Näkökulma: Fimea-sotkun ydin oli tiedossa alusta asti: harvinaisilla osaajilla on varaa sanoa ei

Fimea on esimerkki pieleen menneestä alueellistamisesta, mutta miksi lääkealan keskuksen siirto on ollut niin vaikeaa, pohtii Helmi Nykänen. Sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö arvioi, ettei Fimeaa voi alueellistaa, Itä-Suomen yliopiston professori pitää tapausta esimerkkinä poliittisesta vatuloinnista.

Näkökulmat
Kuva apteekin lääkehyllystä.
Susanna Wacklin / Yle

Kun Fimean alueellistamista selvitettiin vuonna 2008, vaihtoehtoja oli kaksi: Kuopio tai Oulu. Helsinki ei siis kuulunut edes vaihtoehtoihin, vaikka siellä oli Fimean edeltäjä Lääkelaitos.

Alueellistamisselvityksen teko perustuu lakiin. Se on tehtävä aina, kun perustetaan uusi yksikkö tai toiminto, laajennetaan toimintaa tai organisoidaan sitä merkittävästi uudelleen, Silloin on selvitettävä, voisiko toimintoja sijoittaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Fimean tapauksessa perustettiin uusi lääkealan keskus, jonka työntekijät olivat kuitenkin pääasiassa samoja kuin sen edeltäjissä.

Jo tuolloin kritisoitiin sitä, ettei Helsinki ollut mukana selvityksessä. Mutta se ei ollut selvitysmiehen, vaan tehtävänannon vika. Toisaalta jo alueellistamislakia hyväksyttäessä korostettiin sitä, että sijoittamispäätöksessä painotetaan erityisesti alueellisia näkökohtia ja vaikutuksia. Painopisteen tuli olla Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Alueellistamisen tarkoituksena on muun muassa jakaa valtion virastojen tuomaa hyvää, kuten työpaikkoja, tasaisemmin ympäri Suomea. Se on kannatettava ajatus. Myös selvityksessä otettiin huomioon esimerkiksi uuden lääkelaitoksen työllistävä ja elinvoimaisuutta lisäävä vaikutus.

Se ei kuitenkaan ollut ainoa peruste Kuopion hyväksi. Selvityksessä Kuopio voitti Oulun muun muassa sen vuoksi, että kaupungissa oli lääkealan edellyttämää osaamista ja yliopistossa koulutettiin työvoimaa keskuksen tulevia tarpeita ajatellen.

Jo ensimmäisessä selvityksessä käy muuten ilmi se, että Fimean edeltäjissä työskennelleet eivät juuri halunneet muuttaa pääkaupunkiseudulta Kuopioon tai Ouluun. Jo tuolloin nostettiin esiin samat huolet kuin nytkin: kuinka käy lääkevalvonnan ydinosaamisen ja lääkkeiden saatavuuden, jos väki irtisanoutuu alueellistamisen vuoksi?

Kuopio on hyvä paikka Fimealle, mutta niin on Helsinkikin. Ja Helsingillä on yksi etu ylitse muiden: siellä on edelleen suurin osa Fimean työntekijöistä. Eivätkä he halua lähteä Kuopioon. Tämä on alueellistamisessa yleistä. Kun valtion yksikkö alueellistetaan, yleensä suurin osa ihmisistä ei halua muuttaa. Se on ihan ymmärrettävää. Silti alueellistaminen on saatu vietyä loppuun.

Fimealaiset eivät ole kuitenkaan meitä tavallisia kuolevaisia, joiden pitää mennä sinne, minne työpaikkakin siirtyy. Ja se juuri on syy siihen, miksi alueellistaminen meni pieleen, sanoo uusimman Fimea-selvitysryhmän puheenjohtajana toiminut osastopäällikkö Kirsi Varhila sosiaali- ja terveysministeriöstä. Hänen mukaansa Fimea on virasto, joka ei sovi alueellistettavaksi.

– Se on henkilökohtainen näkemykseni, mutta epäilen hyvin vahvasti, että näiden osaajien rekrytointi onnistuisi muualla kuin Helsingissä tai monipaikkaisesti. Fimeassa on harvinaisia osaajia, joista käydään kovaa kilpailua. Heillä on varaa valita, missä työskentelevät.

Toisaalta alkuperäisen alueellistamisselvityksen taustaryhmässä ollut, Itä-Suomen yliopiston farmasian professori Riitta Ahonen pitää tapausta esimerkkinä poliittisesta vatuloinnista.

– Tehdään parlamentaarisesti päätös, mutta virkamiehet eivät pistä sitä toimeen, vaan tekevät mitä huvittaa. Ilmeisesti Fimean johto ei sitoutunut tähän alueellistamispäätökseen ja sen lisäksi ministeriön virkamiehet eivät valvoneet sitä, että päätös pannaan toimeen.

Yhtä kaikki tilanne on se, että Helsingissä Fimean työntekijöitä on 163 ja Kuopiossa henkilöstöä 56. Eikä tilanne tunnu hevin muuttuvan.

Liisa Hyssälä (kesk.) teki alueellistamispäätöksen, Paula Risikko (kok.) lykkäsi, mutta mitä tekee Hanna Mäntylä (ps.)? Toivottavasti ei ainakaan uutta selvitystä.