Ole parempi nettikeskustelija, vältä yleisimmät argumentaatiovirheet

Keskusteleminen ja väittely ovat taitolajeja, joissa on helppo sortua omien näkemysten perustelemiseen virheellisesti, erityisesti verkossa. Asiantuntijoiden mukaan yleisiä virheitä nettikeskusteluissa ovat keskustelukumppanin sanomisten vääristely ja liian hätäiset johtopäätökset.

internet
Kaksi miestä tiukassa keskustelussa.

Nykyään on muodikasta puhua keskustelukulttuurin polarisaatiosta eli siitä, että mielipiteet jakautuvat vastakkaisiin ääripäihin. Olivatpa mielipiteet vastakkaisissa laidoissa tai eivät, niin sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla väittelyt kärjistyvät nopeasti.

Keskustelijoiden vetäydyttyä poteroihinsa alkaa omien väitteiden puolustaminen – keinoja kaihtamatta. Keskustelun etenemistä kiilaavat virheelliset väittämät eli niin kutsutut argumentaatiovirheet.

– Argumentoinnin virheet ovat tyypillisiä vuorovaikutustilanteissa, joissa ei ehdi harkita sanojaan. Samat virheet toistuvat helposti sekä verkko- että kahvipöytäkeskusteluissa, kertoo argumentointia tutkinut Jyväskylän yliopiston professori Miika Marttunen.

Olkinukke – tahallaan väärin ymmärtäminen

Erilaisia argumentaatiovirheitä on paljon. Esimerkiksi suomalaisten skeptikkojen tieteellinen yhdistys Skepsis ry listaa sivuillaan 17 erilaista argumentaation virhettä (siirryt toiseen palveluun). Verkkokeskusteluissa esiintyviä argumentaatiovirheitä ja niiden yleisyyttä ei kuitenkaan ole Suomessa juuri tutkittu.

Filosofian tohtorin jaargumentaatiosta blogi-kirjoituksia kirjoittaneen (siirryt toiseen palveluun)Lauri Järvilehdon arvion mukaan yksi yleisimpiä netissä käytettyjä virhepäätelmiä on niin sanottu olkinukke.

Olkinukessa lähtökohta on se, että keskustelukumppani on väärässä.

Lauri Järvilehto, filosofian tohtori

– Olkinukessa lähtökohta on se, että keskustelukumppani on väärässä. Ymmärretään tahattomasti tai jopa tahallaan toista väärin, Järvilehto huokaa.

Kyseisessä argumenttivirheessä pyritään sivuuttamaan kanssakeskustelijan tekemä väite ja tehdään siitä eräänlainen pilakuva eli olkinukke. Tätä pilakuvaa vastaan sitten hyökätään ja pyritään näin mitätöimään toisen keskustelijan näkemykset.

Järvilehdon mukaan olkinukkeja nähtiin erityisesti presidentti Sauli Niinistön valtiopäivien avajaispuheen jälkeen, vaikka Niinistö itse puheessaan juuri kritisoi sitä, että tarkkailemme toistemme sanomisia pilkkuun asti ja teemme niistä suurta numeroa ja nimittelyä. Olkinuket ovatkin tyypillisiä juuri poliittisessa keskustelussa.

Henkilöön kohdistuva hyökkäys

Toinen erittäin yleinen argumentaatiovirhe, johon verkossa törmää, on hyökkääminen henkilöä vastaan. Tällöin kritisoidaan toisen persoonaa, ulkonäköä tai ominaisuutta itse asian sijasta.

– Sanottu asia mitätöidään niiden sanojan perusteella. Yritetään kääntää keskustelu puhujan persoonaan tai taustaan. Esimerkiksi sanomalla, että “tuo on tyypillinen lestadiolaisen mielipide”, kertoo Puhevalta-kirjan kirjoittanut Juhana Torkki.

Henkilöön kohdistuvalla hyökkäyksellä tarkoituksena on liittää toiseen joku negatiivinen määritelmä, jotta tämän luotettavuus laskee muiden silmissä. Torkin mukaan oikeassa argumentaatiossa esimerkiksi Tukholma on Ruotsin pääkaupunki, sanoi sen tosiasian kuka tahansa.

Suosioon vetoaminen ja liian hätäiset johtopäätökset

Jonkun asian yleistä suosiota tai vallitsevaa mielipidettä käytetään usein virheellisesti omien väitteiden tukena. Lauri Järvilehdon mukaan esimerkki suosioon vetoamisesta voisi olla vaikka se, että 7 päivää -lehteä väitettäisiin Suomen parhaaksi julkaisuksi, koska sitä tilataan niin paljon.

– Yleinen argumenttivirhe on myös vääriin auktoriteetteihin vetoaminen. Esimerkiksi joku voisi väittää, että Aurinko kiertää Maata, koska pomoni sanoi niin, Järvilehto avaa.

Myös johtopäätöksiä tehdään netissä hyvin nopeasti, jopa hätäisesti. Miika Marttusen mukaan tällöin puhutaan "yliyleistämisestä".

– Se on hyvin yleisesti käytetty virhe. Vaikka pitäisi olla selvää, ettei yksittäistapausten perusteella voi tehdä laajoja johtopäätöksiä.

Pitäisi olla selvää, ettei yksittäistapausten perusteella voi tehdä laajoja johtopäätöksiä.

Miika Marttunen, professori

Yksi usein nähty esimerkki liian nopeasta johtopäätöksestä liittyy työttömyyteen: jos yksi työtön kieltäytyy tarjotusta työstä, niin tämän perusteella leimataan kaikki työttömät työtä vieruksuviksi. Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professori (ma) Jaakko Kuorikoski muistuttaa, että hätiköityjen johtopäätöksien tekeminen on yleisinhimillinen piirre.

– Ihmisillä on taipumus pyrkiä löytämään vain yksi ainoa selitys tai ratkaisu asioille, vaikka monet ongelmat vaativat aika monenlaisia toimenpiteitä, Kuorikoski selventää.

Ratkaisuna toisen kuunteleminen ja kunnioittaminen

Inhimillisyyteen kuuluu Kuorikosken mukaan myös se, että oman lähipiirin virhepäätelmille ollaan usein sokeita ja hyväksytään johtopäätöksiä, jotka tukevat omia ennakko-oletuksia.

– Vastakkaista mielipidettä edustavien ihmisten lausuntoihin ei välttämättä osata suhtautua viileällä analyyttisyydellä, vaan mennään henkilökohtaisuuksiin. Voidaan vaikka sanoa, että “tuo ei voi pitää paikkaansa, koska sanoja on persu”, Kuorikoski kertoo.

Hyvään keskustelutapaan argumentaatiovirheet eivät siis kuulu. Miika Marttusen mukaan juupas–eipäs-väittelyn sijaan keskusteluissa kannattaa panostaa harkittuihin kannanottoihin ja pyytää keskustelukumppaniltaan tarkennuksia sekä esittää tälle vastakysymyksiä. Kirjailija Juhana Torkki on samoilla linjoilla.

– Suomi tarvitsisi hyväntahtoista kuuntelua. Yritystä rakentaa silta, löytää yhteys toisinajattelevaan. Jos asenne on yhteyttä etsivä, argumentaation virheistä päästään yli. Jos asenne on riitaa etsivä, huolellisinkin argumentointi kääntyy sodanjulistukseksi, Torkki päättää.