Sananen – Kun unestakin leikataan

Rahalliset leikkaukset me kestämme. Mutta kun aletaan leikata unesta, pinnasta ja ajattelusta, vaikeudet alkavat. Kun jostain tulee oikein lyhyttä, siitä ei saa myötäotetta.

karhu
Toimittaja Mikko Maasola

Korkeasaaren karhut heräsivät talviuniltaan. Yli kuukauden etuajassa. Asiantuntijat eivät tiedä syytä. Minä tiedän.

On kuulemma totuttava siihen, että kaikesta leikataan. Karhujen talviunista leikattiin yli kuukausi. Se on kohtuuton kertaleikkaus. Uni on aineetonta hyvää, perustavanlaatuinen saavutettu etu. Ihmisen pitäisi tietää, miten elämä alkaa muistuttamaan alamäkiluistelua, kun unet jäävät liian lyhyeksi. Karhu ei ole niin tyhmä, että haluaisi näillä keleillä olla hereillä.

Karhut heräsivät, kun kuuntelivat aikansa (betonin läpi) valittavia ihmisiä. Ei ne sanoja ymmärrä, mutta ikävä intonaatio ja aggressiivinen jankkaaminen se herättää kerrostaloissakin, vaikka seinän läpi ei saa sanoista selvää.

Karhujen talviunista leikattiin yli kuukausi.

Kun leikataan, se on pahinta jos ei tiedä kuka leikkasi. Unet on hyvä esimerkki. Ihminenkin, joka säpsähtää hereille jäteauton raivokkaista kolinoista, on pitkään neuvoton. Vielä synkässä tokkurassa aamukahvipöydässä se miettii, minkähän näköinen nikander autoa piiskasi ja mikä hänen lohduton elämäntilanteensa mahtoi olla.

Joku leikkasi meidän talvestamme kaksi kuukautta. Joku vaan. Ja tässäkään ei ole kysymys rahasta. Kun muutetaan maisema, vaihdetaan pakkasen raittius khakin väriseen sakkaan ja kun koko ajan on tunne kuin joku kusisi korvaan, silloin on tehty paljon. Kukaan ei tule kysymään vaihtaisitko lomarahasi, jos saisit vaihdossa lapsuutesi talvet, ikuisen onnen ja viattoman huolettomuuden vielä kerran takaisin.

Miksei ne jo leikkaa rahasta? Kun taskulaskin jumittaa, kaikki muut leikkaukset korostuvat. Ihmiskunnan kehitys näyttää taantuvan, ja vauhdilla.

Missä vaiheessa meiltä leikattiin pitkäjänteinen oleminen? Jos menen syömään lounasta, meinaan tukehtua nuudeliin, kun yritän olla tehokas. Kun katson ikkunasta, en näe mitään. Silmämunat muuttuvat bingopalloiksi. Jos onnistuisi vahingossa rauhoittamaan itsensä, saattaisi katse tarkentua ihmiseen. Alkaisi pian miettiä yhteiskunnallisia.

Kasvoin hermoherkkien helvetissä

Lukeminenkin on vuosi vuodelta vaikeampaa. Meiltä on leikattu kykyä istua ja pysyä rivillä. Jos on niin sanotun älykön kirja, taistelu on todellista. Jänne venyy ja päästää jopa ääntä.

Meidän ajatteluamme on myös leikattu. Mitä monimutkaisempi ajateltava, sitä varmemmin ajatus katkeaa. Esimerkkinä Euroopan pakolaiskriisi. Järkevän näköinen ihminen alkaa suoltaa mielipidettään ääneen ja jo kohta pöytäkaverit istuvat posket loipottavasta myötähäpeästä punaisina ja puhaltavat turtana latteensa. Missä kohtaa logiikka katkesi? Ajatus lähti niin kivasti liikkeelle.

Vanhempien pinnaa on leikattu koko ajan lyhyemmäksi, jonkun toimesta. Odotan vaarina lukevani nyt pikkulapsena elävien romaaneja, jotka ovat nimeltään: Kasvoin hermoherkkien helvetissä ja Sähkövanhempien jaloissa läpi Taivalkosken ja Thaimaan.

Ja kuitenkin meidän jokaisen elämämme on leikkaamaton versio. On tylsää, kaunista, turhaa ja ainutlaatuista.

Katselen heränneitä Korkeasaaren karhuja. Kuulemma niiden pihkatappi on irronnut. Miten viisas on luonto. Miten sotku voidaan välttää.

Ihmisellekin tulee pihkatappi.

Kun karhu nukkuu, kauniisti ja raukeasti, sen perään muodostuu pihkatappi. Kuraattori muistuttaa meitä ihmisotuksia, että pihkatappi on karhun tapa estää jätöksiä sotkemasta sen turkkia – siis ulkoista olemusta.

Jos evoluutio kulkee, kuten unessani katsastin, ihmisellekin tulee pihkatappi. Silloin vasta luonto laittaa meidät kuriin. Keskustelupalstat siistiytyvät. Viisas vaikeneminen näyttäytyy toisen kunnioituksena.

Kun kaikki ei tule saman tien ulos, energiaa imeytyy itsetutkiskeluun.

_Maallikkosaarnaaja Maasola _