Niipokas syönti tai ei, savolaisella riittää morreja ja selityksiä

Pilkkimies Aki Räsänen tekee melkein mitä tahansa, että ahti antaisi antimiaan. Pilkit, vavat ja mormuskat syntyvät itse rakentamalla. Toukatkin hän keräisi lehmänlannasta, jos olisi lähellä maatila, jonka lietekasasta niitä tonkia.

pilkintä
Aki Räsänen valikoi sopivaa mormuskaa.
Tanja Perkkiö / Yle

Reipas kuusi kiloa ahvenia nousi Puruveden jääkannen alta tämänpäiväiseltä kalareissulta Aki Räsäsen reppuun. Tapsipilkillä, sillä saa isoja ja sillä saa pieniä, vakuuttaa vannoutunut pilkkimies, kun saalis on punnittu.

– Vähän oli niipokasta syönti, että pitää olla saaliiseen tyytyväinen. Ei ottanut ihan pohjasta, vaan kun metrin verran nosti ylöspäin, niin jytkähti. Tiedä sitten liikkuiko se kalaparvi niin rajusti, kun ei aina noussut kuin muutama ahven samasta reiästä, pohtii Aki Räsänen eteläsavolaisella murteella.

Itsetehdyt tuhannet morrit

Aki Räsänen ei piilottele parhaita pyyntivälineitään, miksipä piilottelisi, kun saaliin saaminen on aina sellainen savolainen juttu, kala saattaa syödä tai sitten ei. Ja kun näitä ei kaupasta saa, eikä Aki myy.

Pilkinkyselijöitä Räsäseltä kyllä on, sillä vaimolleen ja itselleen tekemillä välineillä on narrattu niin monta ahventa, että mitalien ja pokaalien täyttämän palkintokaapin pyttyjä on pitänyt viedä jo kellariinkin varastoon. On Suomen mestaruuksia ja palkintosijoja useammassakin kalastuslajissa. Nyt pitää kuulemma jo kilpailuintoa hillitä, kun kiiltävät eivät mahdu mihinkään.

Haarukkavavat.
Sukkapuikkoja on käytetty vapojen rakenteluun. Haarukkavavat lähtevät tänäkin vuonna SM-kisoihin. Tanja Perkkiö / Yle

Parhaina vuosina kisoissa meni joka vuosi reilusti yli kuukauden päivät ja harjoittelut päälle, että on tämä nyt vähän rauhoittunut, vakuuttelee Aki Räsänen. Talvisin jako on silti niin, että töissä 4 päivää ja pilkillä 3. Ei sitä malta oikein jättää pilkkimistä vain viikonlopuille.

On täältä Enonkoskelta jo silti tehty tutkimusreissu pilkkimisen SM-kisojen "maastoon" Joensuun Pyhäselälle. Kartta järvestä kauhistuttaa, miten tuolta löytää kiintopisteen tai penkan, kun ei ole mitään maamerkkejä, valtava jääselkä vain. Mutta aiotaan sinne silti.

Mormuskarasia.
Mormuskoissa riittää valinnanvaraa.Tanja Perkkiö / Yle

Mormuskarasiassa on sen sata pienenpientä koukkua, joihin tehdyille päille on maalattu värejä, pikkiriikkiset silmätkin. Näistä ahvenet pitävät niin Puruvedellä, kuin muuallakin. Uusimpien kuvaamista Räsänen yrittää muka toppuutella, on kuulemma vielä salaisia väriyhdistelmiä osa. Eihän noista saa selvää kuin suurennuslasilla. Ja kala on arvaamaton.

Vauhdilla ylös ja uudelleen alas

Pystypilkit ovat vierekkäisissä lokeroissaan jo röpelöityneessä kangastaskussa. Parhaiten otti tällä kertaa alpakkapellistä tehtyyn pilkkiin. Oman mallin värinän salaisuus on pilkin sisällä. Se lähtee juuri oikealla tavalla vedessä ja ahvenet perässä.

– Mie ylleensä kun päästän ahvenen koukusta niin tiputan jo ensin pilikin takaisin vetteen, ennenkun laitan ees ahvenen koppaan. Noppeus on valttia, se pittää äkkiä saada pilikki takaisin vetteen, siinä jos tulloo siimasoppoo ja muuta tai vatuloimaan jääpi, niin se ahvenparvi mennee menojaan, selittää Räsänen.

Pilkkejä kotelossa.
Pystypilkit ovat saaneet kyytiä järvissä.Tanja Perkkiö / Yle

Lähikaupasta Räsänen teki juuri löydön, kynsilakkaa alennusmyynnissä. Niitäkin tarvitaan mormuskojen maalaamiseen, vaikka pääasiassa käytössä ovat lennokkimaalit. Sukkapuikkoja kuluu haarukkapilkkivapojen rakentelussa. Kelat sentään ostaa Akikin ja ilmaisinkärkien rosterivieterit tulevat Outokummusta.

Lähikauppa saa myös moitteita, kun toukkia ei ollut kuin punaisena. Olisi pitänyt olla myös valkoisia, enää ei ole mahdollisuutta olla toukkien suhteen omavarainen, siihen on syynä maatalouden rakennemuutos.

Pilkinrakentajan välineistöä.
Pilkinrakentajan välineistöä. Myös viimeisimmän mallin haarukkavapa kuvassa. Tanja Perkkiö / Yle

– Ennen myö kahlattiin lietekasassa kalakaverin kanssa, kengänvarresta aina vähän hörppäs, mutta ei se haitannu mittään, kun saatiin toukkia. Mutta se tuo lähheinen karjatila lopetti, ei sua ennee kaalikärpäsen toukkia. Tosi hyvä syötti ol, sitkee ja semmonen. Nyt ollaan ostotoukkien varassa, se on huono homma. Moni pilkkijä pelloo toukkien väreillä, että tekee niistä cocktailin yksiväriseen mormuskaan, mutta miula on näitä mormuskoja sen jota mitä väriä, ettei silleen tarvihe.

Aki Räsäsen kertoo, ettei tule pilkkireissuilta tyhjin käsin, sen verran hyvin tuntee sekä vedet, että kalojen käytöksen. Tämänpäiväinen kuusikiloinen saalis fileoidaan, vakumoidaan ja annetaan naapurin mummolle.

– Se kiehtoo silleen, että ei tiiä mihin se kala milloinkin ottaa, joskus kirkkaaseen pilikkiin pilivisenä päivänä, joskus tuas ei. Pittää ottaa huomioon veen humuspittoisuus ja syvvyys, ja kaikki voi olla joskus päinvastoin ku eilen. Mutta toisaalta, savolaisella aina riittää selityksiäkin siihen, miksei kalloo tule.