Rahaliitto tiivistyy kulisseissa: euromaille vaaditaan taas yhteistä valtiovarainministeriä

Saksan ja Ranskan keskuspankkien pääjohtajat luonnostelevat yhteisessä julkilausumassaan selvästi nykyistä tiiviimpää rahaliittoa. Kahden suurimman euromaan keskuspankkiirit esittävät euroalueelle yhteistä valtiovarainministeriötä sekä tiukempaa poliittista ohjausta, kirjoittaa Ylen taloustoimittaja Tytti Sulander.

talous
Tytti Sulander
Tytti SulanderYle

Saksan ja Ranskan keskuspankkiirien yhteinen julkilausuma Süddeutsche Zeitungissa (siirryt toiseen palveluun) maanantaina luonnosteli kriisin jälkeistä euroaluetta, ja luetteli keinoja, joiden avulla kitulias talouskasvu Euroopassa saataisiin vauhdittumaan.

Keskuspankkien pääjohtajat Jens Weidmann ja Francois Villeroy de Galhau edustavat ennen muuta eurojärjestelmää ja euroalueen rahapolitiikkaa, mutta samalla myös kahta suurinta euromaata. Heidän näkemyksellään on siten myös poliittista painoarvoa Saksassa ja Ranskassa.

Weidmannin ja Villeroy de Galhaun mukaan Eurooppa on nyt tienhaarassa. Velkakriisi ei ole ihan vielä ohi ja työttömyys on sen jäljiltä yhä korkealla tasolla. Samanaikaisesti uudet maahanmuuttajat ja vielä terroriuhan torjuminenkin vievät jäsenmaiden voimavaroja. Talouskasvu ei lähde kunnolla käyntiin.

Keskuspankkiirit huomauttavat, että niin Saksassa kuin Ranskassakin on viime aikoina tullut vaikutelma, että eurooppalainen solidaarisuus on kateissa. Yhteinen Eurooppa-ajattelu on asetettu kyseenalaiseksi, kun monessa jäsenmaassa kansallismieliset voimat ovat vahvistuneet.

Keskuspankkiirit tunnustautuvat avoimesti ”vakaumuksellisiksi eurooppalaisiksi” ja opastavat, mihin suuntaan Euroopan tienhaarassa pitää nyt kääntyä.

Kun EKP:n arsenaalilla ei voida luoda kestävää talouskasvua, täytyy ottaa käyttöön talouspolitiikka.

Kun yhteisellä rahapolitiikalla eli käytännössä EKP:n arsenaalilla ei voida luoda kestävää talouskasvua, täytyy ottaa käyttöön talouspolitiikka. Weidmann ja Villeroy de Galhau luettelevat tiekarttaan kolme pointtia – hieman Alexander Stubbin tyyliin.

Ensimmäiseksi kansallisella tasolla – siis jäsenmaissa – on toteutettava vaaditut rakenteelliset uudistukset, toiseksi euroalueelle on luotava pääomamarkkinaunioni ja kolmanneksi rahaliittoon on saatava aikaan nykyistä parempi pohja, kehys yhteiselle talouspolitiikalle.

Kyse ei ole yhtään vähemmästä kuin rahaliiton tiivistämisestä.

Jollei sitä tehdä, varoittavat keskuspankkiirit, voi ristiriita kansallismielisyyden ja eurooppalaisen solidaarisuuden välillä uhata pian koko valuuttaunionin vakautta.

Weidmann ja Villeroy de Galhau kirjoittavat, että jos halutaan palauttaa luottamus euroalueeseen, on valittava tiiviimmän integraation tie. Tätä varten euromaiden on luovutettava suvereniteettiaan ja toimivaltaansa eurooppalaiselle tasolle.

Euroalueen perustaa pitää vahvistaa isommilla muskeleilla eli vahvemmilla instituutioilla. Tässä kuvaan astuu yhteinen valtiovarainministeriö.

Euro-valtiovarainministeriön yhteyteen pankkiirit lisäisivät vielä vahvan, poliittisia päätöksiä tekevän elimen, joka on parlamentaarisessa kontrollissa. Jälkimmäinen kuulostaa äkkilukemisella eräänlaiselta euroalueen hallitukselta – tai komissiolta.

Keskuspankkiirit luonnostelevat siis selvästi nykyistä keskitetympää ohjausta euroalueen talouspolitiikkaan.

Ajatus euro-valtiovarainministeristä tai euroalueen yhdentymisestä ei ole sinänsä uusi, samaa ehdotettiin viimeksi Jean-Claude Junckerin johdolla valmistellussa euroalueen tulevaisuusraportissa viime kesäkuussa. Junckerin raportti luonnosteli jo aikataulunkin: yhteinen valtiovarainministeriö olisi luotava vuoteen 2025 mennessä.

Kiintoisaa kyllä, Junckerin raportissa yhtenä kirjoittajana oli myös EKP:n pääjohtaja Mario Draghi, jonka mukaan euroalueen integraation pitää lopulta johtaa myös yhteiseen päätöksentekoon yhteisissä instituutioissa.

EKP on selvästi kyllästynyt toimimaan rahaliiton ns. perälautana.

EKP on selvästi kyllästynyt toimimaan rahaliiton ns. perälautana, kun jäsenmaat eivät löydä yksimielisyyttä kriisinhallintakeinoista.

Mikä rooli euromaille sitten integraatiokaavailuissa jää? Junckerin raportissa jäsenmaille jäi päätösvaltaa tietyissä veroihin ja valtion menoihin liittyvissä asioissa. Weidmannin ja Villeroy de Galhaun visioimassa tienhaarassa ”se toinen tie” on samalla viimeinen: rahaliiton sääntöjen, valvonnan ja sanktioiden koventaminen sekä eurooppalaisen solidaarisuuden kuihtuminen.