Hyppää sisältöön

Agility elää tai kuolee talkootyöstä

Kenen koira on ketterin ja nopein? Agilityn harrastajat selvittelevät koiriensa ominaisuuksia agility-radoilla ympäri Suomen. Suuren harrastajamäärän mahdollistaa talkootyö.

Koira katsoo agility-esteputken läpi
Agilityssä koirilta vaaditaan erityistä ketteryyttä.

– Radalla koiran kuuluisi monesti mennä suoraan eteenpäin, mutta sivulla onkin putkieste. Jos ohjaaja ei ehdi ajoissa kertomaan koiralle oikeaa suuntaa, niin sinne putkeen se koira juokseekin ja sitten tulee kisatilanteessa hylkäys, selittää Minna Rajalampi koirien intoa agility-esteisiin.

Rajalampi on Kainuun seurakoira- ja terrieriyhdistyksen (siirryt toiseen palveluun) sihteeri. Hän kertoo vuolaasti agility-radalla olevista esteistä, miten koiran tassun kuuluu osua tiettyyn paikkaan ja kepit pitää kiertää tietyltä puolelta.

Olemme kylmässä hallissa hieman Kajaanin eteläpuolella. Pituutta hallilla on 28 metriä ja leveyttä 11 metriä. Hallissa on kirkkaat valot ja tilaa juosta. Mutta ei tarpeeksi, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Tuomo Pajari.

– Kisoja voidaan käytännössä järjestää vain kesällä, koska halli ei ole tarpeeksi suuri. Sen pitäisi olla moninkertainen, 20 kertaa 40 metrinen.

Juuret hevosten estekisoissa

Agility kehiteltiin Englannissa nelisenkymmentä vuotta sitten hevosten estekilpailujen pohjalta. Suomessa agilityä on harrastettu 30 vuotta.

Agility on koirien nopeus- ja ketteryyskisa, jossa koirat suorittavat erilaisia esteitä ohjaajan ohjauksen mukaan. Jokaisella esteellä on tietty suoritustapa. Rata täytyy suorittaa puhtaasti ja mahdollisimman nopeasti. Lajissa kisataan myös maailmanmestaruuksista.

Talkootyö on se elinehto, jolla tätä yhdistystä pystytään pyörittämään.

Tuomo Pajari

Kajaanin halli on harrastajien ahkerassa käytössä. Koiraohjaajakoulutuksia pidetään maanantaista torstaihin joka ilta, muulloin hallilla käyvät harrastajat omin nokkinensa. Kaikki, mitä tehdään, tehdään talkoilla, sanoo Pajari.

6-vuotias kiharakarvainen noutaja Walter on innokas agilitykoira. Kuva: Heikki Rönty / Yle

– Emme saa avustuksia mistään. Agility nielee aika paljon rahaa, hallin vuokraan ja  esteiden ylläpitoon. Kaikki koulutusohjaajat ovat talkoilla mukana, ja kisojen järjestelyissä kaikki toimihenkilöt ovat talkoilla. Meillä ei ole yhtään ainoaa palkollista.

Seurassa on noin 130 jäsentä. Agility ja näyttelytoiminta vievät suurimman ajan jäsenten harrasteajasta. Kaikki eivät syystä tai toisesta pysty tulemaan talkoisiin, mutta riittävän paljon kuitenkin, sanoo Pajari.

Eihän sitä voi olla nauramatta, jos itse et ehdi ohjaamaan ja koira siellä suorittaa esteitä.

Minna Rajalampi

– Meillä on 50–60 henkilöä, jotka ovat agility-harrastuksessa mukana. Parikymmentä henkilöä saadaan kisatoimintaan toimihenkilöiksi mukaan. Lisäksi meillä on tällä hetkellä koulutusohjaajana 12 henkilöä. Sillä porukalla me pyöritämme tätä toimintaa.

Jos talkooväkeä ei riittäisi, ihmiset jouduttaisiin palkkaamaan esimerkiksi kisoihin toimihenkilöiksi, sanoo Pajari.

– Ydinporukassa riittää kolme tai neljä henkilöä, jotka tekevät kisojen esityön. Itse kilpailupäivänä tarvitaan 20–30 henkilöä pyörittämään kokopäiväinen kisa läpi.

Ilman talkoita harrastajamäärät romahtaisivat

Suomessa on 13 000 agilityn harrastajaa ja Suomen Agilityliitolla (siirryt toiseen palveluun) on 260 jäsenyhdistystä. Talkooväen merkitystä ei voi korostaa liikaa, eikä harrastusta voisi monikaan jatkaa ilman sitä, sanoo Pajari.

– Silloin kaikki koulutusmaksut nousisivat ihan pilviin. Talkootyö on se elinehto, jolla tätä yhdistystä pystytään pyörittämään. Harrastajamäärät tippuisivat ihan muutamaan henkilöön, koska tuskin ihmiset pystyisivät maksamaan tästä harrastuksesta niin paljon, kuin se rahaa nielisi, sanoo Pajari.

Talouspuheet eivät vaivaa kuusivuotiasta kiharakarvaista noutaja Walteria. Minna Rajalammen ohjauksessa se sukaisee radalle sora rapisten, eikä aikaakaan, kun se sukeltaa putkeen, vaikka olisi pitänyt mennä esteelle.

– Eihän sitä voi olla nauramatta, jos itse et ehdi ohjaamaan ja koira siellä suorittaa esteitä. Kyllähän sillä hauskaa on, nauraa Rajalampi.