1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Miltä nostalgia maistuu? Ruokamuistot ovat makumatka lapsuuden kesiin

On oikeastaan aika luonnollista, että herkuista parhaita ovat ne, jotka on syöty lapsena mummon kanssa tai mökkilaiturilla. Taitavasti valmistetun aterian lisäksi ruokanautintoon vaikuttavat miljöö ja seura, jossa syödään. "Hyvä ruoka huonossa seurassa on huonompaa kuin huono ruoka hyvässä seurassa", sanoo elintarvikekehityksen professori Anu Hopia.

Kotimaan uutiset
Vanhoja maito- ja piimatölkkejä Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon kokoelmista.
Vanhoja maito- ja piimatölkkejä Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon kokoelmista.Hanne Leiwo/Yle

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseolla kerättiin pohjalaisten muistoja teollisesti tuotetuista elintarvikkeista (siirryt toiseen palveluun). Ja niitä saatiin. Muistoja kertyi makkarasta, leivästä ja selvästi eniten maidosta sekä maitotuotteista.

– Aika monella oli muistoja siitä, että oli ollut lehmiä ja toimitettu maitoa johonkin osuusmeijeriin. Jäätelö-, juusto- ja jogurttimuistoja oli yllättävän paljon. Esimerkiksi siitä, kun on ensi kertaa syönyt jogurttia ja miltä se maistui, kertoo museolla projektitutkijana hanketta toteuttanut Katri Lento.

Yksi ilmiö Katri Lenton mukaan näkyy läpi muisteluiden: lapsuus ja lapsuuden makukokemukset.

– Aika pajon oli muistoja siitä, että ennen elintarvikkeet ovat maistuneet paremmalta. Lapsena syöty on maistunut erityiseltä ja se, mitä nykyään tuotetaan, on erilaista, Lento arvelee. Liekö vanha sanonta siitä, että aika kultaa muistot, paikallaan tässäkin asiassa?

– Luulen, että (mukana) on aika paljon nostalgiaa. Lapsuuden muistot on aika paljon sitä, mitä on esimerkiksi lapsena mökillä syöty ja se on tuntunut hyvältä.

Ei tekninen vaan tunteellinen

Elintarvikekehityksen professori Anu Hopia toteaa ensin, että ruokamuistot eivät ole ihan hänen omaa tutkimusalaansa. Hän kuitenkin suostuu kuvailemaan, miltä lapsuuden kesät ja nostalgia voisivat maistua: Ihanalta, mutta jokaiselle ainutlaatuisen erilaiselta.

– Liitämme jokainen sen lusikallisen ruokaa, jonka laitamme suuhun, elettyyn elämäämme eli rakennamme kokoajan assosiaatioita. Se ei ole vain marjapuuroa, vaan liitämme sen kaikkiin marjapuuroihin, joita olemme maistaneet eri elämäntilanteissa, Hopia miettii.

Oikeastaan marjapuuron teknistä valmistamista tärkeämpää ovatkin siis juuri tunteet, joita sen syömiseen liitetään.

– Mieleen tulee äiti tai mummo tai vaikka kummisetä, joka on osannut tehdä sellaista puuroa tai ollut ihminen, josta me on tykätty, ja siksi marjapuuro on maistunut niin erilaiselta. Tapahtuma on paljon moniulotteisempi kuin se lusikallinen tai haarukallinen.

Ruokanautintoon vaikuttavat tutkijan mukaan sekä itse ateria, mutta myös ympäristö, kattaus, äänimiljöö ja seura, kenen kanssa se syödään.

Ylistaron osuusmeijerin piimätölkki Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon kokoelmissa.
Muistatko tämän Ylistaron osuusmeijerin piimätölkin? Kuva Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon kokoelmistaHanne Leiwo/Yle

Junioria ei ehkä kiinnosta

Se, että vanhat ruoat palaavat kotikeittiöihin aika ajoin, kuuluu Anu Hopian mukaan kuvioon. Siinä, missä toinen järjestää 1970-luvun henkeen syntymäpäivät, toinen saattaa nostalgiahuumassa tarjota lapsuudesta itselleen tuttuja ruokalajeja suurena herkkuna. Vaikka itselle valkokastike olisi maistunut, pöytään istuvan juniorin suusta hurraahuutoja saattaa kuitenkin olla turha odottaa.

– Kun laitat sitä suuhun, suusi tuntee tuttuja rakenteita ja makuja, Anu Hopia sanoo. Lapselta samat muistot ehkä puuttuvat. Myös makumaailma on muuttunut osin tietoisesti, osin vaivihkaa.

– Isoja trendejä on esimerkiksi se, että olemme totuttautuneet hirveän paljon pienempään suolapitoisuuteen ruoassa kuin mitä parikymmentä vuotta sitten oli. Samoin rasvapitoisuudet ja sokeripitoisuudet resepteissä ja ruoissa ovat muuttuneet. Kymmenvuotiaiden lasten makutottumukset ovat erilaisia kuin 60-70 –luvuilla syntyneiden.

Tehdään yhdessä muistoja

Anu Hopia muistuttaa,että ravitsemuksellisesti Suomessa on kerätty paljon tietoa, jonka avulla on saatu esimerkiksi kansanterveyttä edistettyä. Jotain hyvääkin ruoan historiasta voisi kuitenkin tuoda nykypäivään.

Hyvä ruoka huonossa seurassa on huonompaa kuin huono ruoka hyvässä seurassa.

Anu Hopia, elintarvikekehityksen professori

– Parempaa raaka-aineiden hyödyntämistä, kuten lihasta kaikkien ruhonosien monipuolisempaa käyttöä. Tai unohdettuja raaka-aineita, joiden käyttö on vähentynyt, kun on tullut helpompia ja jollain lailla eksoottisen uusia raaka-aineita, Hopia sanoo mainiten esimerkkeinä ohran ja kauran.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vastikaään julkaisemissa uusissa lapsiperheiden ruokasuosituksissa (siirryt toiseen palveluun) on erikseen mainittu yhdessä syöminen. Hopia kertoo tutustuneensa Välimeren alueen ruokapyramidiin, missä yhdessä syöminen on kaiken pohjalla. Ja lapsiperheiden lisäksi Hopia laajentaisi yhdessä syömisen periaatteen kaikille. Uusien ruokamuistojen synnyttämiseksi.

– Monissa tilanteissa, joissa puhutaan ruoan sosiaalisesta merkityksestä, on mielestäni hyvä sanonta, että ”hyvä ruoka huonossa seurassa on huonompaa kuin huono ruoka hyvässä seurassa”. Ruoka on meidän sosiaalista liimaamme.

Lue seuraavaksi