Hyppää sisältöön

Ilmastokomissaari: Pariisin hurmio ohi – vaikeudet alkavat vasta nyt

EU:n energia- ja ilmastokomissaari Miguel Arias Cañete uumoilee ristiriitojen jäsenmaiden välillä pahenevan, kun ilmastotoimien taakanjaosta pitäisi päättää. EU:ssa laaditaan paraikaa monia säännöksiä, joilla pyritään toteuttamaan Pariisin ilmastosopimusta.

Energia- ja ilmastokomissaari Miguel Arias Cañete ja maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

EU:n energia- ja ilmastokomissaari Miguel Arias Cañeten olemus muistuttaa suurta nallekarhua. Mutta kun hän avaa suunsa, espanjalainen temperamentti pursuaa hänen nopeasti virtaavassa puheessaan.

Arias Cañete vierailee EU:n jäsenmaissa  neuvottelemassa monista keskeneräisistä ilmastopolitiikan teemoista. Tänään tiistaina hän keskusteli Suomen ympäristöministerin Kimmo Tiilikaisen kanssa Helsingissä.

Keskustelut koskivat sitä, millä tavoin Pariisin ilmastosopimus laitetaan käytäntöön. Sopimuksen pitäisi olla voimassa vuonna 2020, ja sitä ennen täytyy tehdä iso työ niin EU:ssa kuin muuallakin. EU:ssa onkin rakenteilla monta tähän liittyvää direktiiviä ja säännöstä.

Euroopan Unioni on ollut jo pitkään maailman ilmastopolitiikan suunnannäyttäjä, ja Pariisin kokoukseenkin se toi kaikkein tiukimman tavoitteen. EU:n itse itselleen – ja myös Pariisin ilmastokokoukselle – antaman lupauksen mukaan vuonna 2030 päästöjen pitää olla 40 prosenttia alemmalla tasolla kuin vuonna 1990.

Äänet tavoitteen kiristämiseksi vaikenivat

Ennen Pariisin ilmastokokouksesta EU-käytävillä puhuttiin, että jos Pariisista saadaan aikaan tiukka sopimustulos, EU voi kiristää omaa tavoitettaan. 

Tämän puolesta puhui sekin, että vuodelle 2020 annettu tavoite on saavutettu etuajassa. EU:n päästöt ovat nyt nimittäin noin 23 prosenttia alemmalla tasolla kuin vuonna 1990. Virallisen tavoitteen mukaan 20 prosentin vähennys piti saavuttaa vasta vuonna 2020.

Menestyksestä huolimatta uusista tavoitteista ei enää hiiskuta edes käytävillä.

– Jotkut maat haluaisivat kunnianhimoisempia tavoitteita. Toiset taas ovat sitä mieltä, että EU on lupaillut jo liikojakin. Siinä yhtälö, jonka kanssa komission pitää tulla toimeen, sanoo Arias Cañete.

Hän muistuttaa, että joillakin jäsenmailla on vielä pitkä matka ensimmäiseenkin, 20 prosentin etappiin.

Komissaari ei halua osoittaa sormellaan mitään maata, mutta on yleisesti tiedossa, että EU:n itäisimmät jäsenvaltiot ovat olleet pistämässä kapuloita rattaisiin.

Liikenteen päästöt kuuluvat niinsanottuihin päästökauppasektorin ulkopuolisiin päästöihin. Tämä kuva on Jakartan ruuhkista. Kuva: Jurnasyanto Sukarno / Epa

Taakanjaosta kova hammasten kiristys

Tulevissa väännöissä yksi kunnon konfliktin siemen piilee päästökauppasektorin ulkopuolisten alojen taakanjaossa. Jokainen jäsenmaa saa oman velvoitteensa päästöjen vähentämiseksi.

Aiemmin vastaavissa laskelmissa on käytetty pohjana bruttokansantuotetta asukasta kohti: Mitä vauraampi maa, sen suuremmat tavoitteet saa.

Nyt kuitenkin jotkut maat kuten Suomi ajavat sitä, että bruttokansantuotteen lisäksi laskuihin otettaisiin niin sanottu kustannustehokkuus. Tämä merkitsisi sitä, että päästöjä vähennettäisiin eniten siellä, missä se maksaa vähiten.

– Meillä Suomessa on jo vähennetty paljon päästöjä, ja siksi lisäkiristykset tulevat suhteessa kalliimmiksi, selittää ajatusta ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.).

Hän ei halua avata sitä tarkemmin, mitkä maat joutuisivat tämän ajattelutavan mukaan tekemään raskaimman työn.

– Tässä asiassa eri mailla on kovin erilaiset intressit, hän kuittaa.

Edellä mainitut toimet tähtäävät siihen, että maapallon ilmaston lämpeneminen ei ylitä kahta celsiusastetta. Pariisin ilmastosopimukseen joulukuussa tuli kuitenkin yllättäen maininta siitä, että lämpötilan nouseminen pyritään rajoittamaan puoleentoista asteeseen.

Tiedemiehet ovat saaneet aikaa vuoteen 2018 mennessä pohtia sitä, minkälaisia kiristyksiä maailman ilmastopolitiikkaan puolentoista asteen tavoite edellyttää.

Ilmastopolitiikka onkin tullut keskeiseksi politiikan osa-alueeksi jäädäkseen.