Lasten uteliaisuus tuttua Myrkytystietokeskuksessa: "Kannattaa soittaa jo epäilystä"

Kynsilakanpoistoaine, tiskinpesuaine, erilaiset lääkepillerit ja paakkuuntuva kissanhiekka maistuvat lapsille. Uteliaat pikkusormet vievät suuhun kaiken, mikä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Huolestuneet vanhemmat puolestaan pitävät Myrkytystietokeskuksen kiireisenä.

Kotimaa
myrkytystietokeskuksen numero puhelimen näytöllä
Päivi Meritähti / Yle

Myrkytystietokeskukseen tulee vuosittain noin 36 000 puhelua. Määrä on pysynyt suurin piirtein samana jo vuosia. Erityisesti lapset aiheuttavat epäilyttäviä tilanteita.

– Yli puolet yksityishenkilöiden tekemistä puheluista koskee pikkulapsia. Yleisimpiä tapauksia on listattu myös Myrkytystietokeskuksen nettisivuille. Sieltä näkee nopeasti ovatko tietyt aineet vaarattomia vai onko soitto lisätietojen saamiseksi paikallaan, kertoo ylilääkäri Kalle Hoppu.

Hopun mukaan soittamisen kynnys on hyvä pitää matalana. Esimerkiksi ensiaputoimiin ei kannata ryhtyä omin päin, ellei se ole välttämätöntä.

– Esimerkiksi ennen oksettamista kannattaa tarkastaa meiltä, onko se paikallaan. Tänä päivänä sitä suositellaan äärimmäisen harvoin.

Eksoottisia ongelmia vaikea ratkoa

Myrkytystietokeskus pystyy antamaan yleisimpiin pulmiin nopeasti avun noin tuhannen aineen tietokannan ansiosta. Ulkomailta hankitut tuotteet ja matkustelu aiheuttavat joskus päänvaivaa. Kansainvälisiin tuoteselosteisiin ei välttämättä voi luottaa eivätkä eksoottiset eläimet ole Suomen lääkäreille tuttuja.

– Ulkomailta tulee välillä soittoja, joissa kysytään onkohan varpaaseen pistänyt piikikäs eläin vaarallinen. Vaikka suomenkieliseen apuun on helppo turvautua myös matkan aikana, on meidän aika vaikea selvittää tilannetta, Kalle Hoppu toteaa.