, mutta illalla olut kiilaa ohi. Illalla alkaa karaoke. Se tarkoittaa baarissa ruuhkaa. Kävijöitä on lähikylien lisäksi edelleen Helsingistä asti.

Tosin enää suosio ei rajoitu pelkästään suomalaisten keskuuteen. Vastaanottokeskuksen myötä baari on saanut kokonaan uuden asiakasryhmän. Siitä kertovat eri puolilta baaria löytyvät opaskyltit. Niissä lukee lukuisilla kielillä, mitä mikäkin maksaa ja koska baari on auki.

Pekanov-Rastaan mukaan vastaanottokeskuksen asukkaat ovat myös löytäneet karaoken. He laulavat suomalaisia kappaleita omilla kielillään. Viime aikoina suosituin kappale on ollut takavuosien tangokuninkaan, Jari Sillanpään ”Sinä ansaitset kultaa”.

Lue seuraavaksi